VAKEn toimintaympäristö ja väestörakenne on maamme monikulttuurisin ja monikielisin. Asukkaat puhuvat yli 120 eri kieltä. Tilastokeskuksen ennusteen mukaan, vuoteen 2030 mennessä, noin kolmasosa hyvinvointialueen asukkaista tulee olemaan muuta kuin suomea- tai ruotsia äidinkielenään puhuvia. 28 % alueen väestöstä on alle 24-vuotiaita ja alueella asuu runsaasti lapsiperheitä. Useampi kuin joka neljäs lapsiperhe on yhden vanhemman perhe. Lapsiperheistä toimeentulotukea saavien osuus on alueella maan suurin. Lapsiperheköyhyys tutkitusti lisää palveluntarvetta ja syrjäytymisriskiä. Lasten ja nuorten mielenterveyden ja hyvinvoinnin koettu heikentyminen näkyvät merkittävästi palvelujen kysynnässä. Samanaikaisesti VAKEn alueella lasten ja perheiden hyvinvoinnin haasteet ovat korostuneita. Lastensuojelun tarve on useilla mittareilla maan suurimpia. Edellä mainituista syistä johtuen VAKEn lasten, nuorten ja perheiden palveluissa on tunnistettu toimintaympäristöön liittyvä tarve kehittää palveluohjausta kulttuurisensitiivisesti ja kulttuurista kompetenssia lisäämällä.
Kansallisella tasolla sote-uudistuksen tavoitteena on luoda tasa-arvoisempi palvelujen saatavuus ja vähentää ihmisten välisiä terveys- ja hyvinvointieroja. Kansallisen lapsistrategian (2021) mukaan lasten oikeuksien toteutumisessa haasteita. Monet lapset, nuoret ja perheet kokevat syrjintää ja rakenteellista rasismia. Kaikki lapset eivät saa tarvitsemaansa tukea tai palveluja. Lapsistrategissa tavoitteina on mm. haavoittuvassa asemassa olevien lapsien oikeuksien turvaamisen ja lasten ja perheiden tarpeita vastaavien sosiaali- ja terveyspalveluiden toteuttaminen.
THL:n määritelmän (2023) mukaan kulttuurisen kompetenssin eli osaamisen käsite tarkoittaa kaikista kulttuuritaustoista tulevien ihmisten kunnioittamista sekä syrjimättömän ilmapiirin rakentamista ja vaalimista yhteiskunnassa. Se tarkoittaa myös palveluiden järjestämistä, saatavuutta ja saavutettavuutta niin, että eri taustoista tulevien ihmisten osittain erilaiset tarpeet tunnistetaan ja otetaan huomioon. Kulttuurisensitiivisessä palveluohjauksessa tulee huomioida asiakkaan tausta, kieli ja kulttuuri.
THL:n (2023) suositusten mukaan on tärkeää tunnistaa ryhmät, erityisesti mm. lapset, jotka ovat vaarassa jäädä palvelujen ulkopuolelle. Tarpeen mukaista palveluihin pääsyä tulee tukea tekemällä tiivistä yhteistyötä ammattilaisten välillä ja huomioimalla palveluohjauksessa asiakkaan koko perhe. THL suosittaa, että asiakkaan mahdollisuuksia huolehtia omasta hyvinvoinnistaan tulee tukea asiakkaalle parhaiten sopivilla keinoilla ja mahdollisuuksien mukaan asiakkaan osaamalla kielellä ja tarvittaessa tulkkivälitteisesti.
Sosiaalihuoltoa toteutettaessa on otettava huomioon asiakkaan toivomukset, mielipide, etu ja yksilölliset tarpeet sekä hänen äidinkielensä ja kulttuuritaustansa. Viranomaisilla on myös velvollisuus edistää yhdenvertaisuutta. Taloudellisen toimintaympäristön näkökulmasta saatavilla olevat resurssit ovat rajalliset ja säästöpaineet kasvavat. Mitä varhaisemmassa vaiheessa lapsiperheet pääsevät palveluihin, sitä enemmän säästöjä syntyy pitkällä tähtäimellä.
Monikieliset lapsiperheet ovat osittain yliedustettuina raskaammissa palveluissa, kuten lastensuojelussa ja aliedustettuina varhaisemman vaiheen palveluissa (esim. kasvatus- ja perheneuvonta). Ehkäisevän ja varhaisen tuen lakisääteisiä palveluja (mm. neuvonta ja ohjaus, neuvola- ja kuntoutuspalvelut, opiskeluhuollon palvelut, perheneuvolapalvelut, lapsiperheiden kotiin vietävät palvelut) järjestetään perhekeskustoimintamallin mukaisesti yhteistyössä ja oikea-aikaisesti. Asiakkaiden ohjautumista palvelujen välillä seurataan tavoitteena saada asiakasohjautumisen painopiste varhaisempiin palveluihin. Oikea-aikaista palveluun pääsyä seurataan ennaltaehkäiseviin ja perheitä tukeviin palveluihin pääsyn mittareilla sekä asiakaspalautteen avulla.
THL:n MoniSuomi 2022-tutkimuksen mukaan sosiaalipalvelujen tarve on yleisempää maahanmuuttaneilla verrattuna Suomen koko väestöön. Noin joka kolmas tutkimuksessa mukana ollut maahanmuuttanut koki päässeensä sosiaalipalveluihin riittävän nopeasti ja vain noin 40 prosenttia kertoi, että oli löytänyt sopivan palvelun ja koki sen vastaavan tarvetta. Kulttuurisen kompetenssin ja kulttuurisensitiivisyyden lisääminen erityisesti palvelupolun alkuvaiheen palveluohjauksessa on tärkeää. Se, että monikieliset asukkaat tunnistavat oman mahdollisen palvelutarpeen ja heillä on tietoa tarjolla olevista palveluista vahvistaa palveluiden oikea-aikaisuutta.
Asukas- ja asiakasymmärrystä on kerrytetty asukaskyselyllä keväällä 2024. Kyselyssä selvitettiin VAKEn alueen monikielisten lapsiperheiden kokemuksia sosiaalipalveluihin pääsystä ja kerättiin tietoa palveluiden tavoittavuuden haasteista. Kyselyt toteutettiin Webropolilla sekä yksilöhaastatteluina. Kyselyssä oli monivalinta- ja avoimia kysymyksiä ja ne toteutettiin kolmannen sektorin ja lapsiperheiden avointen kohtaamispaikkojen tiloissa tulkkia käyttäen. Vastauksia saatiin yhteensä 50.
Asukaskyselyiden mukaan monikieliset lapsiperheet kokevat palveluihin löytämisen haasteena sen, että palveluista ei tiedetä, eikä ymmärretä mikä palvelu on kyseessä. Oikean palvelun löytäminen on koettu haastavana. Viranomaispelko, erityisesti lastensuojelua kohtaan, tuli kyselyssä vahvasti esille. Asukaskyselyiden mukaan palveluita halutaan kasvotusten (59%), puhelimitse (16%), viestillä (16%) ja chatissa (9%). Erityisesti lisää tietoa halutaan palveluihin ohjaukseen, lastenkasvatukseen, parisuhde- ja ero-asioihin ja käytännön asioihin (esimerkiksi lomakkeet, talous, koulutus ja harrastukset) liittyen.
Tietoa kerättiin myös haastattelemalla alueen toimijoita keväällä 2024. Haastatteluita tehtiin 25 eri toimijan kanssa yhteensä 65 työntekijälle, jotka kohtaavat työssään haavoittuvassa asemassa olevia monikielisiä lapsiperheitä. Haastateltavina oli toimijoita VAKEsta, 3. sektorilta, uskonnollisista yhteisöistä, kunnilta sekä Kelasta. Lisäksi on järjestetty yhteiskehittämisen työpajoja, jonne kutsuttiin sekä edellä mainittuja toimijoita. Osana kehittämistä on myös vierailtu mm. VAKEn nuorisovaltuustossa.
Yhteistyötahojen haastattelujen mukaan haasteet palveluihin ohjautumisessa ja pääsyyn liittyvät erityisesti epäselvyyteen saatavilla olevista palveluista, viranomaispelkoon ja kielen tuomiin haasteisiin, digitaitojen puutteeseen, palveluihin hakeutumiseen liittyvään stigmaan tai häpeään sekä siihen, että omaa tai perheen palveluntarvetta ei tunnisteta. Työntekijöiden näkökulmasta palveluiden tavoittavuutta parantaisi selkokielisyyden ja helposti ymmärrettävän suomen lisääminen palveluissa, jalkautuvan työn lisääminen asukkaiden arkiympäristössä, etsivän perhetyön lisääminen ja sukupuolisensitiivisyyden huomioiminen.
Erityisesti viranomaispelko ja sosiaalipalveluihin liittyvä epäluottamus on noussut yhtenä keskeisenä haasteena asukaskohtaamisissa, erilaisissa työpajoissa sekä työntekijöiden alkukartoitus haastatteluissa. Ilmiön tarkastelu palveluihin ohjautumisen näkökulmasta on tärkeää, jotta luottamusta sosiaaliviranomaisiin ja palveluihin voidaan lisätä ja viranomaispelkoa ennaltaehkäistä palvelujen kehittämisessä. Yhtenä havaintona on ollut, että lisää tietoa ja ymmärrystä viranomaispelosta ilmiönä tarvitaan, jotta siihen voidaan tehokkaammin puuttua osana kynnyksen madaltamista palveluihin ohjautumisessa.
