HEHKU. Lastensuojelun, perhesosiaalityön ja nuorisopsykiatrian integroitu palvelu, Helsingin kaupunki (RRP, P4, I1)

HEHKU-toimintamalli on uudenlainen, lastensuojelun, perhesosiaalityön ja nuorisopsykiatrian resursseja ja osaamista yhdistävä "hybridi-avopalvelu". Toimintamalli integroi nuorisopsykiatrisen erikoissairaanhoidon sekä perhetyön lastensuojelun avohuollon tukitoimena tai erityistä tukea tarvitsevan lapsen palveluna nuoren kehitysympäristöihin jalkautuvaksi psykososiaalista tukea tarjoavaksi interventioksi. 

Ratkaisuun tarvittavat resurssit: 

• Monialainen, nimetty tiimi, jolla on mahdollisuus jalkautuvaan ja intensiiviseen, monialaisena vastuutyöparina työskentelyyn (työaika).
• Taustatuki ja konsultaatiot: sosiaalityöntekijä, lääkäri, hoitotiimi osallistuvat yhteistyöhön.
• Suositeltavaa on myös järjestää vaativan asiakas- ja potilasryhmän parissa työskentelevälle tiimille tai työntekijöille toimintamallin mukaista työotetta tukeva työnohjaus.

Resurssit ja miten niitä on käytetty toimintamallin pilotissa: 

• Pilottitiimissä on työskennellyt 3 lastensuojelun tehostetun perhetyön sosiaaliohjaajaa, 2 nuorisopsykiatrian sairaanhoitajaa ja psykologi.
• Nuori on ohjattu niille tiimin työntekijöille, joilla on tilaa ottaa uusi nuori asiakkaaksi. Pilotissa tiimin asiakasmitoitus on ollut noin 4-6 yhteisasiakasta/vastuutyöpari. Työskentelyjaksojen tavoitekesto on ollut keskimäärin 6 kk. Laskennallisesti esimerkiksi tämä tarkoittaa, että tiimiin mahtuu kerrallaan noin 15-20 ja vuositasolla noin 30-40 yhteisasiakasta.
• Tiimin työntekijät ovat pilotin ajan olleet hallinnollisesti omissa emo-organisaatioissaan.
• Kestävän kasvun hankkeen aikana Helsingin kaupungin lastensuojelusta ja perhesosiaalityöstä on osoitettu tiimille esihenkilö (johtava ohjaaja). Hänen työparikseen nimettiin HUS nuorisopsykiatrialta osastonhoitaja.
• Esihenkilöt ovat huolehtineet tavanomaiseen tapaan asiakas- ja potilastyötä tekevien työntekijöiden työtä tukevista rakenteista (case-tiimit ja tarvittavat muut asiakastyön tueksi sovitut rakenteet tai foorumit).
• Tiimille on järjestetty säännöllinen työnohjaus.
• HEHKU-palvelua on ollut tarjolla Helsingin kaupungin lastensuojelun ja perhesosiaalityön ja HUS nuorisopsykiatrian yhteisasiakkaille. 

Kohderyhmä:13-17 vuotiaat nuoruusikäiset lastensuojelun, perhesosiaalityön ja nuorisopsykiatrian yhteisasiakkaat, joiden kehitysympäristö ei tue hoitoon sitoutumista ja joilla on laaja-alainen tuen ja hoidon tarve.

• Lastensuojelulla, perhesosiaalityöllä ja nuorisopsykiatrialla on yhteisasiakkaita, jotka ovat vaarassa tipahtaa tai ovat jo tipahtaneet tarvitsemastaan nuorisopsykiatrisen hoidon tarpeen arvioinnista tai hoidosta ja joiden riski päätyä sijoitetuksi kodin ulkopuolelle on tästä syystä kohonnut.
• HEHKU-toimintamalliin ohjautuvien yhteisasiakkaiden hoidon tarvetta ei ole voitu arvioida tai tarpeelliseksi arvioitua hoitoa ei ole voitu toteuttaa tavanomaisilla ratkaisuilla tai muutoin tarjolla olevan hoidon keinoin.
• Yhteisasiakkaita on ohjattu HEHKU-palveluun molemmista organisaatioista yhdessä määriteltyjen ja kuvattujen sisäänottokriteerien perusteella.  

HEHKU-jakson kesto ja työskentelyn intensiteetti:

• 3-6 kk työskentelyjakso
• 2-4 tapaamista/vko + allianssia ylläpitävä yhteydenpito (viestit, puhelut)
• Työskentely sisältää: n. 1 kk valmistelevan jakson, 2-4 kk mittaisen työskentelyjakson ja n. 1 kk mittaisen siirtymäjakson

HEHKU-toimintamallin keskeinen sisältö (ydinelementit): 

1.Monialainen vastuutyöparityöskentely (lastensuojelu, perhesosiaalityö ja nuorisopsykiatria)

• HEHKU-jakson aikana työskentely keskitetään vastuutyöparille. Mahdolliset muut palvelut tai hoitoon liittyvät prosessit karsitaan HEHKU-jakson ajaksi. Näin saadaan aikaan nuoren ja perheen näkökulmasta selkeä ja toimivaan työskentelysuhteeseen (allianssi) pohjautuva työskentely.
• HEHKU-tiimin ja taustatukiorganisaatioiden sekä muun verkoston osaamista ja resursseja hyödynnetään tarkoituksenmukaisesti vastuutyöparin tukena.
• Vastuutyöpari voi tavata nuorta, perhettä ja verkostoja yhdessä ja erikseen.
• Vastuutyöparityössä yhdistetään nuoren vaativa psykiatrinen erikoissairaanhoito sekä vastuuparin ja nuoren sekä hänen perheensä yhdessä tekemään suunnitelmaan pohjautuva psykososiaalinen tuki. Vastuutyöparityöskentely pohjaa jaettuihin työotteisiin ja työparin monialaisen osaamisen hyödyntämiseen joustavasti, nuoren yksilöllisten tarpeiden mukaan.
  • Perhetyön sosiaaliohjaajan erikoisosaamista vastuutyöparityöskentelyssä ovat sosiaalihuollon psykososiaaliset, erityisesti vanhempien valmiuksiin, nuoren ja koko perheen arjessa tarvitsemien tietojen ja taitojen konkreettiseen vahvistamiseen, perheen toimivuuteen ja perheen vuorovaikutussuhteisiin kohdentuvat työmenetelmät.
  • Nuorisopsykiatrian sairaanhoitajan työkalupakissa korostuu psykoedukaatio ja sairaanhoidollinen osaaminen, ml. tarvittaessa somaattisen hoidon tarpeen tunnistaminen ja hoitoon ohjaus (sekä nuoren että vanhemman osalta) sekä vaativassa nuorisopsykiatrisessa erikoissairaanhoidossa käytössä olevat hoidon tarpeen arvioimisen työvälineet ja hoitointerventiot.
  • Nuorisopsykiatrian psykologi tuo tiimiin vaativassa nuorisopsykiatrisessa erikoissairaanhoidossa työskentelevän psykologin työkalupakin. Psykologi työskentelee sekä vastuutyöparina että tarvittaessa lyhytkestoisesti lisäresurssina muille vastuutyöpareille (esimerkiksi konsultoiva osallistuminen käynneille, diagnostisten tutkimusten tekeminen).
  • Työskentelyn aikana konsultoidaan tarvittaessa lapsen asiasta vastaavaa sosiaalityöntekijää ja hoidosta vastaavaa lääkäriä.
• Valmistelevalla jaksolla monialainen vastuutyöparityöskentely painottuu yhteiseen tilanteen ja hoidon tarpeen arviointiin.  Työskentelyssä hyödynnetään kahden eri erikoisalan ammatillista tietopohjaa, menetelmällistä osaamista ja taustatukiorganisaatioiden tietoa ja resursseja kokonaisvaltaisen tilannearvion tekemisessä.
• Työskentelyjaksolla monialainen vastuutyöparityöskentely on räätälöityä. Työskentelyä raamittaa sitoutuminen asetettuihin tavoitteisiin ja toimintamallin ydinelementtien mukaiseen työskentelytapaan. Työskentelyn suuntaaminen perustuu valmistelevalla jaksolla tehtyyn tilannearvioon.
• Siirtymäjaksolla vastuutyöparin ensisijainen tehtävä on huolehtia tiedon kulun jatkuvuudesta ja hyvästä siirtymästä tavanomaisen tukeen ja hoitoon. 

2.Nuoren kehitysympäristöihin jalkautuminen

• HEHKU-toimintamalli on asiakas- ja  potilaslähtöinen. Toimintamallia tarvitaan, koska kaikissa tilanteissa tavanomainen, poliklinikalla toteutuviin ajanvarauskäynteihin perustuva nuorisopsykiatrinen hoito ei ole tosiasiallisesti yhdenvertaista (Yhdenvertaisuuden edistäjän opas ). Tosiasiallinen yhdenvertaisuus ei toteudu, jos tavanomaisesta hoidosta tipahtaneen ja heikosti tavoitettavissa olevan nuoren hoitoon sitoutumista estäviä tekijöitä ei selvitetä ja oteta riittävästi huomioon hoidon suunnittelussa.
• HEHKU-toimintamallissa nuoren saamaa tukea ja hoitoa mukautetaan jalkautumalla nuoren kehitysympäristöön. Jalkautumalla parannetaan tuen ja hoidon tosiaasiallista yhdenvertaisuutta.   
• Nuorta voidaan tavata kotona tai nuoren määrittelemissä paikoissa.
• Valmistelevalla jaksolla painottuvat vastuutyöparin yhteiset kotikäynnit.
• Työskentelyjaksolla pyritään harjoittelemaan tavanomaiseen hoitoon sisältyvää poliklinikkatyöskentelyä. Tästä syystä jalkautumista yleensä harvennetaan ja vastaavasti lisätään tapaamisia ammattilaisten toimipisteissä.
• Jos työskentelyssä on toivotulla tavalla edistytty, siirtymäjaksolla nuori on ehtinyt käydä poliklinikka-käynneillä ja tutustua uuteen hänen hoidostaan vastaavaan ammattilaiseen. 

3.Hoitoon sitoutumista tukevia tekijöitä vahvistava työskentely

• HEHKU-toimintamallissa lähtökohtana on nuoren toivottua käyttäytymistä estävien ja tukevien tekijöiden huolellinen tunnistaminen ja huomioiminen työskentelyssä (Michie & al., 2011) ja nuoren psykologisia perustarpeita eli autonomiaa, yhteenkuuluvuutta ja kykenevyyttä huomioiva työote (Ryan & Deci, 2017). Nuoren kykenevyys (tiedot ja taidot); motivaatio sekä fyysisen ja sosiaalisen ympäristön tarjoamat tilaisuudet ovat halutun käyttäytymisen, eli tässä tapauksessa nuoren tavanomaiseen hoitoon sitoutumisen, välttämättömiä ehtoja, jotka voivat eri tavoin estää tai tukea nuoren hoitoon sitoutumista. Sosiaaliseen ympäristöön sisältyy myös ammattilaiset, jotka työskentelevät nuoren kanssa.
• Valmistelevalla jaksolla ja tarpeen mukaan koko työskentelyn ajan kartoitetaan ja tutkitaan nuoren hoitoon sitoutumista estäviä ja tukevia tekijöitä:
  • Fyysinen toimintakyky  (esimerkiksi kyky liikkua itsenäisesti, somaattinen vointi, lääkitys)
  • Psyykkinen vointi ja toimintakyky (esimerkiksi ymmärrys oireista ja niiden syistä, oman käyttäytymisen säätelyn taidot, tiedot ja taidot, joita tarvitaan hoidolliseen ja tavoitteelliseen työskentelyyn)
  • Fyysisen ympäristön olosuhteet ja resurssit (esimerkiksi taloudellinen tilanne, vanhemman vointi ja toimintakyky, asumisolosuhteet, asuinympäristön koettu turvallisuus tai turvattomuus)
  • Sosiaalisen ympäristön vaikutteet (esimerkiksi perheen toimivuus, vanhemman valmiudet, nuoren ja vanhemman vuorovaikutus ja tunnesuhde, kaverisuhteet, vapaa-aika ja harrastukset, koulu kasvu- ja oppimisympäristönä, suhteet nuoren ja perheen kanssa työskenteleviin ammattilaisiin)  
  • Nuoren motivaatio (automaattinen ja tietoinen, reflektiivinen motivaatio)
    • Millaiset asiat näyttävät kannustavan tai tukevan nuorta sitoutumaan hoidolliseen työskentelyyn?
    • Millaisia tunteita  ajatus hoidollisesta työskentelystä herättää nuoressa?
    • Miten helppona tai vaikeana nuori kokee hoidollisen työskentelyn?
    • Onko nuorella luottamusta siihen, että työskentelyllä voidaan muuttaa omaa vointia tai kokonaistilannetta paremmaksi?
    • Millaisia uskomuksia tai odotuksia nuorella on siitä, mitä työskentelyllä voidaan parhaimmillaan saavuttaa?
    • Valmius tehdä päätös hoitoon sitoutumisesta?
    • Mitä tavoitteita nuorella on, millainen elämäntilanne nuoren mielestä olisi riittävän hyvä?
• Valmistelevalla jaksolla painotetaan aivan erityisesti työskentelysuhdetta ja luottamusta luovaan, nuori ja perhelähtöiseen ja vakauttavaan työskentelyyn:  Nuorella on useimmiten taustallaan vaikeita elämäntapahtumia ja paljon vaihtelevia kokemuksia eri palveluissa asioimisesta. Nuori ja hänen vanhempansa sekä yleensä koko perhe pyritään kohtaamaan heidän omassa koti- ja kehitysympäristössä kunnioittavasti ja hyväksyvästi.
• Valmistelevalla jaksolla sovitaan työskentelyn tavoitteista, työtavoista ja HEHKU-jakson kestosta. Näistä yhteisesti sovituista raameista ei poiketa ilman, että siitä on yhdessä sovittu.  
• Työskentelyjaksolla hyödynnetään valmistelevalla jaksolla tehtyä tilannearviota ja tarvittaessa täydennetään sitä. Työskentelyllä pyritään vähentämään tai poistamaan tunnistettuja esteitä ja vahvistamaan hoitoon sitoutumista tukevia tekijöitä.
• Siirtymäjaksolla fokus on hyvän siirtymän ja tavanomaiseen tukee ja hoitoon sitoutumisen varmistamisessa "saattaen vaihtaen". On tärkeää, että nuoren kanssa työskentelyä jatkavilla lastensuojelun, nuorisopsykiatrian tai muilla ammattilaisilla ammattilaisilla on ymmärrys siitä, mikä ja miksi on mahdollisesti ollut HEHKU-jaksolla toimivaa tai ei toimivaa. Näin heidän on mahdollista hyödyntää toimivia työtapoja nuoren kanssa työskennellessään.
• Toimintamallissa painopisteenä olevat työotteet:
  • Multisysteemisyys: Multisysteemisyydellä tarkoitetaan työskentelyä, joka voi edetä ja toteutua saman aikaisesti yksilötyönä nuoren tai/ja vanhemman kanssa, perheen kanssa eri kokoonpanoilla ja muissa kehitysympäristöissä (erityisesti koulu). HEHKU-työskentelyssä nojaudutaan myös ekologisen systeemiteoriaan (Bronfenbrenner, 2025). Lähtökohtana on, että nuoren hyvinvointia vahvistavan ja ongelmalliseksi tunnistettua tilannetta korjaavan työskentelyn ei tule kohdistua vain nuoreen yksilönä, vaan huomioida mahdollisimman kokonaisvaltaisesti nuoren kehitysympäristöt ja miten ne ovat yhteydessä toisiinsa. HEHKU-työskentelyn toiminta-ajatuksena on nuoren eri kehitysympäristöjen muokkaaminen nuoren vahvuuksia tukevaksi.
  • Systeeminen ajattelu- ja toimintatapa: Systeeminen ajattelu- ja toimintatapa tukee multisysteemistä työskentelyä. Keskeistä on tutkia ja huomioida nuoren ympärillä olevien eri systeemien monitahoisuutta, keskinäisiä suhteita ja ihmisten välisiä vuorovaikutus- ja tunnesuhteita. Myös HEHKU-jaksolla työskentelevän vastuutyöparin on tarpeen tiedostaa, miten he kytkeytyvät nuoren ja perheen systeemiin ja millaisia vaikutuksia työskentelyllä on nuoren kokonaistilanteeseen. Keskeisiä työtä ohjaavia kysymyksiä ovat muun muassa, mitä työskentelyssä pitää tehdä ensin, mitä tulisi lisätä tai vähentää, että toivottu muutos saadaan aikaan sekä kuka tai mikä nuoren systeemissä voivat vaikuttaa tavoiteltavaan muutokseen? Lähtökohtana on nuoren elämäntilanteen kompleksisuus sekä nuoren tilanteen taustasyiden ja tehtyjen interventioiden syy-seuraussuhteiden vähäinen ennakoitavuus. Tästä syystä muutosta on yleensä tarpeen ja hyväksyttävää pyrkiä saavuttamaan kokeilemalla erilaisia lähestymistapoja ja menetelmiä. Kokeilemisen tukena voidaan hyödyntää hypoteeseja eli sanoitettuja oletuksia syy-seuraussuhteista ja tärkeimmistä juurisyistä esimerkiksi nuoren ongelmalliseksi koetun käyttäytymisen, psyykkisen oireilun tai toimintakykyyn liittyvien vaikeuksien taustalla.
  • Palautetietoinen (Miller & Bertolino, 2018) ja motivoiva työskentely (Motivoiva haastattelu ja ratkaisukeskeinen työskentelytapa; Motivoiva haastattelu;  Palautetietoinen työskentely (FIT) Helsingin kaupungin sosiaali- ja terveyspalveluissa (RRP, P4, I1) | Innokylä)  Motivoivalla ja palautetietoisella työskentelyllä pyritään konkreettisesti osoittamaan muun muassa sitä, että nuoren autonomian tarvetta halutaan kunnioittaa.