Yli 75-vuotiaiden määrän arvioidaan kasvavan Suomessa noin 4 % vuodessa. Samaan aikaan huoltosuhde heikkenee, kun arvion mukaan työikäisten osuus koko väestöstä laskee noin 30 %:iin vuoteen 2030 mennessä. Sote-palvelujen kysynnän kasvuun ei voida vastata vain palvelutuotantoa lisäämällä.
Palvelujärjestelmän pirstaleisuus on todettu ongelmaksi ja siksi on lisätty helposti saavutettavia matalan kynnyksen ohjaus ja neuvontapalveluja. Kuitenkin suuri osa ikääntyneistä asukkaista ei käytä näitä matalan kynnyksen palveluja.
Syitä tähän on monia:
- Asukas ei tiedä palveluista tai miten niihin hakeudutaan.
- Palvelujen käytön estävät fyysiset tai psyykkiset rajoitteet poistua kotoaan.
- Asukas ei katso tarvitsevansa ikäihmisten palveluja.
- Avun tarpeen tunnustaminen voi pelottaa. Pelkoa aiheuttavat mm. itsemääräämisoikeuden kaventuminen ja potilaan/asiakkaan rooliin siirtyminen.
Kun puhutaan ikäihmisten kotona asumisesta mahdollisimman pitkään, tulee sen rinnalla puhua heidän elämänlaadustaan. Ikääntyessä toimintakyvyn muutokset altistavat yksinäisyydelle. Kielteinen yksinäisyyden kokemus ja osattomuus kulkevat rinnakkain. Kun puhutaan osallisuudesta, niin yksilön näkökulmasta sen ytimessä on kokemus, että on tärkeä osa jotain yhteisöä. Ihminen kokee tulevansa kuulluksi ja kokee pääsevänsä vaikuttamaan elämänsä kulkuun ja yhteisiin asioihin. Hänellä tulee olla riittävät aineelliset ja aineettomat resurssit sekä tärkeitä ihmissuhteita, joiden avulla hän pärjää, kun tarvitsee apua. (Hoppania A-K. & Vilkko, A. 2020, 8.)
Osallisuuden vastakohtia ovat mm. osattomuus, köyhyys, eriarvoisuus, syrjäytyminen (Pietilä, M. 2015). Kielteinen yksinäisyyden kokemus ja osattomuus kulkevat rinnakkain. Kielteinen yksinolo tuottaa kärsimystä ja sosiaalisen osallisuuden puutetta. Tutkimusten mukaan yksinäisyyden syyt ovat pysyneet viimeiset vuodet samanlaisina. Niitä ovat terveyden ja toimintakyvyn heikkeneminen, sairaudet, sosiaaliset menetykset, eristyneisyys, psyykkinen kuormitus, yksin asuminen ja heikko sosioekonominen asema. (Pietilä, M. & Saarenheimo, M. 2017: 73–74). Yksinäisyys juurisyynä saa aikaan terveysongelmia, sosiaalisia pelkoja, velkaantumista ja selittää esimerkiksi ylipainoa, päihdeongelmaa ja masennusta (Juho Saari).
Yhteisöt johon kuulutaan muuttuvat elämänkulun aikana. Ikääntyessä yhteisöön kuulumisen esteitä ovat mm. toimintakyvyn heikkenemisen tuomat esteet pitää yhteyttä, oikeanlaisen yhteisön löytäminen ja yhteisöjen jäsenten poistuminen. Toimintakyvyn hauraus korostuu, jos on jäänyt yhteisön ulkopuolelle.
Tarvitaan toimintatapoja, jotka kannustavat asukkaita itse toimimaan oman hyvinvointinsa puolesta.
Ikääntyminen elämänvaiheena pitää sisällään monia muutoksia, jotka voivat lamaannuttaa ja vieraannuttaa lähellä olevista ihmisitä ja nopeasti muuttuvasta yhteiskunnasta. Ikääntyneen on tärkeä löytyä yhteisö, jossa voi kokea itsensä hyväksytyksi ja olla samalla osa laajempaa yhteisöä ja yhteiskuntaa. Yhteisössä saatu toisen ihmisen tuki ja kannustus voi elämän käännekohdissa olla hyvin merkityksellistä.
Tarvitaan keinoja päästä lähelle yksilön arkea ja löytää keinoja vähentää ikäihmisten yksinäisyyttä ja lisätä heidän luottamustaan toisiinsa, yhteiskuntaan ja palveluihin.
Onnistuneen toiminnan avulla ikääntyneen ja elämän muutosvaihetta elävän asukkaan luottamus toisiin ihmisiin, yhteisöihin ja yhteiskuntaa vahvistuu ja lisää tyytyväisyyttä omaan elämään.
Tiedon ja taidon vienti sinne, missä sitä tarvitaan edistää oikea-aikaisiin palveluihin hakeutumista.
Palvelujen piiriin hakeutuvat asukkaat, joilla on tietoa ja taitoa löytää oikea palvelu. On paljon ikäihmisiä, joilta nämä tiedot, taidot tai kyky lähteä pihapiiriä edemmäs puuttuvat. Koordinoidun kerhotoiminnan avulla saadaan yhteys kotonaan asuviin ikäihmisiin, myös heihin, jotka eivät lähde kauppaa tai apteekkia pidemmälle kotoaan.
Työntekijä saa tieto asukkaiden arjen sujumisesta ja tarpeita. Samalla työntekijät voivat jakaa tietoa kohdennetuksi siellä, missä sitä tarvitaan. Työntekijästä tulee aidosti alueellinen asukkaiden työntekijä. Tämä edistää palveluihin hakeutumista ja oikea-aikaisten palvelujen saavuttamista.
Yksin on vaikea saada ääntään kuuluville.
Kerhoissa voidaan olla yhdessä vaikuttamassa, että välittävä ja arvostava kulttuuri yhteisöissä säilyy ja jokapäiväistyy myös kerhojen ulkopuolella. Yhdessä vaikuttamalla voidaan edistää ikäihmisten asioita alueella.
Aina ei löydy oikeaa väylää tai tapaa olla esim. vapaaehtoistyössä mukana.
Monella ikääntyneellä on halu olla mukana auttamassa ja tukemassa toisia ihmisiä. Kerhon toimintaan osallistuminen avaa mahdollisuuksia löytää itselle sopivia tapoja olla toisille ja yhteisölle hyödyksi.
