Kokeilulla edistettiin koulumaailman koulumaailman monimuotoisuutta ja erityisesti asiakaskeskeisyyttä lapsille luodussa toiminnassa. Kouluympäristössä ratkaisut ovat usein lapsille aikuisten luomia. Tässä yhteistyössä lapset itse kehittivät itselleen mielekästä sisältöä kouluympäristön sisälle, joka lisää heidän hyvinvointiaan. Aikuiset ainoastaan fasilitoivat prosessia ja mahdollistivat sen, että lapset saivat äänensä kuuluviin. Samalla törmäytettiin strategisesti järjestötoimintaa ja paikallisia palveluita. Tämän kaltainen yhteistyöskentely on vielä monella paikkakunnalla hyvin vähäistä. Järjestöillä on osaamista, joka liittyy nuorten ja lasten hyvinvoinnin lisäämiseen ja resurssia yhteiskehittämisen fasilitointiin, mutta muut toimijat hyödyntävät sitä hyvin vähän.
Arviointi
Toimintamallia ei ole vielä arvioitu.
Toimintamallin kuvaus
Suomen nuorisotyön tilastojen arvio vuonna 2017 työn ja koulutuksen ulkopuolella olevien 15-28 - vuotiaiden nuorten eli NEET- nuorten osuudesta Porissa on korkeampi kuin koko maassa: Porissa Neet - nuoria arvioidaan olevan 10,7- 17,9% ikäryhmästä, kun koko maassa 7,5- 12,6% . Näin ollen Porissa olisi syrjäytymisvaarassa olevia nuoria noin 1524 - 2540 henkeä. Kaarisillan yhtenäiskoulun rehtori oli havainnut tarpeen varhaisnuorten tukemisesta. Jo varhaisessa vaiheessa yläasteella usealla oppilaalla huomataan vahva riski syrjäytymiseen. Samanaikaisesti Tukiranka etsi uudenlaisia yhteistyömahdollisuuksia ja työllistymismahdollisuuksia kokemusasiantuntijoille, joita heidän hallinnoimassa Kulttuuripaja Lumossa on töissä.
Monien tutkimusten mukaan nuoret kokevat, että he eivät saa ääntään kuuluviin, eikä heitä osallisteta kouluympäristössä tapahtuvaan toiminnan kehittämiseen. Toimintamallissa nuorten ääni ja ajatukset ovat keskiössä. Toimintaa luodaan täysin heidän ajatustensa pohjalta ja nuoret toimivat myös itse toiminnan toteuttajina. Toimintamalli vastasi myös ammattilaisten tarpeisiin. Toimintamalli tuo helpotusta opettajien arkeen, jossa resurssit ovat vähäisiä. Toimintamallilla vastattiin myös rehtorin ja kuraattorien huoleen koulun nuorten kasvavasta yksinäisyydestä ja syrjäytymisvaarasta, joka oli noussut THLn kouluterveyskyselyssä. Järjestötyöntekijöille tuotiin uusia kumppanuuksia ja paikkoja, joissa voi toteuttaa jo hyväksi todettua toimintamallia.
Asiakkaina olivat koulun oppilaat. Heidän roolinsa kehittäjinä oli koko prosessin keskiössä. Kaarisillan yhtenäiskoulun 8. luokkalaisille vedetty yhteiskehittämispaja muodosti kulttuuripajan mallin: Pajoissa kerättiin tietoa mitä pajoissa pitäisi tapahtua, missä niistä voisi kertoa ja miten niitä voisi arvioida. Mielenterveyskysymykset olivat vahvasti mallissa läsnä, jonka tukipilarina toimivat Tukiranka ry:n kokemusasiantuntijat.
Toimintamalli on ennaltaehkäisevää mielenterveystyötä nuorille, eli se lieventää nuorten mielenterveyshaasteita. Lisäksi kokemusasiantuntijoille malli on esimerkki siitä, miten kokemusasintuntijoiden työllistymismahdollisuuksia voidaan laajentaa perinteisestä kokemusasiantuntijan mallista kouluttajaksi. Tämä edistää myös kokemusasiantuntijoiden ammattitaidon ylläpitämistä ja kehittämistä. Järjestöjen kohdalla tavoiteltiin ahaa-elämyksiä uusista paikoista edistää omaa yhteiskunnallista muutosagendaansa. Kantavana ajatuksena oli se, että järjestöjen palveluita vietäisiin aktiivisesti ja systemaattisesti uusiin ympäristöihin, sinne missä ihmiset on (sen sijaan, että järjestöt kutsuvat ihmisiä omiin tiloihinsa).
Tietoa toiminnan tavoittelemista muutoksista kerättiin koulun oppilailta, opettajilta, sekä pajojen oppilasvertaisohjaajilta ja kokemusasiantuntijoilta, jotka kouluttivat nuoria. Toiminta koettiin hyödylliseksi, vertaisohjaajiksi koulutetut nuoret kokivat saaneensa uusia ystäviä ja itsevarmuutta. Kokemusasiantuntijat saivat kokemusta ohjaamisesta ja itsevarmuutta. Koulun opettajat toivoivat toiminnan jatkuvan.