Kiusaamisen jälkihoidon prosessikuvaus ja toimintamalli, jossa vahvistetaan ammattilaisten traumatietoista ja voimavaralähtöistä osaamista kiusaamisesta traumatisoituneiden nuorten ja nuorten aikuisten kanssa työskenneltäessä.
Kiusaamisväkivallan aiheuttamat vaikutukset ovat pitkäkestoisia, laajoja ja ne vaikuttavat laajasti yksilön kokonaisvaltaiseen hyvinvointiin ja toimintakykyyn. Toimintamalli täydentää olemassa olevia kiusaamisen ennaltaehkäisyn ja konfliktitilanteiden selvittämisen toimintoja tarjoamalla ammattilaisille tukea ja osaamista kiusaamisen jälkihoitoon sekä palveluihin ohjaamiseen.
Kiusaamisen jälkihoidon tietoperustainen prosessikuvaus ja toimintamalli vahvistaa ymmärrystä kiusaamisen jättämistä pitkistä jäljistä ja jälkihoidon tarpeesta. Se rohkaisee kiusaamisväkivaltaa kokeneiden kohtaamista, kiusaamiskokemusten puheeksi ottamista ja tehostaa palveluihin ohjaamista.
Kiusaamisen jälkihoidon prosessikuvaus ja toimintamalli kuvaa TukiHelmi -hankkeen toiminnassa saadun toiminnan, seuranta- ja arviointitiedon tuloksia. Siinä kiteytyy kiusaamisen jälkihoidon keskeiset elementit asiakasnäkökulmasta ja näin ollen palveluihin ohjautuminen tehostuu. Toimintamalli vahvistaa nuorten ja nuorten aikuisten kanssa toimivien ammattilaisten kiusaamisväkivaltakokemuksen käsittelyn osaamista.
Kiusaaminen on tahallista toiseen ihmiseen kohdistuvaa vahingoittamista ja sitä pidetään traumoista vaurioittavimpana. Kiusaamisesta puhuminen pelkästään kiusaamisena saattaa johtaa tekojen vakavuuden aliarviointiin. Siksi esitämmekin, että kiusaamisesta tulisi puhua kiusaamisväkivaltana. Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen (THL) väkivalta- ja sanastoasiantuntijoiden yhteistyössä laadittu Väkivaltakäsitteiden sanasto suosittaa myös määrittelemään kiusaamisen väkivallan erityismuotona.
Kiusaamisen aiheuttamat vaikutukset voivat olla pitkäkestoisia ja laajoja ja ne vaikuttavat laajasti yksilön kokonaisvaltaiseen hyvinvointiin ja toimintakykyyn. Kiusaamisväkivalta voi vaikuttaa yksilön psyykkiseen, fyysiseen, sosiaaliseen ja sosioekonomiseen hyvinvointiin. Kiusaamisväkivallan kohteeksi joutuneilla on usein monimuotoisia psyykkisiä oireita. He voivat kärsiä traumaperäisistä stressihäiriöistä. Kiusatuista nuorista 30-40% on traumaperäisen stressihäiriön riskissä (Idsoen, Dyregrovin & Idsoen 2021; Poijula 2021.) Oireet voivat olla vakavia ja sitkeitä tunteiden säätelyn ongelmia, kielteisiä uskomuksia omista kyvyistä, mahdollisuuksista, häpeän, syyllisyyden ja epäonnistumisen tunteita. Kiusaamisväkivaltaa kokenut voi olla masentunut, ahdistunut ja se voi altistaa myös paniikkihäiriöille.
Kiusaamiseen liittyvä toimintakykyä heikentävä vaikutus voi aktivoitua ryhmätason toimintoihin siirryttäessä, esimerkiksi työ- tai opiskelupaikkaa suunniteltaessa. Ihmisen voi olla vaikea luottaa toisiin ihmisiin. Hän voi eristäytyä ja kokea siten ulkopuolisuutta ja ulossulkemista. Sosiaalisen tuen puute saattaa aiheuttaa toivottomuutta ja heikompaa koettua elämänlaatua. Kiusaamisväkivaltaa kokenut ei välttämättä uskalla muodostaa ja ylläpitää ihmissuhteita, tai tehdä tulevaisuudensuunnitelmia. Altistumisriski myös muunlaiselle uhriksi joutumiselle voi kasvaa. Tukea tarvitsevat nuoret ovat erityisen haavoittuvassa asemassa sekä kiusatuksi joutumisen, että sen aiheuttaman mahdollisen traumatisoitumisen osalta.
Kiusaamisväkivallan vaikutukset voivat ulottua myös fyysiseen terveyteen ja jopa sosioekonomiseen asemaan. Fyysiset terveysvaikutukset voivat näkyä esimerkiksi unihäiriöinä, sydän- ja verisuonisairauksina, autoimmuunisairauksina, riippuvuuksina, ylipainona ja lopulta matalampana elinajanodotteena. Koulukokemukset, koulutusmenestys ja koulutustaso voivat vaikuttaa sosioekonomiseen asemaan. Epäonnistumisen kokemukset eivät rohkaise kouluttautumaan. Matala koulutustaso voi puolestaan johtaa heikompaan työllistymiseen ja heikompaan taloudelliseen asemaan.
Kiusaaminen ei siis ole vain yksilön kokemus vaan yhteiskunnallinen kysymys. TukiHelmi-työskentelyssä ja muilla kiusaamisen jälkihoitoa tekevillä on selkeä kokemus jälkihoidon hyödystä. Tarvitaan kuitenkin lisää tieteellisen tutkimuksen kautta syntyvää näyttöön perustuvaa tietoa kiusaamisen jälkihoidon tarpeesta, jotta kiusaamisen jälkihoidosta tulisi systemaattinen osa kiusaamisen käsittelyä. Kun ymmärrys kiusaamisväkivallan jäljistä lisääntyy, voidaan saada muutosta asenteisiin ja kehittää palvelujärjestelmää sisällyttämään myös kiusaamisen jälkihoidon. Niin kauan kun on kiusaamista, tarvitaan myös kiusaamisen jälkihoitoa.
Asiakasmäärät
TukiHelmessä kohdattiin kolmen vuoden aikana yhteensä 119 asiakasta, joista 89 osallistui yksilölliseen keskusteluapuun. Hankkeessa vahvistettiin myös ammattilaisten osaamista ja heitä kohdattiin koulutuswebinaareissamme kaikkiaan 572.
Asiakashaastattelut - jälkihoidon vaikuttavuus ja merkitys
Asiakashaastatteluiden (n= 6) perusteella hyödyllisimmiksi auttaviksi tekijöiksi TukiHelmen jälkihoidon aikana koettiin kiusaamisväkivaltakokemuksen etäännyttäminen, itsearvostuksen lisääntyminen ja rohkeus mennä sosiaalisiin tilanteisiin. Näiden kolmen elementin keskinäinen vuorovaikutus toimi muutoksen lähtökohtana. Asiaan liittyi myös ammattilaisen ja asiakkaan välinen vuorovaikutus sekä asiakkaan kokema turvan tunne.
Haastatellut asiakkaat kertoivat, että jälkihoidon myötä oma ymmärrys kiusaamisväkivallan jättämistä jäljistä on lisääntynyt. Nyt tiedostaa paremmin, mitä kiusaaminen on aiheuttanut ja miten se on vaikuttanut omaan ajatteluun ja asioiden käsittelyyn. Haastateltavat toivat myös esiin, että he ovat oppineet uusia säätely- ja hallintakeinoja erilaisten nykypäivänä esiintyvien ja kiusaamismenneisyyteen liittyvien oireiden vakauttamiseen. Sen myötä, että kiusaamiskokemusta opittiin tarkastelemaan etäämmältä, pystyttiin paremmin myös erottamaan menneisyyden kokemuksia tämän hetken ajatuksista ja tunteista. Niitä oli helpompi nyt kohdata ilman samaistumista niihin, ja vanhoista, itseä rajoittavista uskomuksista uskallettiin päästää irti. Kun oman arkeen opittiin joustavampia toimintatapoja vanhojen selviytymiskeinojen tilalle, voitiin ajatusmalleja ja -vinoumia tarkastella uusista näkökulmista. Tunnetyöskentely vahvistui, kun tunteita tunnistettiin ja siedettiin entistä enemmän. Edes voimakkaita tunteita ei tarvinnut aina vältellä.
Yhteistyön edetessä ja itsearvostuksen vahvistuessa haastateltavan itseluottamus sekä usko omiin kykyihin kasvoivat. Nämä vahvistivat tunnetta siitä, että omaan elämään voi vaikuttaa. Kun itseymmärrys syveni ja itsemyötätunto vahvistui, myös oma sisäinen puhe muuttui myönteisemmäksi. Näin mahdollistui realistisempi suhtautuminen omiin ajatuksiin ja tunteisiin. Haastateltavat huomasivat, että yliajattelu, vatvominen ja negatiivisten ajatusten kehät vähenivät. Kun itsearvostus vahvistui, oli helpompi luottaa myös muihin ihmisiin. Enää ei automaattisesti aina tulkinnut toisten katseita tai kommentteja yhtä helposti kielteisesti, esimerkiksi arvosteluna tai tarkkailuna. Samalla suhtautuminen itseen muuttui lempeämmäksi ja ymmärtäväisemmäksi – itsemyötätunnosta tuli vähitellen luonteva osa arkea.
Ennen jälkihoitoa sosiaaliset tilanteet voitiin kokea pelottavina. Haastateltavilla saattoi kiusaamiskokemustensa takia olla ennakkoluuloja ihmisiä tai heidän suhtautumistaan kohtaan, mikä oli vaikeuttanut uusiin ihmisiin tutustumista. Ihmisille puhuminen oli jännittänyt. Haastateltavien matalaksi koettu itsetunto oli myös vaikeuttanut sosiaalisissa tilanteissa olemista, sillä ajatukset itsestä olivat olleet negatiivisia. Jälkihoidon jälkeen sosiaalisiin tilanteisiin liittyminen helpottui ja sosiaalinen toimintakyky vahvistui. Toimijuuden vahvistuminen näkyi esimerkiksi rohkeutena kohdata aikaisemmin pelottaviksi koettuja asioita. Suhtautuminen tulevaisuuteen oli realistisen myönteistä ja mahdollisten haasteiden ajateltiin olevan käsiteltäviä, ei uhkaavia. Kokonaisuutena vaikuttaa siltä, että sosiaalinen rohkeus, itsearvostus ja psykologinen joustavuus lisääntyivät.
Asiakastyytyväisyys ja ZekkiPro-elämäntilannemittarin tuloksia
Asiakkaat arvioivat toimintaa säännöllisesti, kaksi kertaa vuodessa tehtävillä asiakaspalautekyselyillä. Asiakastyytyväisyys on ollut koko hankeajan korkealla tasolla (>4/5). Hankkeessa on tavoitettu jälkihuollon tarpeessa olevia, sillä palvelun on arveltu vastattavan tarpeeseen. Kiusaamisen jälkihoito on lisännyt hyvinvointia, itseluottamusta ja sosiaalisissa tilanteissa toimimista. Se on antanut toivoa ja uskoa omiin mahdollisuuksiin. Kiusaamisen jälkihoitotyöskentely on koettu hyödylliseksi ja kokonaistyytyväisyys toimintaan oli 4,6/5.
Toimintaan osallistuminen on merkinnyt omien voimavarojen ja erilaisten taitojen lisääntymistä. Palautteen antajat kertovat muun muassa harjoitusten, tiedon ja keskustelujen parantaneen ihmissuhteita ja arjen hallintaa. Työskentely on selkeyttänyt omaa ajattelua ja tunteita sekä antanut välineitä haitallisten ajattelumallien hälventämiseen. Ohjaajien tuki ja luottamukselliset keskustelut ovat auttaneet omassa elämässä eteenpäin. Työskentely on antanut toivoa. Vertaistuella on myös ollut iso merkitys. Se on lievittänyt yksinäisyyttä ja helpottanut omaa suhtautumista kiusaamisväkivaltakokemukseen, kun on saanut tavata muita saman kokeneita.
Kysymykseen, miksi henkilö suosittelisi palvelua muille samassa elämäntilanteessa oleville, vastattiin yleisimmin ohjaajien aito, välittävä ja ammattitaitoinen kohtaaminen. Toiminta nähtiin sopivan matalan kynnyksen toimintana, johon on helppo tulla mukaan. Toiminta oli parantanut itseymmärrystä ja itsetuntoa.
ZekkiPro-elämäntilannemittarilla (aiemmin 3X10D) tarkasteltiin yhdessä asiakkaiden kanssa heidän elämäntilannettaan säännöllisin väliajoin. Tulokset paranivat lähes poikkeuksetta kaikilla elämänalueilla työskentelyn edetessä. Erityisesti vaikeuksien voittaminen, pärjäämisen kokemus, ystävyyssuhteet ja itsetunto kohenivat.
Ammattilaisten näkemyksiä ja kokemuksia kiusaamisen jälkihoidosta
TukiHelmi-hankkeen aikana haastateltiin ammattilaisia kiusaamisväkivaltaa kokeneiden kohtaamisosaamisesta. Kuudessa (6) haastattelussa oli mukana kaikkiaan 14 ammattilaista. Haastatteluissa nousi esiin heikko luottamus omaan osaamiseen kiusaamisväkivaltaa kokeneiden kohtaamisessa. Haastatteluissa nostettiin muun muassa esille se, että kaikki nuorten kanssa työskentelevät ammattilaiset tarvitsevat rohkaisua ja konkreettisia välineitä nuorten kiusaamiskokemusten käsittelyyn. Ammattilaiset toivoivat spesifejä kiusaamisilmiöön liittyviä koulutuksia ja traumainformoidun työotteen ja kohtaamisen valmennuksia. Myös aika- ja henkilöresurssia kohtaamisiin kaivattiin.
Hankkeen aikana ammattilaisten osaamista vahvistettiin koulutuswebinaareilla, joissa teemana olivat: kiusaamisen trauma ja siitä selviytyminen, kiusaamisesta traumatisoituneen kohtaaminen ja toivon löytäminen sekä kiusaamistrauman jälkeinen vakautuminen ja itsemyötätunnon vahvistaminen. Koulutuksiin osallistui yhteensä 572 ammattilaista. Yli 92% koki webinaarit hyödyllisinä ja yli 94% suosittelisi vastaavia webinaareja tuttavalleen tai työkaverilleen. Saadun palautteen perusteella webinaarit vahvistivat muun muassa kohtaamisen ja puheeksi oton tärkeyttä, auttoivat ymmärtämään tunteiden ja kehon välistä yhteyttä sekä antoivat konkreettisia välineitä työhön.
Onnistuneen jälkihoidon lähtökohtana sisäinen motivaatio ja mahdollisuus tutustumiskäyntiin
Toimintaan osallistuminen on alkanut tutustumiskäynnin kautta. Tutustuminen toimintaan on ollut hyvin matalan kynnyksen tapaaminen, missä on esitelty TukiHelmen toimintaperiaatteita, ja halutessaan asiakas on voinut jakaa omaa tilannettaan. Tämä on auttanut pohtimaan, mikä toimintamuoto olisi sopivin. Mahdollisuus tulla tutustumaan, tapaamaan toiminnan työntekijän ja kuulemaan kiusaamisen jälkihoidosta ilman sitoutumista saattoi auttaa lähtemään mukaan toimintaan ja synnyttää sisäistä motivaatioita käsitellä omia kokemuksia. Jo ensimmäinen tutustumiskäynti saattoi antaa mahdollisuuden luottamuksellisen ja turvallisen työskentelyn syntymiselle. Toimintaan ei tarvittu mitään lähetettä tai diagnoosia, eikä juuri taustatietojakaan. Ainoastaan hankkeessa määritelty ikäraja ohjasi asiakasvirtaa.
Toimintaan sitoutumisen kannalta tärkeää oli asiakkaan sisäinen motivaatio lähteä käsittelemään kiusaamiskokemusta. Iällä ei sinänsä ollut merkitystä, mutta kypsyys ja valmius käsitellä asioita on voinut auttaa toimintaan sitoutumisessa. Myös omaa elämäntilannetta on ollut hyvä pohtia. Sopivan vakaa elämäntilanne mahdollistaa uppoutumisen kiusaamisväkivaltakokemuksen käsittelyyn, sillä mahdollisesti traumaattisen asioiden käsittelyyn tarvitaan voimavaroja.
Työtapana traumainformoitu työote
Koska kiusaamisväkivalta voi pahimmillaan aiheuttaa kokijalleen traumaperäisen stressin oireita, voi traumainformatiivinen työskentelytapa kiusatun kanssa olla erityisen merkityksellistä. Traumainformoidussa työotteessa huomioidaan mahdollisen trauman vaikutukset ja traumatisoituneen erityistarpeet (käypähoito.fi)
Kun tunnistetaan, että moni meistä voi kantaa mennyttä traumaa mukanaan ja tiedostetaan, että kokemukset vaikuttavat ihmisiin eri tavoin, voi traumainformatiivinen työskentely auttaa ymmärtämään mahdollisten aiempien kiusaamisväkivaltakokemusten vaikutuksia ihmisen nykyhetken käyttäytymisessä ja reaktioissa. Nykypäivän toimintatavat voivat olla haitallisiksi muuttuneita entisiä selviytymiskeinoja. Ammattilaisen tuskaillessa käytöksellään oireilevan asiakkaan kanssa ajatellen ”Mikä sinussa on vikana”, voisi hän pysähtyä pohtimaan ”Mitä sinulle on tapahtunut”. Päällepäin näkyvän käytöksen taustalla saattaa olla jotain, joka paljastuu vasta, kun ottaa käyttöönsä ”myötätunnon silmälasit”. Ammattilaisen olisi hyvä tiedostaa myös oman elämänhistoriansa vaikutus. Omat haastavat kokemukset elämässä voivat vaikuttaa siihen, miten suhtaudumme toisen haasteisiin, ja miten vastaamme niihin.
Traumainformatiiviseen työotteeseen liittyy myös ammattilaisen oma jaksaminen ja mahdollisen oman traumataustan huomioonottaminen. Olisi hyvä, jos traumainformoitu työ ei koskisi vain yksittäistä työntekijää, vaan koko organisaation toimintakulttuuria, rakenteita ja käytäntöjä.
Koska tavoitteena ei ole traumaperäisten häiriöiden hoitaminen, on hyvä huomioida, että traumainformoitu työote ei vaadi syvällistä traumaosaamista. Toiminnan ytimenä on trauman mahdollisuuden ymmärtäminen, mahdollisimman turvallisen ilmapiirin luominen, uudelleen traumatisoitumisen välttäminen sekä asiakkaan voimavarojen vahvistaminen. Emme siis jätä huomiotta, mutta emme myöskään keskity yksinomaan aiempaan traumaan, vaan olemme ennemminkin herkkänä tavoille, joilla asiakkaan nykyiset vaikeudet voidaan ymmärtää menneen trauman kontekstissa, samalla validoiden ja normalisoiden asiakkaan kokemuksia (Knight, 2015).
Kiusaamiskokemuksesta ei välttämättä ole helppoa puhua. Kiusaamisväkivallan uhrilla voi olla herkkä häpeän, ulkopuolelle jätetyn ja rikotuksi tulemisen kokemus. Kiusaaminen on voinut horjuttaa uskallusta luottaa toisiin ihmisiin. Ammattilaisen välinpitämättömyys, vähättely tai väärinymmärrys voi laukaista voimakkaita reaktioita kiusatussa. Turvan kokemisen tärkeys korostuu kohdattaessa kiusaamisväkivallan uhreja. Traumainformatiivinen työskentely voi vahvistaa kiusatun toimijuutta, toimintakykyä ja voimaantumista sekä palauttaa uskoa siihen, että muut ihmiset ja ihmissuhteet voivat olla turvallisia.
Itsetuntemuksen ja itsemyötätunnon kautta vahvistuvaa itsetuntoa
Ensimmäisten tapaamiskertojen aikana asiakas pysähtyi pohtimaan omaa elämäntilannettaan 3X10D/ZekkiPro-elämäntilannemittarin avulla. Elämäntilannetta tarkasteltiin säännöllisesti muutaman kuukauden välein. Siinä asiakas pääsi konkreettisesti seuraamaan oman hyvinvointinsa etenemistä. Keskusteluiden huomattiin keskittyvän erityisesti kolmen aiheen ympärille: itsetunto, itsetuntemus ja itsemyötätunto. Näitä käsiteltiin eri aikatasoissa: menneessä, nykyisyydessä ja tulevaisuudessa.
Itsetunto
Itsetunto liittyy käsitykseen ja kokemukseen omasta arvosta; näkeekö itsensä riittävänä ja arvokkaana sellaisena kuin on. Moni TukiHelmen kiusaamisväkivaltaa kokenut asiakas arvioi jälkihoidon alkaessa itsetuntonsa matalaksi ja halusi kohentaa sitä. TukiHelmi-toiminnan aikana havaittiin kuitenkin, että itsetunnon vahvistamiseksi tarvitaan tuntemusta itsestä sekä itsemyötätuntoista ajattelua. Sen sijaan, että kenenkään tulisi muuttaa itseään (”parantaa itsetuntoaan”), pyritään vahvistamaan uskoa itseen ja omiin ominaisuuksiin. Huomattiin, että on hyödyllistä opetella hyväksyvämpää suhtautumista itseen ja itseä arvosteleviin ajatuksiin.
Itsetuntemus
Itsetuntemus on tietoutta siitä, kuka olen ja miten toimin. Itsetuntemuksen avulla tiedostetaan omat hyvät ja haastavat ominaisuudet sekä tunnistetaan vahvuudet ja voimavarat. Kiusaamisväkivaltaa kokeneen voi kuitenkin olla haastavaa nähdä itsensä neutraalisti, ilman arvostelua. Siksi on hyvä pysähtyä miettimään ja tutustumaan itseensä arvottamatta. Itsetuntemuksen lisääminen liittyy myös resilienssin vahvistumiseen. Selviämme vastoinkäymisistä paremmin, kun tiedämme, millaiset keinot itsellemme toimivat, miten reagoimme ja miten auttaa itseänsä jaksamaan. Sen tunnistaminen, millaisia tulkintoja teen ympäristöstäni, mitä ajattelen ja tunnen vastoinkäymisissä tai miten reagoin omiin tunteisiini voivat opettaa huomaamaan, miten kestän ja palaudun vastoinkäymisissä. Kun tiedetään, mistä iloitsen ja millainen arvomaailmani on, voi pyrkiä toimimaan arvojensa mukaisesti. Itsetuntemuksen avulla voi vahvistaa stressinsäätelykeinojaan.
Itsemyötätunto
Itsemyötätunto on sitä, että suhtautuu itseensä ystävällisesti ja kohtelee itseänsä hyvin. Se on taito, jota voi harjoitella. Kiusaamista kokeneen ajatukset itseä kohtaan voivat olla hyvin ankaria ja jyrkkiä. Viha, häpeä ja syyllisyys itseä kohtaan saattavat vaikuttaa siihen, mitä kokee osaavansa, mitä uskaltaa yrittää tai millaisena näkee itsensä. TukiHelmi-toiminnassa pyrittiin raottamaan itsemyötätunnon mahdollisuutta ja vahvistamaan psykologista joustavuutta eli joustavampaa ajattelua. Myötätuntoinen suhtautuminen itseä kohtaan voi olla itsetuntoa tärkeämpää, kun mietitään ihmisen kokonaisvaltaista hyvinvointia. Itsemyötätuntoon kuuluu sekä lempeä, herkkä puoli, joka auttaa huomaamaan pahan olon, muistuttaa pitämään huolta itsestä ja suhtautumaan itseen lempeästi ja ystävällisesti että jämäkkä, voimakas puoli, joka kannustaa olemaan aktiivinen toimija, suojelemaan ja puolustamaan itseä ja motivoi tekemään itselle tärkeitä ja tarvittavia asioita.
Joustavamman ajattelun harjoitteluun on TukiHelmen jälkihoidon aikana voinut kuulua esimerkiksi ajatusvinoumien tunnistamista ja haastavien ajatusten eriyttämistä, jotka ovat voineet olla avuksi mm. vaativien sisäisten sääntöjen joustavuuden lisäämisessä tai täydellisyyden tavoitteluun tähtäävän käyttäytymisen vähentämisessä. Omien tunteiden tunnistamisen, nimeämisen ja hyväksynnän harjoittelun myötä on voinut löytyä uskallusta altistaa itseään asioille, joita ennen on pitänyt vältellä. Välttely- ja turvakäyttäytymisen väheneminen ja läsnäolon taitojen vahvistuminen ovat voineet osaltaan olla apuna mm. sosiaalisiin tilanteisiin liittymisissä ja muiden ihmisten kanssa olemisessa.
Kiusaamisväkivallan jälkeinen posttraumaattinen kasvu voi ilmetä identiteetin uudelleenrakentumisena, jossa ihminen pääsee irrottautumaan haitallisista, kiusaamisen myötä opituista ja sisäistetyistä määrittelyistä ja vahvistaa omaa toimijuuttaan. Kasvuun voi kuulua lisääntynyt itsetuntemus ja rajojen asettamisen kyky sekä myötätuntoisempi suhtautuminen itseen. Ihmissuhteissa kasvu voi näkyä kykynä osallistua sosiaalisiin vuorovaikutustilanteisiin sekä rohkeutena luottaa muihin ihmisiin. Lisäksi ihminen voi löytää uusia merkityksiä haavoittavillekin kokemuksille ja integroida ne osaksi elämäntarinaansa ilman, että ne määrittävät koko identiteettiä.
Mahdollisuuksina yksilö- ja/tai ryhmämuotoinen työskentely
Yksilöllinen keskusteluapu
Mennyt ja jo päättynyt kiusaaminen voi jättää pitkäkestoisia jälkiä ja vaikuttaa siihen, millaisena ihminen näkee itsensä ja tulevaisuutensa. Joskus toipuminen kiusaamisväkivallasta käynnistyy kunnolla vasta, kun tulee kuulluksi ja saa mahdollisuuden käsitellä kokemuksiaan. Osa TukiHelmen asiakkaista ei ollut koskaan joko purkanut kiusaamisväkivaltakokemuksiaan tai saanut tukea siihen liittyvien tunteiden ja merkitysten jäsentämiseen. Yksilötyössä annettiin aikaa ja turvallinen ympäristö luottamuksellisille keskusteluille. Työskentelyn tavoitteena oli vahvistaa vakautumista, lisätä ymmärrystä kokemusten vaikutuksista ja tukea tämänhetkistä selviytymistä sekä toivon ja tulevaisuususkon rakentumista.
Yksilötyöhön sisältyi 1–20 lähi- tai etätapaamista, joka tapaamistiheydestä riippuen saattoi tarkoittaa yli vuoden mittaista yhteistyösuhdetta. Käytössä olleet työskentelymenetelmät pohjautuivat ratkaisukeskeiseen, traumainformoituun ja voimavaralähtöiseen työotteeseen. Työtä tehtiin pääosin keskustellen ja erilaisia harjoitteita hyödyntäen. Kehollisia menetelmiä käytettiin asiakkaan tilanteen ja toiveiden mukaisesti. Keskusteluilla oli aina jokin ennalta sovittu aihe, mutta näitä muuteltiin joustavasti tarpeen ja tilanteen mukaan. Tapaamisissa painottui psykoedukaatio ja keinojen etsiminen selviytymiseen olotilan ja oireiden kanssa nyt.
Työskentelyteemat jäsentyivät neljään kokonaisuuteen: menneisyyteen, nykyhetken ymmärtämiseen, minäkuvan ja voimavarojen vahvistamiseen sekä tulevaisuuteen suuntaamiseen.
1) Menneisyyden käsittely
Menneen kiusaamisväkivallan ja sen jättämien jälkien ja niiden seurausten läpikäyntiin liittyi kiusaamiskokemuksesta keskustelemista, tapahtumiin tai itseen liittyvän häpeän tai syyllisyyden tunteiden käsittelyä, sekä opittujen uskomusten ja ajatusmallien tunnistamista. Pohdittiin, miten menneet kokemukset ja niissä opitut selviytymiskeinot vaikuttavat nykyhetkessä ja mikä niiden yhteys on nykyhetken oireisiin. Työskentelyssä hyödynnettiin tunnetyöskentelyä, ajatusvinoumien huomaamista ja uusien näkökulmien etsimistä.
2) Nykyhetken ymmärtäminen ja säätely
Nykyhetken olotilaan liittyvässä työskentelyssä keskityttiin sisäisten tuntemusten, kehon reaktioiden ja vireystilan tunnistamiseen ja säätelyyn. Asiakkaan kanssa käsiteltiin esimerkiksi ahdistus- ja masennusoireita, pelkoja, jännitystä, välttelykäyttäytymistä sekä sosiaalisiin suhteisiin ja tilanteisiin liittyviä tuntemuksia ja tulkintoja. Keho–mieli-harjoitteet ja vakauttavat menetelmät teorioineen tukivat olotilan säätelyä ja lisäsivät ymmärrystä omasta reagoinnista.
3) Minäkuvan ja voimavarojen vahvistaminen
Haavoittuneen minäkuvan työstämisen rinnalla vahvistettiin itsemyötätuntoa, itsetuntemusta ja omien rajojen tunnistamista erilaisten tehtävien ja keskustelujen kautta. Asiakas oppi tunnistamaan vahvuuksiaan ja voimavarojaan sekä suhtautumaan itseensä aiempaa lempeämmin. Itsearvostuksen vahvistuessa myös usko omiin kykyihin ja luottamus muihin lisääntyivät, mikä vähensi kielteisiä sosiaalisia tulkintoja ja vahvisti kokemusta omasta toimijuudesta.
4) Tulevaisuuteen suuntaaminen
Työskentelyssä tuettiin toivon heräämistä ja ylläpitämistä sekä suunnattiin katsetta kohti tulevaa. Asiakas saattoi pohtia omia toiveitaan, unelmiaan ja tavoitteitaan sekä ottaa pieniä askeleita kohti niitä, esimerkiksi haastamalla välttelykäyttäytymistä. Sisäisen hallinnan tunteen ja toimintakyvyn vahvistuminen tukivat tulevaisuuteen suuntautumista.
Jälkihoito tuki menneiden kokemusten ymmärtämistä, nykyisten oireiden jäsentämistä ja sisäisten tunteiden ja reaktioiden sanoittamista. Pyrkimys oli ottaa askelia kohti vakautumista ja toipumista. Asiakkaat oppivat itsesäätelyn keinoja, vahvistivat terveempää minäkuvaa ja kehittivät taitoja huolehtia hyvinvoinnistaan. Kiusaamiskokemuksista huolimatta oli mahdollista luopua tarpeettomasta kuormasta ja suunnata kohti tulevaa.
Ryhmämuotoinen toiminta
TukiHelmessä ryhmätoimintaa kehitettiin näkökulmasta, jonka tavoitteena oli tarjota kiusaamista kokeneille heidän tarpeisiinsa soveltuvaa, vertaistukeen perustuvaa ryhmätoimintaa. Kiusaamista kokeneille suunnatuista vertaisryhmistä, erityisesti jälkihoidon näkökulmasta, on toistaiseksi vain vähän tutkimusta. Vertaisryhmien vaikutuksista on kuitenkin kertynyt tietoa esimerkiksi mielenterveyden haasteista toipuneiden ryhmistä (Lyons ym. 2021; Smit ym., 2023).
Toiminnassa toteutettiin neljä erilaista ryhmää: Vertaisryhmä kiusaamista kokeneille, Keho ja mieli -ryhmä, Vakautumisryhmä sekä Vireystaitoryhmä.
TukiHelmen toiminnan aikana ryhmissä on korostunut vertaistuen merkityksellisyys. Nähdyksi ja kuulluksi tuleminen oman kokemuksen kanssa, muiden kokemuksiin samalla peilaten, on koettu merkitykselliseksi. Usea ryhmiin osallistunut on saattanut kokea, että kantaa kiusaamisen kokemusta yksin. Toisten ajatusten kuuleminen on helpottanut lievittämään kiusaamisen aiheuttamaa häpeää. Kohdatuksi tuleminen ryhmässä on myös ollut helpottamassa kiusaamisen aiheuttaman stigman hälventämistä, ja ryhmään osallistuja on voinut saada kokemuksen siitä, että hänen identiteettinsä ei koostu pelkästään kiusaamisen kokemuksesta. Vertaisryhmien onkin osoitettu lisäävän muun muassa voimaantumisen tunnetta (Burke ym., 2019). Ryhmään osallistujat ovat kuvanneet, kuinka arvokasta on ollut päästä kertomaan omia ajatuksiaan vertaisten kesken, sillä samankaltaista toimintaa ei ole ollut hankkeen toiminta-alueella tarjolla aiemmin.
Psykoedukaatio, eli tiedon jakaminen mielenterveydellisistä asioista, on myös ollut tärkeässä roolissa ryhmätoiminnoissa. Psykoedukaation avulla ryhmään osallistuja on voinut oppia ymmärtämään omaa käyttäytymistä, ajattelutapaansa ja tunteitansa, mikä lisää itsetuntemusta. Jokaisessa ryhmässä keskusteltiin myös itsetunnosta sekä itsemyötätunnosta, mitkä ovat olennaisia osia TukiHelmen toimintamallin kokonaisuutta.
Ryhmien toteutus
TukiHelmen ryhmätoimintoja suunnitellessa ja toteuttaessa traumainformatiivinen työote oli jatkuvasti läsnä. Kohderyhmän ollessa haavoittuvassa asemassa, ryhmän luonne on hyvä pitää turvallisena ja luottamuksellisena. Kiusaamista kokeneelle henkilölle ryhmään osallistuminen voi olla erityisen haastavaa, ja ryhmä saattaa toimia traumaoireiden laukaisevana tekijänä.
Kaikki toiminnan aikana toteutetut ryhmät olivat suljettuja ja pieniä ryhmiä. Ryhmän koko oli maksimissaan 10 henkilöä, mutta 4–8 henkilön kokoiset ryhmät todettiin parhaimman kokoiseksi ryhmädynamiikan ja keskusteluiden sujuvuuden kannalta. Ryhmien koko ja suljettu luonne viestittiin myös asiakkaille jo ryhmän esitteessä.
Osallistujien valinta toteutui ryhmän mukaan pienimuotoisella alkuhaastattelulla. Tämä saattoi toteutua puhelimessa, tai paikan päällä. Alkuhaastattelun tarkoituksena oli selvittää ryhmään hakeutuvan osallistujan motivaatiota ja mahdollisuutta sitoutua ryhmään sen ajaksi. Lisäksi haluttiin varmistaa, ettei osallistujalla ollut taustalla mitään ryhmään osallistumisen estäviä tekijöitä, esimerkiksi akuuttia itsetuhoisuutta, psykoottisuutta tai päihdeongelmaa.
Ryhmien kulku ja ryhmän ohjaaminen
TukiHelmen toiminnan aikana ryhmiä on pidetty tasaiseen tahtiin, tarjoten eri ryhmämalleja noin neljä kertaa vuodessa. Jokaisen ryhmän tapaamisen kesto oli noin 1,5 tuntia. Tapaamisia oli kerran viikossa, ja tapaamiset pyrittiin järjestämään samana viikonpäivänä, ylläpitäen ryhmän turvallisuutta ja ennakointia.
Ryhmässä oli aina kaksi ohjaajaa. Ohjaajat huolehtivat ajankäytöstä, sekä tauoista, jos niitä pidettiin ryhmän aikana. Ohjaajat hankkivat ryhmään tarjolle myös pientä välipalaa tai naposteltavaa. Ohjaajien tehtävänä oli aktivoida osallistujia keskusteluun, ja herätellä keskustelua kysymällä osallistujilta heidän omakohtaisista kokemuksistaan päivän aiheeseen liittyen. Ryhmäläisten aktivoituessa keskusteluun ohjaajan rooli pieneni, antaen mahdollisuuden vertaistuelliselle keskustelulle. Ohjaajan rooli oli kuitenkin tarkkailla keskustelun kulkua, ja mahdollisesti viedä keskustelua kohti oikeita raiteita, jos siltä eksyttiin. On kuitenkin ymmärrettävää, että kiusaamista kokeneiden ryhmässä hiljaisuutta voi olla paljon jännittämisen vuoksi. Tämä vaatii ohjaajalta epävarmuuden sietämistä, sekä taitoa heittäytyä ja uskaltaa rohkaista ryhmäläisiä erilaisten kysymysten avulla. Ryhmäläisiä ei kuitenkaan painostettu puhumaan, vaan ryhmän alkaessa tuotiin esille, että ryhmässä saa olla sellaisena kuin on – hiljaisena tai aktiivisempana.
Vertaisryhmä kiusaamista kokeneille
Vertaisryhmä kiusaamista kokeneille perustuu Valopilkku-toiminnan vertaisryhmämalliin Vahvuudet esiin. Tästä jo olemassa olevasta ryhmämallista muokattiin TukiHelmen toimintaan sopiva oma vertaisryhmämalli.
Jokaiselle tapaamiselle valittin oma teemansa, minkä tarkoituksena oli herätellä osallistujien ajatuksia ja kokemuksia kiusatuksi tulemisesta. Tapaamiskertoja oli yhteensä seitsemän. Tapaamiset alkoivat aina kuulumisten vaihdolla, ja päivän teemaan virittäytymisellä keskustelun kautta. Jos päivän aihe herätti paljon keskustelua, tarvittaessa ryhmään varatuista tehtävistä voidaan käyttää aikaa keskusteluun. Ryhmän kirjallisten tehtävien tarkoituksena oli herätellä osallistujien ajatuksia ja auttaa jäsentämään niitä. Tehtävät toimivat myös keskustelun tukena, jos ryhmälaiset olivat hiljaisempia.
Vertaisryhmän tapaamisten teemat valittiin siten, että ryhmän aikana käydään läpi kiusaamisen aiheuttamia seuraamuksia, edeten kohti ajatusta kiusaamisesta selviytymisestä ja omien voimavarojen ja vahvuuksien tarkastelua. Ryhmän seitsemän teemaa olivat:
Vertaisryhmässä korostui keskustelu ja omien ajatusten jakaminen kiusaamisen kokemuksesta. Ryhmän ohjaajan rooli oli keskustelua rytmittävä, ja parhaassa tapauksessa ryhmän ohjaaja voi vetäytyä enemmän sivuun, kun vertaiset keskustelevat keskenänsä.
Vakautumisryhmä kiusaamista kokeneille
Vakautumisryhmä kiusaamista kokeneille pohjautui Traumaterapiakeskuksen vakautumisryhmään ja kirjaan Vakautumisopas terapeuteille ja traumatisoituneille. Ryhmä on alun perin kehitetty monimuotoisen traumaperäisen stressihäiriön (C-PTSD) vakauttamiseen.
Ryhmää ei tiedettävästi ole aiemmin tarjottu erityisesti kiusaamista kokeneille, vaan ryhmässä on alun perin korostunut lapsuudessa tapahtunut kaltoinkohtelu. TukiHelmen toimintamallissa ryhmä otettiin osaksi kiusaamisen jälkihoitoa, sillä nykyään tunnistetaan yhä paremmin kiusaamisen aiheuttamat mahdolliset traumaattiset seuraukset. C-PTSD:n diagnostiikka tarjoaa työvälineen myös kiusaamisen jälkihoitoon, sillä usein kiusaamistilanteet ovat olleet pitkäkestoisia, ja henkilö on ollutturvattomissa olosuhteissa, kuten kouluympäristössä, pitkiä aikoja.
Ryhmän tavoitteena oli tarjota tietoa ja ymmärrystä traumatisoitumisesta, jotta ryhmään osallistuja voisi ymmärtää omia hankaluuksiaan paremmin. Ryhmän aikana ei keskusteltutraumaattisista tapahtumista yksityiskohtaisesti, eli kiusaamiskokemuksen yksityiskohtiin ei menty. Ryhmässä keskityttiin nykyhetkeen, ja siihen kuinka trauman oireet vaikuttavat omaan arkeen, toimintaan, ajatuksiin ja tunteisiin nykypäivänä. Vakautumisryhmässä korostui myös vertaistuen merkitys, sillä ryhmässä käydyt keskustelut muiden osallistujien kanssa voivat olla validoivia ja auttaa kuulluksi tulemista. Ryhmän aikana käytiin läpi myös käytännön harjoitteita, jotka voivat auttaa oman olotilan säätelyssä. Jokaiseen tapaamiseen kuului myös kotona pohdittavat tehtävät, jotka auttavat teemaan syventymistä myös ryhmän ulkopuolella.
Vakautumisryhmässä oli yhteensä 12 tapaamista, ja ryhmän jälkeinen seurantatapaaminen pari kuukautta ryhmän päättymisen jälkeen. Ryhmä oli intensiivinen ja pitkä verrattuna muihin TukiHelmen toiminnan ryhmiin. Ryhmän intensiivisyyden vuoksi osallistujalta vaaditaan ryhmään sitoutumista ja motivaatiota lähteä työstämään omia asioita. Ryhmään osallistujat valittiinn alkuhaastattelun kautta, jolla varmistet että ryhmä sopii omaan elämäntilanteeseen.
Keho ja mieli- ryhmä kiusaamista kokeneille
Keho ja mieli -ryhmä kiusaamista kokeneille pyrki vastamaan kahteen kysymykseen: mitä on ahdistus, ja kuinka sitä voidaan säädellä. Ryhmässä teemaa pohdittiin erityisesti kiusaamisen kokemuksen näkökulmasta – miten kiusaaminen on jättänyt jälkensä ahdistusherkkyyteen ja sen kehollisiin reaktioihin.
Keho ja mieli -ryhmä kiusaamista kokeneille perustui Helsingin kaupungin Digimieli-hankkeen Keho ja mieli-ryhmähoitomateriaaliin. Materiaalia on avoimesti saatavilla Helsingin kaupungin nettisivuilla. Ryhmä on alun perin tarkoitettu etänä toteutettavaksi, ja ryhmä on pidempikestoisempi. TukiHelmen toiminnassa ryhmää muokattiin soveltuvaksi lähitapaamisiin, ja ryhmäkertoja tiivistettiin yhteensä 7 tapaamiskertaan. Ryhmän teemat olivat:
Keho ja mieli -ryhmässä korostui erityisesti ahdistuksen hallinta ja psykoedukaatio ahdistuksen ympärillä. Moni kiusaamista kokenut saattaa tuntea olonsa herkästi ahdistuvaksi, erityisesti sosiaalisissa tilanteissa tai tilanteissa, jotka muistuttavat kiusaamisesta. Ryhmän tarkoituksena oli tarjota yleistä tietoa ahdistuksesta, ja lisätä tätä kautta osallistujan ymmärrystä omaa ahdistuksen kehollista reaktiotaan kohtaan. Tarkoituksena oli normalisoida kehollisia tunteita, mitä ahdistus saattaa aiheuttaa, ja löytää keinoja säädellä omaa olotilaa.
Ryhmään kuului psykoedukatiivinen materiaali, joka toimi keskusteluiden pohjana. Lisäksi osallistujille jaettiin ryhmään kuuluvia tehtäviä, joita tehtiin ryhmän aikana ja kotona. Tehtävien lisäksi tärkeimmässä roolissa kuitenkin oli yhteinen keskustelu ahdistukseen liittyvistä teemoista, ja oman itsetuntemuksen ja itsemyötätunnon lisääntyminen muiden kokemusten peilaamisen kautta.
Ryhmän aikana jokaisella tapaamisella harjoiteltiin erilaisia säätelykeinoja ahdistuksen hallintaan, ja niitä kokeiltiin yhdessä ryhmän aikana ryhmän ohjaajan avulla. Näihin keinoihin kuului muun muassa erilaiset hengitysharjoitukset, mielikuvaharjoitukset sekä voimakkaita fyysisiä tuntemuksia aiheuttavat harjoitteet. Ryhmään osallistujille ohjeistetaan myös harjoittelemaan kehollisia ahdistuksen säätelykeinoja kotona. Digimieli-hankkeessa on luotu kehollisia harjoitteita varten videoita, mitä voi hyödyntää ryhmän aikana.
Vireystaitoryhmä kiusaamista kokeneille
Vireystaitoryhmä on TukiHelmen toiminnassa kehitetty ryhmä. Ryhmä muotoutui toiminnan aikana saatujen yksilö- ja ryhmätoimintojen havaintojen ja keskusteluissa esille nousseiden teemojen perusteella. Vireystilan säätelyn haasteet tulivat toiminnassa esille niin yksilötoiminnassa kuin eri ryhmissä. Kiusaamisen kokemukset saattavatkin vaikuttaa siihen, miten hermosto reagoi stressitekijöihin. Tämän vuoksi vireystilan säätelyn haasteet voivat ilmetä esimerkiksi ahdistuksena, univaikeuksina tai aikaansaamattomuutena.
Ryhmä suunniteltiin tiiviiksi, viiden tapaamiskerran kokonaisuudeksi, jossa osallistuja saa perustietämyksen vireystilasta ja sen säätelykeinoista. Ryhmän viisi tapaamiskertaa koostuivat seuraavista teemoista:
Vireystaitoryhmässä tarjottiin tietoa ja tukea oman vireystilan ymmärtämiseen. Ryhmässä oli tavoitteena oppia tunnistamaan ja säätelemään omaa vireystilaa. Itsetuntemus on lisääntynyt erilaisten matalan kynnyksen harjoitteiden ja vertaistuellisten keskusteluiden kautta. Kuten muissakin ryhmissä, ryhmän keskiössä oli keskustelu ja sen herättäminen. Lisäksi ryhmään valmisteltiin jokaiselle kerralle materiaalia kotiin pohdittavaksi, tai ryhmän aikana käytettäväksi keskustelun tueksi.