Pohjois-Karjalan hyvinvointialue -Siun sote vastaa maakunnan alueen sote- ja pelastuspalvelujen järjestämisestä 1.1.2023 alkaen. Hyvinvointialueeseen kuuluu 13 kunnan alue, jotka on jaettu neljään toiminnalliseen alueeseen- pohjoinen, eteläinen, keskinen ja läntinen.
Perhe- ja sosiaalipalveluissa palvelujohtajat vastaavat alueiden toiminnoista ja palvelutehtävistä (Kuva 2.) Lapsiperhepalveluiden johtamista vahvistettiin vuoden 2022 alusta alkaen palvelupäälliköiden viroilla. Palvelupäälliköiden tehtävänä on tukea palveluprosessien kehittämistä ja jalkauttamista sekä toimia esihenkilötyön ja hallinnon toiminnan tukena. Siun soten lähiesimiehenä lapsiperhepalveluissa toimii johtava sosiaalityöntekijä. Perhe- ja sosiaalipalveluissa työskentelee 1041 henkilöä. Palvelutarpeen arviointia tekee noin 30 työntekijää asiakkaille, joilla ei ole voimassa olevaa asiakkuutta lapsiperhepalveluissa tai lastensuojelussa.
Pohjois-Karjalan hyvinvointialueen väkiluku on ollut vuonna 2021 163281 asukasta (Tilastokeskus, 2023). Alle 18-vuotiaita Pohjois-Karjalassa on noin 16,4 % eli n.26 800 asukasta. Alueen väestöstä on lapsiperheitä 32,5 %. Lapsiperheistä yhden vanhemman perheitä on ollut 24 %.
Siun soten strategiassa on tavoitteeksi asetettu muun muassa, että hyvinvointialueen toiminta on pitkäjänteistä, tulevaisuuteen katsovaa ja päätöksenteko lapsen edun mukaista. Lisäksi tavoitteena on, että palvelujen saatavuus, saavutettavuus ja oikea-aikaisuus paranevat. Hyvinvointialueen palvelulupaus on ”Oikea palvelu, oikeaan aikaan, oikeassa paikassa”. (Hyvinvointialuestrategia 2023-2026, 2022.) Nämä ovat olleet taustalla lapsiperheiden palveluiden kehittämisessä ja palvelutarpeen arvioinnin prosessin läpi käynnissä.
Hyvinvointialueen väestö on keskittynyt Joensuun ja lähiympäristön alueelle, mutta maakunnasta löytyy vielä laajat maaseutualueet. Tämä on vaikuttanut kuntien ja alueiden eri palveluiden järjestämiseen.
Perhe- ja sosiaalipalveluiden johto on kiinnittänyt huomiota tarpeeseen kehittää hyvinvointialueen sosiaalihuollon prosesseja niin organisaation, asiakkaiden kuin ammattilaistenkin näkökulmasta. Prosessien sujuvoittamisella voidaan vaikuttaa niin asiakkaiden oikea-aikaisten palveluiden saantiin, työntekijöiden pitovoimaan kuin kustannuksien kehitykseen.
Lapsiperheitä koskevien ilmoitusten ja palvelutarpeen arviointien aikarajojen ylittyminen oli johtanut siihen, että perheet eivät ole saaneet tukea tilanteeseen oikea-aikaisesti. Haastetta on ollut myös muissa eri palveluiden saatavuudessa, sillä jonotusajat ovat olleet useita kuukausia, jopa vuosia. Toisaalta on herännyt kysymys, onko ennaltaehkäiseviä palveluita ja muun muassa kolmannen sektorin tarjoamaa toimintaa hyödynnetty riittävissä määrin. Aikarajojen ylittyminen johtui myös kuormittuneesta tilanteesta palveluista, joka näkyi palveluiden alkamisen jonotusaikana. Perhe- ja sosiaalipalveluissa kuormitusta aiheuttaa työntekijöiden vaihtuvuus ja se, että rekrytoinnista huolimatta virkoja ei ole saatu täytettyä. Tämä puolestaan on voinut vaikuttaa asiakkaiden ohjautumista palveluihin, jotka eivät vastaa asiakasperheen tarpeeseen. Kuormitukseen vaikuttaa myös, että sosiaalipalveluissa ei ole kokemusta erilaisten teknisten ratkaisujen hyödyntämisestä ja mahdollisuuksista. Palvelutarpeen arvioinnin prosessin kehittämisessä pysähdyttiin helposti korjattavissa oleviin teknisiin pullonkauloihin, joilla saadaan apua työntekijöiden työn sujuvoittamiseen ja asiakkaiden nopeampaan ohjautumiseen palveluihin. Tavoitteena on, että sosiaalipalveluihin ohjautuisi asiakasperheet oikea-aikaisesti sekä palvelutarpeen arvioinnilla pystyttäisiin ohjaamaan asiakasperheitä heidän tarvitsemien ja heitä tukevien palveluiden piiriin.
Hyvinvointialueella tehtyjen palvelutarpeen arvioinnin prosessien sisällöt erosivat toisistaan yhteisen ohjeistuksen puuttumisen vuoksi. Työntekijöiden näkökulmasta lähtötilanteessa ei ollut kirjallista toimintamallia palvelutarpeen arvioinnin prosessin eri vaiheista ja asiakkuuksiin siirtymisestä. Alueilla oli näin eriarvoisuutta asiakkaiden palveluihin pääsyssä. Tavoitteena on luoda mahdollisimman yhtenäinen ohjeistus palvelutarpeen arvioinnille, kuitenkin toiminta-alueet huomioiden. Lisäksi työntekijöillä on toive tehdä laadukasta työtä, mutta lähtötilanteessa tämä ei mahdollistunut ajan ja välineiden puolesta. Tämä on iso työhyvinvointiin vaikuttava tekijä, jos työntekijä joutuu tekemään eettisiä valintoja työssä. Palvelutarpeen arvioinnin työntekijöille ei ollut maakunnallisia yhteisiä työkokouksia eikä yhteistä kanavaa asioiden viestimiseen. Tähän koettiin tarvittavan muutos.
Sosiaalipalveluiden ja asiakkaan näkökulmasta toiminnan kehittäminen ja muutos on tarpeellinen. Ensinnäkin kustannuskehitys on viime vuosina ollut huolestuttava sosiaalipalveluissa ja palveluita on tarve vahvistaa ennaltaehkäisevässä työssä korjaavien palveluiden sijaan. Samanaikaisesti on tarve kehittää sitä, että palvelut pystyvät vastaamaan asiakkaan palveluntarpeeseen oikea-aikaisesti ilman jonottamista ja osaavat ohjata asiakkaan palveluihin käyttäen oikeaa palvelukanavaa. Toisaalta Tulevaisuuden sosiaali- ja terveyskeskushankkeen aikana on kehitetty sosiaali- ja terveydenhuollon ennaltaehkäiseviä toimintoja ja hoito- ja palveluketjuja hyvinvointialueella, joissa palvelutarpeen arvioinnin kehittämisen hanketyöntekijä on ollut tukena. Näissä on pyritty siihen, että huomioidaan asiakkaan tuen saaminen jo peruspalveluissa esimerkiksi oppilashuollon tai järjestötoimijoiden tarjoamana. Hankkeessa nähtiin myös tarpeellisena kehittää palvelutarpeen arvioinnin tekemistä riittävässä laajuudessaan niin, että asiakkaan asiassa löytyy riittävät tiedot saadakseen oikeanlaiset palvelut. Haasteena on nähty, että samat asiakkaat palaavat uudestaan palvelutarpeen arviointiin, koska heidän palveluiden tarvetta ei ole selvitetty riittävässä laajuudessa eikä näin ollen oikeaa palvelua ole saatu aloitettua.
Hankkeen alussa on vahvistunut tieto, että palvelutarpeen arviointia ei tunneta hyvinvointialueen eri ammattilaisten toimesta. Kehittämistyössä tavoitteena on lisätä viranomaisten ymmärrystä sosiaalihuollon eri prosesseista ja heidän velvollisuudestaan olla mukana niissä. Näihin liittyen projektisuunnittelija on pitänyt infoja PTA-toiminnasta. Esimerkkinä näistä ovat perhekeskustoiminnassa pop up-päivät kouluilla ja terveysasemien lääkäri-info. Terveysasemille lääkäri-infoja on tallennettu ja niitä hyödynnetään tulevaisuudessa uusien työntekijöiden perehdytyksessä.
Kehittämistyön tarpeita on arvioitu yhdessä Lapsiperhepalveluiden johdon ja esihenkilöiden kanssa, ja he ovat tarjonneet ohjauksellista tukea. Näissä tapaamisissa on saatu vahvistusta, mihin suuntaan toimintaa edelleen on tarve kehittää. Kehittämistyötä on tehty hankkeen lisäksi myös toimialueen sisällä.
Palvelutarpeen arvioinnin sujuvoittamisen kohderyhmänä on ollut erityisesti palvelutarpeen arvioinnin ammattilaiset ja organisaation toiminta, mutta myös lapsiperhepalveluiden asiakkaat.
Hanketyöntekijä on osallistunut alueiden tiimipalavereihin, joissa on keskusteltu ja työskennelty erilaisten teemojen ympärillä. Lisäksi työntekijät ovat tehneet työyhteisöjen sisällä pienryhmätyöskentelyä, jota on esitelty hanketyöntekijän suuntaan. Tiimeille on annettu mahdollisuus kehittää oman yhteisön kesken toimintaa ja tällöin he ovat voineet tuoda esille oman alueellisen näkökulman. Lisäksi työntekijöille on pidetty työpajoja, mm. sähköisen ilmoituksen vastaanottamiseen liittyen. Työpajojen yhteydessä on kerätty osallistujien kokemuksia toteutuneista tapaamisista.
Asiakasymmärryksen lisäämisessä hyödynnettiin hanketyöntekijöiden työkokemus palvelutarpeen arvioinnin työstä ja keskustelemalla maakunnassa palvelutarpeen arviointia tekevien työntekijöiden kanssa. Asiakasymmärrys koostuu ilmoitusperusteista ja joko asiakkaiden tai yhteistyökumppaneiden antamasta palautteesta palvelutarpeen arvioinnin aikana. Sosiaalipalveluissa ei ole kirjattu tai kerätty asiakkailta palautetta säännönmukaisesti, mutta nyt hankkeen aikana palautetta kerättiin reilun puolen vuoden ajan. Asiakaspalautteessa vanhemmalla ja lapsella molemmilla oli mahdollisuus jättää palautetta.