Hyvän perhehoitoarjen suositukset - yhteiskehittäminen ikäihmisten kanssa

Luotu 29.10.2021
Hyvän perhehoitoarjen suositukset - yhteiskehittäminen ikäihmisten kanssa
Hyvän perhehoitoarjen suositukset - yhteiskehittäminen ikäihmisten kanssa

Tiivistelmä

Toimintamalli on yhteiskehittämisen prosessi, jonka keskiössä ovat ikäihmisten kokemukset hyvästä perhehoitoarjesta.  Prosessissa oli kolme päävaihetta: 1) Ikäihmisten kokemusten kerääminen systemaattisten havaintojen, keskustelujen ja kyselyiden avulla, 2) Kerätyn tiedon käsittely tutkimuksellisilla kehittämismenetelmillä, jonka pohjalta rakentuivat luonnokset hyvän perhehoitoarjen suosituksiksi ja 3) Työpajatyöskentely, joissa kehittämisen päätuotos eli Ikäihmisten hyvän perhehoitoarjen -suositukset saivat lopullisen muotonsa.

1.  Ikäihmisten kokemusten kerääminen

Ikäihmisten arkea ja kokemuksia havainnoitiin yhden tavanomaisen päivän aikana (7–8 tuntia) perhekodissa. Systemaattinen havainnointi tehtiin sitä varten kehitetyn havainnointimenetelmän ja -lomakkeiden avulla. Havainnointi keskittyi toiminnan, vuorovaikutuksen, vireystilan ja tunteiden yhteyksiin, perhekodin ympäristöön, ruokailutilanteisiin ja perhehoidon arkeen liitettyihin väittämiin. Havainnointipäivänä käytiin keskusteluja ikäihmisten ja perhehoitajien kanssa. Lisäksi perhehoitajat vastasivat kysymyksiin perhehoidosta yleensä ja havainnointiin osallistuneista ihmisistä ja heidän arjestaan.

2. Kerätyn tiedon käsittely

Eri tavoin kerätyillä aineistolla tavoiteltiin moninäkökulmaisuutta ja pyrittiin vähentämään yksittäisen havainnoitsijan tulkintojen painoarvoa. Tämä varmisti luotettavuutta. Rikasta kerättyä aineistoa käsiteltiin määrällisillä ja laadullisilla tutkimusmenetelmillä. Prosessissa ikäihmisten kokemukset käännettiin perhehoitajan tehtävää ohjaaviksi suosituksiksi. Lopputuloksena muodostuivat luonnokset hyvän perhehoitoarjen suosituksista ikäihmisten perhehoitoon.

3. Työpajatyöskentely

Työpajatyöskentelyn päätarkoituksena oli varmistaa suositusten luotettavuutta, käytännönläheistä sanoitusta ja käytettävyyttä. Lisäksi tarkoituksena oli edistää eri kohderyhmille syntyvää omistajuutta suosituksiin. Työskentelyä ohjasi ikäihmisten kokemusten kunnioittaminen siten, etteivät ne häviä kehittämisprosessissa.

Suositusluonnoksia käsiteltiin 19 työpajassa, joihin osallistui 82 yksittäistä henkilöä. Työpajoja järjestettiin ikäihmisille, perhehoitajille, perhehoidon ohjauksesta ja valvonnasta vastaaville työntekijöille, omaisille, Muistiliiton muistiaktiiveille ja Kotona perheessä -hankkeen hanketyöryhmälle. Työpajoissa käytyjen keskustelujen myötä hyvän perhehoitoarjen suositukset saivat muotonsa. Yhteisessä työskentelyssä suosituksille löytyi myös tulevaisuuden käyttömahdollisuuksia. 

 

Päätuotos / ratkaisu: viisi suositusta

Lopulliset hyvän perhehoitoarjen suositukset sisältävät viisi suositusta, niiden yleiset perustelutekstit ja kuhunkin suositukseen liittyvät perhekodeista kerätyt esimerkit. Suositukset ovat: 1) Huolehdi siitä, että arkea eletään yhdessä ikäihmisen kanssa, 2) Kiinnitä huomio siihen, miten tapasi puhua ja kohdata vaikuttaa ikäihmiseen, 3) Varmista, että ikäihminen saa tehdä valintoja ja päätöksiä arjessa, 4) Näe ja hyödynnä ympäristön mahdollisuudet ja 5) Rakenna perhettä ja yhteisyyttä yhdessä ikäihmisen kanssa.

Suositusvihkonen sisältää suositusten lisäksi tarkistuslistan, joka auttaa arvioimaan asioiden toteutumista perhehoidon arjessa. Lisäksi toteutumista edistää perhehoitajien ja heidän ohjaamisestaan vastaavien työntekijöiden tueksi työstetty Suosituksista käytäntöön -toimintamalli. Sen tarkoituksena on tukea suositusten siirtymistä arjen toimintakäytännöiksi sekä tarjota näkökulmia ja välineitä ikäihmisten hyvän perhehoitoarjen turvaamiseen.

Ratkaisun perusideana ja kehittämistyön ytimenä olivat ikäihmisten osallisuus ja yhteistyö. Ikäihmisten hyvinvointia turvaavan perhehoidon toteutuminen on yhteistyötä.  Hyvän perhehoitoarjen suositukset antavat hyvälle perhehoitoarjelle perustan, jota ikäihmisten kokemuksiin perustuvana on vaikea ohittaa.

Kohderyhmä

Ammattilaiset
Ikäihmiset
Omaiset
Opiskelijat
Organisaatiot

Arviointi

Toimintamallia ei ole vielä arvioitu.

Lisätietoa hankkeesta ja tuotoksista

Toimintamallin kuvaus

Ongelma tai haaste, johon toimintamalli vastaa

Tässä kehittämistyössä ratkaistava ongelma on: Miten voidaan turvata palveluiden käyttäjien näkökulma ikäihmisten perhehoidon laadun määrittelemisessä ja varmistamisessa.

Ikäihmisten perhehoidon lisääntyessä on nähty tärkeäksi kiinnittää ennakollisesti huomiota perhehoidon laadun varmistamiseen. Laatutekijöiden esille nostamisen rinnalla pidetään tärkeänä perhehoitoon liittyvien riskien tunnistamista ja ennaltaehkäisevää, perhehoitoa kehittävää toimintaa. Nämä edellyttävät konkreettisia toimenpiteitä laadun varmistamiseksi.  

Suomessa ikäihmisten perhehoidon laatua varmistavat mm. ikäihmisten perhehoidon järjestämisen toimintamalli ja perhehoitajien ennakkovalmennusohjelma. Suomesta kuitenkin puuttuvat perhehoidon arkeen kiinnittyvät ja käytännönläheiset hyvän perhehoidon sisältöjä määrittelevät suositukset. Tärkeä lähtökohta kehittämistyölle oli, että ikäihmisten tulee olla tuottamassa suositusten ja samalla hyvän perhehoitoarjen keskeisiä sisältöjä.

Toimintamallin kohderyhmä ja sen tarpeet

Kuntien kiinnostus ikäihmisten perhehoitoa kohtaan on jatkuvasti kasvussa. Perhehoidosta etsitään kustannustehokkaita ja inhimillisiä ratkaisuja väestön ikääntymisen aiheuttamaan palvelutarpeen lisääntymiseen. Perhehoidon kehittäminen hoivapalvelujen yhtenä tuottamismuotona on esillä myös pääministeri Marinin hallituksen ohjelmassa 2019.

Ikäihmisten toimeksiantosuhteista perhehoitoa pidetään erityisenä hoivan ja huolenpidon muotona. Sen keskeinen erityisyys on julkisen hoivan toteutuminen perhehoitajan tai ikäihmisen yksityiskodissa.  Perhehoito on kuntien ja kuntayhtymien järjestämää sosiaalipalvelua, joka siirtyy vuonna 2023 hyvinvointialueiden järjestämisvastuulle. Perhehoidon toteuttamista ohjaa perhehoitolaki (20.3.2015/263).

Perhehoidon tiedetään mahdollistavan mm. pysyvät ihmissuhteet, turvallisuuden, jatkuvuuden ja tavanomaisen kodin elinympäristönä. Perhehoidon toimintaympäristön riskiksi on tunnistettu mm. hoivan siirtyminen yksityiskotiin, jossa julkisen valvonnan mahdollisuus on rajallinen. Perhehoitaja ei ole työsuhteessa kuntaan, eikä hänellä ole työyhteisöä tai esimiestä. Käytännössä perhehoitoarjen laatu rakentuu päivittäisessä elämässä ja suurin vastuu siitä on perhehoitajalla.

Ikäihmisten perhehoitajat tarvitsevat työnsä tueksi ohjeistusta, joka avaa perhehoidon laatutekijöitä ja tavoiteltavia asioita. Heille on tärkeää saada tietoa siitä, mitä ovat ikäihmisille yleisesti hyvinvointia tuottavat asiat. Perhehoitajat tarvitsevat ikäihmisen kokemuksiin perustuvaa tietoa perhehoidon laadun määrittelyyn, oman toimintansa arviointiin ja ikäihmisten yksilöllisiin tarpeisiin vastaavan hoivan ja huolenpidon laadukkaaseen toteuttamiseen.

Perhehoitajien ohjauksesta ja valvonnasta vastaavat työntekijät tarvitsevat tehtävässään asiakas- ja ihmislähtöistä tietoa perhehoidon sisällöllisistä laatutekijöistä. Ne auttavat toimimaan perhehoitajan tukena ja määrittelemään laadukasta perhehoitoa. Perhehoitajia tehtäväänsä valmentavat kouluttajat tarvitsevat tietoa perhehoidon arjesta arvioidakseen ja vahvistaakseen perhehoitajien valmiuksia hyvään perhehoitoon.

Yhteiskunnallisesti hyvää ja tavoiteltavaa perhehoitoarkea kuvaavia suosituksia kuvaamassa perhehoidon erityisyyttä ja hyvää hoivaa ja huolenpitoa perhehoidossa. Tämä näkökulma on tärkeä, kun palveluiden järjestämispäätöksiä tehdessä tasapainoillaan kustannustehokkuuden ja yksityisessä kodissa toteutettavan hoivan ja huolenpidon mahdollisuuksien ristiriidoissa. Lisäksi perhehoidon laadun kuvaamista ja sen erityisyyden tunnetuksi tekemistä palveluiden käyttäjän näkökulmasta tarvitaan perhehoidon tarjoamisen ja saatavuuden lisäämiseksi.  

Perhehoidon laadun turvaaminen on palvelun järjestäjien ja perhehoitajien yhteistyötä. Kehittämistyön onnistumiseksi tarvitaan tietoa ikäihmisille hyvinvointia tuottavista asioista ja tekijöistä perhehoidon arjessa. Tiedon saamiseksi ja sen luotettavuuden varmistamiseksi tarvitaan yhteiskehittämistä, joka yhdistää kohdejoukkoa ja jossa ikäihmiset ja heidän kokemuksensa nostetaan keskiöön.

Pääkohderyhmä eli 39 ikäihmistä tavoitettiin alueellisten kehittäjäkumppanien kautta. Etukäteen tiedettiin, että perhekodeissa asuvista ikäihmisistä valtaosalla on muistisairauden tai muun syyn takia vaikeuksia ilmaista itseään sanallisesti. Tiedettiin myös, että he kuitenkin pystyvät ilmaisemaan kokemuksiaan käyttäytymisellään, ilmeillään ja eleillään.

Asiakasymmärryksen lisäämiseksi perehdyttiin kirjallisuuteen ja tutkimuksiin osallisuuden toteutumisesta, ikäihmisten hyvästä hoivasta ja huolenpidosta sekä hyvinvointia tuottavista tekijöistä. Lisäksi perehdyttiin erilaisiin menetelmiin ja kehitettyihin vuorovaikutusta tukeviin välineisiin.

Ikäihmisten osallisuuden varmistamiseksi valittiin päämenetelmäksi havainnointi. Tiedettiin, että havainnoinnin avulla on mahdollista päästä kiinni ikäihmisten hyvinvoinninkokemuksiin erilaisissa arkitilanteissa ja kohtaamisissa heidän omassa toimintaympäristössään. Kohtaamiset perhekodissa mahdollistavat myös spontaanit keskustelut.

Yhteiskehittäminen muiden kohderyhmien kanssa toteutui työpajatyöskentelynä, johon osallistettiin kehittäjäkumppaneita ja sidosryhmiä. Työpajoihin kutsuttavat henkilöt valittiin arvioiden heidän rooliaan paitsi ongelman ratkaisussa myös jatkossa toimeenpanemassa kehitettyjä ratkaisuja. Työpajojen osallistujilta odotettiin erilaisia näkökulmia yhteiskehittämiseen.

Toimintamallille asetetut tavoitteet

Pitkän ajan tavoitteena on, että ratkaisu turvaa ikäihmisten hyvinvointia ja hyvää elämää perhehoidossa. Tässä kuvatun toimintamallin tavoitteena on turvata ikäihmisten osallisuus hyvän perhehoidon edellytysten kuvaamisessa. Näin perhehoidossa oleville ikäihmisille annetaan mahdollisuus olla vaikuttamassa heitä koskeviin asioihin sen sijaan, että ratkaisua etsittäisiin asiantuntijatyönä.  

Mittarit ja keinot tavoitteiden toteutumisen seurantaan ja arviointiin

Tärkeä mittari ja laadun varmenne on se, että ikäihmisten osallisuus toteutuu kehittämistyössä. Sitä arvioidaan mm. säännöllisellä itsearvioinnilla sekä ulkoisella, prosessia koskevalla arvioinnilla. Arviointi kohdentuu erityisesti siihen, säilyvätkö ikäihmisten kokemukset keskiössä koko kehittämisprosessin ajan. 

Toimintamallin keskeiset edellytykset

Yhteiskehittämisen toimintamalli kuvataan Innokylään. Perhehoitoliitto antaa siitä lisätietoa ja jakaa kokemuksia ikäihmisiä osallistavasta kehittämistyöstä. Rakennettuja tiedon keruun välineitä voidaan tarvittaessa soveltaa ja muokata myös muuhun käyttöön.

Perhehoitoliitolla on hyvät yhteistyöverkostot perhehoidon kentälle. Ne ovat keskeisiä ratkaisun eli hyvän perhehoitoarjen suositusten levittämisessä ja juurruttamisessa perhehoidon toimintaympäristöön ja perhehoidon rakenteisiin. Tämä tapahtuu pääasiassa viestinnän ja koulutuksen keinoin. Suositukset integroidaan osaksi perhehoitajien ennakkovalmennusohjelmaa ja kouluttajakoulutusta. Perhehoidon järjestäjille suositellaan hyvän perhehoitoarjen suositusten käyttöönottoa ja niiden liittämisestä osaksi alueellisia perhehoidon järjestämisen toimintaohjeita. Tuotetut välineet mm. Suosituksista käytäntöön -toimintamalli, siihen liittyvät välineet, opas hyvästä perhehoitoarjesta ja arjen sanataidepakka edistävät suositusten toteutumista.

Jotta kehitetystä ratkaisusta eli suosituksista ja niiden sisällöstä tulee vakiintunut tapa toimia se edellyttää perhehoitoa järjestäviltä organisaatioilta niiden hyödyn ja käyttömahdollisuuksien ymmärtämistä ja aikaresursseja niiden käyttöönoton suunnitelmalliseen koordinointiin. Alueilla, joissa perhehoito jo nyt järjestetään koordinoidusti perhehoidon yksiköissä, tämä nivoutuu osaksi perustyötä. Lisäksi tarvitaan Perhehoitoliiton aktiivista viestintää ja kehittämistyön ja hyvän perhehoitoarjen suositusten integroimista Perhehoitoliiton koulutuksiin ja valmennuksiin.

Toimintamallin ydinsisältö

Toimintamalli on yhteiskehittämisen prosessi, jonka keskiössä ovat ikäihmisten kokemukset hyvästä perhehoitoarjesta.  Prosessissa oli kolme päävaihetta: 1) Ikäihmisten kokemusten kerääminen systemaattisten havaintojen, keskustelujen ja kyselyiden avulla, 2) Kerätyn tiedon käsittely tutkimuksellisilla kehittämismenetelmillä, jonka pohjalta rakentuivat luonnokset hyvän perhehoitoarjen suosituksiksi ja 3) Työpajatyöskentely, joissa kehittämisen päätuotos eli Ikäihmisten hyvän perhehoitoarjen -suositukset saivat lopullisen muotonsa.

1.  Ikäihmisten kokemusten kerääminen

Ikäihmisten arkea ja kokemuksia havainnoitiin yhden tavanomaisen päivän aikana (7–8 tuntia) perhekodissa. Systemaattinen havainnointi tehtiin sitä varten kehitetyn havainnointimenetelmän ja -lomakkeiden avulla. Havainnointi keskittyi toiminnan, vuorovaikutuksen, vireystilan ja tunteiden yhteyksiin, perhekodin ympäristöön, ruokailutilanteisiin ja perhehoidon arkeen liitettyihin väittämiin. Havainnointipäivänä käytiin keskusteluja ikäihmisten ja perhehoitajien kanssa. Lisäksi perhehoitajat vastasivat kysymyksiin perhehoidosta yleensä ja havainnointiin osallistuneista ihmisistä ja heidän arjestaan.

2. Kerätyn tiedon käsittely

Eri tavoin kerätyillä aineistolla tavoiteltiin moninäkökulmaisuutta ja pyrittiin vähentämään yksittäisen havainnoitsijan tulkintojen painoarvoa. Tämä varmisti luotettavuutta. Rikasta kerättyä aineistoa käsiteltiin määrällisillä ja laadullisilla tutkimusmenetelmillä. Prosessissa ikäihmisten kokemukset käännettiin perhehoitajan tehtävää ohjaaviksi suosituksiksi. Lopputuloksena muodostuivat luonnokset hyvän perhehoitoarjen suosituksista ikäihmisten perhehoitoon.

3. Työpajatyöskentely

Työpajatyöskentelyn päätarkoituksena oli varmistaa suositusten luotettavuutta, käytännönläheistä sanoitusta ja käytettävyyttä. Lisäksi tarkoituksena oli edistää eri kohderyhmille syntyvää omistajuutta suosituksiin. Työskentelyä ohjasi ikäihmisten kokemusten kunnioittaminen siten, etteivät ne häviä kehittämisprosessissa.

Suositusluonnoksia käsiteltiin 19 työpajassa, joihin osallistui 82 yksittäistä henkilöä. Työpajoja järjestettiin ikäihmisille, perhehoitajille, perhehoidon ohjauksesta ja valvonnasta vastaaville työntekijöille, omaisille, Muistiliiton muistiaktiiveille ja Kotona perheessä -hankkeen hanketyöryhmälle. Työpajoissa käytyjen keskustelujen myötä hyvän perhehoitoarjen suositukset saivat muotonsa. Yhteisessä työskentelyssä suosituksille löytyi myös tulevaisuuden käyttömahdollisuuksia. 

 

Päätuotos / ratkaisu: viisi suositusta

Lopulliset hyvän perhehoitoarjen suositukset sisältävät viisi suositusta, niiden yleiset perustelutekstit ja kuhunkin suositukseen liittyvät perhekodeista kerätyt esimerkit. Suositukset ovat: 1) Huolehdi siitä, että arkea eletään yhdessä ikäihmisen kanssa, 2) Kiinnitä huomio siihen, miten tapasi puhua ja kohdata vaikuttaa ikäihmiseen, 3) Varmista, että ikäihminen saa tehdä valintoja ja päätöksiä arjessa, 4) Näe ja hyödynnä ympäristön mahdollisuudet ja 5) Rakenna perhettä ja yhteisyyttä yhdessä ikäihmisen kanssa.

Suositusvihkonen sisältää suositusten lisäksi tarkistuslistan, joka auttaa arvioimaan asioiden toteutumista perhehoidon arjessa. Lisäksi toteutumista edistää perhehoitajien ja heidän ohjaamisestaan vastaavien työntekijöiden tueksi työstetty Suosituksista käytäntöön -toimintamalli. Sen tarkoituksena on tukea suositusten siirtymistä arjen toimintakäytännöiksi sekä tarjota näkökulmia ja välineitä ikäihmisten hyvän perhehoitoarjen turvaamiseen.

Ratkaisun perusideana ja kehittämistyön ytimenä olivat ikäihmisten osallisuus ja yhteistyö. Ikäihmisten hyvinvointia turvaavan perhehoidon toteutuminen on yhteistyötä.  Hyvän perhehoitoarjen suositukset antavat hyvälle perhehoitoarjelle perustan, jota ikäihmisten kokemuksiin perustuvana on vaikea ohittaa.

Lataa tästä hyvän perhehoitoarjen suositukset (274.14 KB)

Toimintamallin aikaansaama muutos

Laadun varmistamisen tarve lähti kentältä, tulevilta käyttäjiltä. Sillä lienee yhteys suositusten myönteiseen vastaanottoon. Suositusten käyttömahdollisuudet tunnistettiin monipuolisempana kuin odotettiin. Tämä antaa viitteitä yhteiskehittämisen prosessin onnistumisesta.

Yhteiskehittämisen prosessissa tulevat käyttäjät ovat löytäneet suosituksille monia käyttömahdollisuuksia. Ne kertovat siitä, että suositukset koetaan käyttökelpoisiksi ja ”omiksi”, jolloin suositusten siirtymiselle työkaluksi perhehoidon kentälle on olemassa hyvä perusta. Seuraavassa muutama esimerkki. Perhehoitajille suositukset ovat laatulupaus, itsearvioinnin väline ja ne tekevät näkyväksi perhehoitoa toimien mm. keskustelun kehyksenä ikäihmisten ja omaisten kanssa. Perhehoitajaksi aikova voi pohtia omia valmiuksiaan, odotuksiaan ja arvojaan niiden avulla.  Suositukset toimivat asiakastyytyväisyyden mittaamisen, palveluohjauksen ja perehdytyksen apuna. Ne toimivat perhehoidon valvontalomakkeen rinnalla ja ohjaavat laatukeskusteluihin ikäihmisten näkökulmasta. Suositusten käyttömahdollisuuksina tunnistetaan myös perhehoidon kehittäminen ja viestintä perhehoidosta yhteiskunnallisesti.

Näyttää siltä, että ikäihmisten kokemuksia arvostetaan ja kehittämistyön toimintamalli on ollut luotettava ja syntyneet tulokset vakuuttavia. Tästä kertoo myös se, että Terveyden- ja hyvinvoinnin laitos (THL) on ottanut suositukset omille Ikäihmisten perhehoitoa koskeville sivuilleen. Hyvän perhehoitoarjen suosituksilla on kaikki edellytykset jäädä pysyväksi laadunhallinnan välineeksi ikäihmisten perhehoidossa.

 

Todennetut lyhyen aikavälin tulokset ja vaikutukset

Tätä ei ole selvitetty.

Todennettu tai tavoiteltu pitkän aikavälin vaikuttavuus

Tavoitteena on ikäihmisten perhehoidon laadun varmistaminen. Hyvinvointialueet valvovat perhehoidon laatua. 

Toimintamallin kustannusvaikutukset lyhyellä ja pitkällä aikavälillä

Ei arvioituja kustannusvaikutuksia. 

Onko toimintamalli siirrettävissä toiseen toimintaympäristöön ja/tai toiselle kohderyhmälle?
Kyllä
Lisätietoa toimintamallin siirrettävyydestä

Soveltuu ja on hyödynnetty ikääntyneiden asumispalveluissa. 

Käyttöönotossa ja levittämisessä huomioitavaa

Tässä kehittämistyössä rakennettu ja toteutettu yhteiskehittämisen toimintamalli on hyödynnettävissä ja sovellettavissa vastaavassa kehittämistyössä. Erityisesti se sopii kehittämiseen, jossa halutaan esille ikäihmisten kokemuksia heidän toimintakyvyn vajeistaan huolimatta. Ei voi liiaksi alleviivata, että tärkeintä oli säilyttää ikäihmisten kokemukset arjen havainnoinnista lopullisiin suosituksiin saakka.

Kun ikäihmisiä aidosti osallistetaan, se vaatii aikaa, henkilöstöresurssia ja rahaa. Kun monikanavaista tietoa kerätään, se tulee myös käsitellä luotettavasti ja asiantuntevasti. Havainnoinnin ja tiedonkeruun suunnitteluun kannatta panostaa. Tässä kehittämistyössä kerättiin paljon tietoa, jonka käsittely oli antoisaa, mutta työlästä. Tärkeää on varmistaa, että kerättyä aineistoa voisi hyödyntää myös myöhemmin perhehoidon kehittämisessä. On hyvä miettiä mahdollinen jatkokäyttö jo siinä vaiheessa, kun tiedon kerääminen aloitetaan ja kysytään siihen tarvittavat luvat.    

Sudenkuoppana on se, että ikäihmisiä osallistetaan näennäisesti, jolloin tuloksista tulee koonti eri asiantuntijoiden ja sidosryhmien toiveista. Luotettavuuden varmistaminen on tärkeää ja sitä tulee tarkastella kriittisesti kehittämistyön vaiheissa. Tässä kehittämisprosessissa ulkopuolinen tuki suunnittelussa ja toteutuksessa sekä ulkopuolisen tekemä kokonaisuuden arviointi olivat tärkeitä ja mahdollisia.

Kannustamme yhteiskehittämiseen yhdessä ikäihmisten kanssa. Yhteiskehittäminen on mahdollista myös niiden ikäihmisten kanssa, joiden kokemuksia ei perinteisten kyselyiden tai keskustelujen avulla voi tavoittaa. Tämä yhteiskehittämisen malli ja siinä luotu konkreettinen väline on onnistunut. Se turvasi toimintakyvyltään erilaisten ihmisten ”äänen” kehittämistyössä.

Taustatiedot

Maantieteellinen alue
Valtakunnallinen
Kehittäjäorganisaatiot
Perhehoitoliitto ry
Toimiala
Sosiaalipalvelut
Toimintaympäristö
valtakunnallinen
Toimintamallin tyyppi
Toimintatapa tai työkäytäntö
Toimintamallin alkuperä
Alkuperäinen (omaan tarpeeseen kehitetty)
Käyttöönotto ja levinneisyys
Otettu kehittämisympäristössä käyttöön
Rahoittaja
Sosiaali- ja terveysjärjestöjen avustuskeskus (STEA)