Perustetaan kahviloihin kohtaamispisteitä, nimikkopöytiä yksinäisille. Istuutuminen pöytään on merkki toiselle, että minun kanssa voi jutella, haluan seuraa ja haluan jakaa kokemuksiani toisen kanssa. Pöydissä voivat päivystää myös tehtävään perehdytetyt vapaaehtoiset ja sosiaalialan opiskelijat, tai ammattilaisetkin, ottamassa puheeksi yksinäisyyttä koskevia tunteita ja niistä seuraavia palvelutarpeita. Yhdessä voidaan miettiä ja löytää ratkaisuja yksinäisyyden vähentämiseksi.
Toimintamallia ei ole vielä arvioitu.
Yksinäisyyshankkeessa havaitsimme että jokainen kohtaaminen on merkityksellinen. Kohtaamisessa piilee mahdollisuus tulla nähdyksi, kuulluksi ja päästä mukaan. Yksinäisyyden vähentämisessä sillä on suuri merkitys. Pienikin toimenpide yksinäisyyden vähentämiseksi on arvokas ja toteuttamisen arvoinen. Kokeiluihin on tartuttava rohkeasti ja epäonnistumisia pelkäämättä.
Eri-ikäiset ihmiset tulevat turhan helposti syrjityiksi, kokevat yksinäisyyttä, eivätkä pääse kohtaamaan toista ihmistä. On pelkoja, ennakkoluuloja, varattomuutta ja huonommuuden tunnetta.
Yksilön ja yhteiskunnan näkökulmista katsottuna yksinäisyys on ilkeä ongelma, johon tarttuminen voi tuntua jopa mahdottomalta tehtävältä, ja yksittäisten toimenpiteiden vaikutusta niin yksilön hyvinvoinnin kuin alueen toimintakulttuurin näkökulmasta on hyvin vaikea arvioida etukäteen.
Kohtaaminen on mahdollisuus kaikille. Siihen voi altistua kuka tahansa kulkija. Kohtaamiset ovat mahdollisia bussipysäkillä, kadulla, kauppajonoissa ja kerrostalon rapuissa. Voit tulla kohdatuksi tapahtumissa, ravintoloissa ja kahviloissa.
Joskus kohtaaminen kahviloissa oli mahdotonta nuorille työttömille, kun ei ollut varaa kahvikupposeenkaan. Saimme yrittäjiltä kahvilipukkeita jaettavaksi vapaaehtoisille, jotka halusivat viedä tuntemattoman kaltaisensa kahville.
Nuoret; osallisuus, vaikuttaminen, yhdessä tekeminen.
Halusimme ideoita alhaalta ylös päin. Halusimme testata erilaisia, uudenlaisia ideoita. Halusimme myös kannustaa rohkeasti tapaamaan uudenlaisia ihmisiä, toinen toisilleen tuntemattomia.
Vapaaehtoisiksi kahvilakävijöiksi rekrytoituja haastateltiin kokemuksista. Myös kahvilapöytien äärellä käydyissä ryhmäkeskusteluissa puitiin yhdessä yksinäisyyttä ja kynnystä tulla tapaamaan toisia ihmisiä. Kokemukset olivat kannustavia. Jotkus osallistujat toivoivat säännöllisempää tapaamista kuin pop-up-tyyppistä.
Nimikkopöydästä on sovittava kahvilayrittäjän kanssa. Pöytä tulee merkitä kyltillä tai kortilla, sitä on hyvä käydä 'huoltamassa' eli katsoa että se on siisti ja turhia asiaankuulumattomia esineitä tai lehtiä ei ajaudu pöydälle hälventämään pöydän merkityksellisyyttä. Jos halutaan, pöytään voi liittyä mahdollisuus istua rennosti pidempäänkin ilman että odotetaan ostavan kahvilasta juomia ja tuotteita nautittavaksi. Pöydästä voi löytyä sponsoreiden maksamia makeisia tai keksejä, jos se tuntuu luontevalta.
Perustetaan kahviloihin kohtaamispisteitä, nimikkopöytiä yksinäisille. Istuutuminen pöytään on merkki toiselle, että minun kanssa voi jutella, haluan seuraa ja haluan jakaa kokemuksiani toisen kanssa. Pöydissä voivat päivystää myös tehtävään perehdytetyt vapaaehtoiset ja sosiaalialan opiskelijat, tai ammattilaisetkin, ottamassa puheeksi yksinäisyyttä koskevia tunteita ja niistä seuraavia palvelutarpeita. Yhdessä voidaan miettiä ja löytää ratkaisuja yksinäisyyden vähentämiseksi.
Yhdessä ei olla yksin -hankkeen aikana kohtaamisten kahvila -toimintaa kokeiltiin Viitasaarella, Äänekoskella, Kivijärvellä ja Jyväskylässä. Yrittäjät olivat mallista kiinnostuneita ja suhtautuivat asiaan myönteisetsi. Yrittäjälähtöiseksi toiminta ei pysyväksi jäänyt, vaan edellyttäisi toisen tahon koordinointia ja organisointia.
Kohtaamisten pöytä -toiminta soveltuisi hyvin opiskelijaryhmän kenttäharjoitteluksi, kunhan mukana on vastaava ohjaaja. Tai voisiko kohtaamisten pöydästä vastaava taho olla mielenterveystyötä tekevä yhdistys tai seurakunta?