Ratkaistava ongelma tai haaste
Työtä – Etelä-Karjalan työkykyohjelma osatyökykyisille 2020–2022-hankkeen toimintakokonaisuus 1:ssä (Työkyvyn tuki osaksi tulevaisuuden sosiaali- ja terveyskeskusta) pilotti 2:n yhtenä tavoitteena on ollut integroida Etelä-Karjalan sosiaali- ja terveyspiirin (Eksote) sisäiset työ- ja toimintakyvyn arviointiprosessit yhdeksi palveluprosessiksi, monialaiseksi palvelukokonaisuudeksi. Tämä yhteensovittaminen koskee mielenterveys- ja päihdepalvelujen, kuntoutustutkimuspoliklinikan ja työllisyyden monialaisessa yhteispalvelussa (TYP) tehtäviä työ- ja toimintakyvyn arviointiprosesseja.
Toimintamallissa ajatuksena on ollut yhteensovittaa psykiatrisen työkykyisyyden arviointiprosessi kuntoutustutkimuspoliklinikalla tehtävän somaattisen työ- ja toimintakyvyn arvioinnin, laajemmin kuntoutustutkimuksen, rinnalle sekä toiminnallisesti että hallinnollisesti. Näin ollen kuntoutustutkimuspoliklinikan työ- ja toimintakyvyn sekä kuntoutusmahdollisuuksien arviointi on jatkossa psykiatrisen työkykyisyyden arvioinnin osaltakin erikoissairaanhoitoon kuuluvaa palvelua ja nimenomaan kuntoutusmahdollisuuksien arviointiin painottuva arviointiprosessi.
Kuntoutustutkimuspoliklinikan ja työllisyyden monialaisen yhteispalvelun (TYP) välistä jo vuosia jatkunutta tiivistä yhteistyötä ja -toimijuutta ja jo olemassa olevaa työ- ja toimintakyvyn arvioinnin asiakasprosessia ei ollut tarpeen muuttaa nyt tehtävässä integraatiossa. TYP on ollut tiiviisti mukana integroitujen työkyvynarviointiprosessien yhteiskehittämisessä nimenomaan aiemmin prosessista puuttuvan psykiatrisen työkykyisyyden arvioinnin saamiseksi jo olemassa olevaan asiakasprosessiinsa.
Kehittämistarve eri näkökulmista
Psyykkisen ja somaattisen työ- ja toimintakyvyn arviointeja tehtiin aiemmin Etelä-Karjalan sosiaali- ja terveyspiirissä useassa eri yksiköissä. Suppeampia työ- ja toimintakyvyn sekä kuntoutusmahdollisuuksien arviointeja tehdään edelleen sekä eri erikoisalojen että perusterveydenhuollon yksikössä osana lääkärin perustyötä ja osana potilaan hoitoa ja kuntoutusta. Tässä toimintamallissa työ- ja toimintakyvyn arvioinnilla tarkoitetaan laajempia psykiatrisen ja somaattisen työkykyisyyden arviointeja, joita tehtiin sekä mielenterveys- ja päihdepäivystyksessä (PTH) sekä somaattisen työkykyisyyden osalta kuntoutustutkimuspoliklinikalla (ESH).
Molemmissa arviointiprosesseissa olivat omat lähettämiskriteerit ja arviointiin pääsemiseen pääsääntöisesti vaati erillisen lähetteen. Perusterveydenhuollossa lähete oli vapaamuotoisempi, mutta erikoissairaanhoidon prosessiin lähete tarvittiin lääkäriltä. Lähetekäytäntö erikoissairaanhoidossa takaa sen, että asiakkaiden arviointiprosessi selkeästi alkaa lähetteen saapumisesta ja arviointijakson päättyessä lähete suljetaan. Näin asiakas ei pääse arviointiprosessin aikana tipahtamaan palveluista eikä arviointiprosessi veny kohtuuttoman pitkäksi. Mikäli asiakkaalla oli sekä somaattista että psyykkistä tarkemmin arvioitavaa työ- ja toimintakyvyn rajoitetta, mutta perusterveydenhuollossa tai erikoissairaanhoidossa ei katsottu tarpeen aloittaa tarkempaa arviointia, saattoi asiakas tässä yhteydessä tipahtaa työkyvyn arvioinnin palveluiden ja -prosessien väliin. Tällöin kukaan ei enää koordinoinut asiakkaan työkyvyn tuen tarvetta. Lisäksi arviointiprosessit toteutuivat hyvin eri aikoihin eikä näin kuntoutuksen suunnitelmat olleet yhteisesti sovittuja psyykkisen ja fyysisen työkyvyn osilta. Moniammatillisuus arviointiprosessissa toteutui arviointien osilta omissa yksiköissään, mutta ei kokonaisuutta ajatellen.
Psykiatrisen ja somaattisen työkykyisyyden arviointien ollessa erillisiä, myös kuntoutussuunnitelmat ja varsinkin arvio työkyvyttömyydestä saattoi olla päinvastaisia. Näin ollen mahdollisen työkyvyttömyyseläkkeen hakeminen vaikeutui kahdesta varsin päin erilaisesta arviosta. Erilliset ja erilaiset arviot työkykyisyydestä saattoivat muutoinkin aiheuttaa asiakkaalle ylimääräistä huolta ja epätietoisuutta omasta tilanteestaan. Arviointien hyvinkin suuri eriaikaisuus taas pitkitti asiakkaan jatkosuunnitelmien eteenpäin viemistä tai ratkaisua kohtuuttomasti.
Eri paikossa tehtävä työ- ja toimintakyvyn arviointi voi aiheuttaa tietämättömyyttä myös muissa toimijoissa, mikäli jo aiemmin tehdyistä arvioinneista ei ole nähtävillä itsellä käytettävissä olevissa tietojärjestelmissä arviointia tai edes mainintaa siitä. Eri paikkoihin asiakastietojärjestelmää, ja eri asiakastietojärjestelmiin, kirjattu osin päällekkäinenkin tieto ei välttämättä saavuta niitä ammattilaisia, jotka tarvitsevat asiakkaan työ- ja toimintakykyisyydestä ja kuntoutussuunnitelmasta tietoa, vaikka asiakkaan työhön tai toimintaan sijoittamisen mahdollisuuksia varten.
Asiakkaan näkökulmasta erillään olevat ja päällekkäin ja perättäin tehtävät työkykyisyyden arvioinnit tuovat epäselvyyttä siitä, mikä taho hänen jatkon työkykyyn ja työkyvyn tukeen liittyvistä suunnitelmista vastaa ja mikä suunnitelma on milloinkin voimassa. Asiakas ei tiedä, mille taholle tulee mikäkin ilmoitus tehdä ja keneltä tulee kysyä vaikka terveydentilaan liittyviä kysymyksiä ja tarpeita.
Ammattilaiset toimivat erillisissä arviointiprosesseissa pahimmillaan toisistaan ja toistensa suunnitelmista tietämättöminä. Ammattilainen ei tiedä, missä kaikkialla asiakkaan asiakkuus lopulta on ja kuka asiakkaan omatyöntekijänä toimii. Työkyvynarvioinnin ammattilainen ei näin tiedä, kenen olisi hyvä tietää tehdyistä kuntoutuksen suunnitelmista ja kertominen jää tällöin asiakkaan hoidettavaksi ja ymmärrettäväksi.
Organisaation näkökulmasta työ- ja toimintakyvyn arviointien erillisyys aiheuttaa vaikeutta vastuukysymyksissä mm. kuka lopulta vastaa asiakkaan kuntoutuksesta ja miltä osin.
