NEA naiserityisyys asunnottomuustyössä-hankkeen (2018-2020) monitoimijainen yhteiskehittäminen

Jotta laaja yhteiskehittämishanke voi toimia tuloksellisesti, selkeiden hankerakenteiden luomiseen kannattaa varata aikaa alussa paljon.

1. Hankeryhmän toiminta

Y-Säätiön hankekoordinaatio (projektipäällikkö ja hankekoordinaattori) vastasivat hankkeen kokonaisuudesta ja ohjasivat hankeryhmän toimintaa. Jokaisella osahankkeella oli omat, isoihin tavoitteisiin liittyvät tavoitteet, jotka otettiin huomioon hankeryhmän toiminnassa. Hankkeen projektipäällikkö ei toiminut hankeryhmäläisten esimiehenä vaan jokaisella työntekijällä oli esimies omasta organisaatiosta, mukaanlukien Y-Säätiössä toimineella hankekoordinaattorilla.  Hankkeen alussa tulee käyttää aikaa paljon siihen, että eri työntekijät tutustuvat toistensa toimintaan, jotta he ymmärtävät paremmin toistensa työn lähtökohdat ja voivat pohtia yhteistyön mahdollisuuksia. Hanketyöskentelyn periaatteita, rooleja ja prosessien vaiheita käydään läpi varsinkin hankkeen alku- ja keskivaiheilla. Hankeryhmän säännölliset tapaamiset, joissa on selkeästi eroteltuna kehittämistyö ja tiedotuksellinen työn. Tarve tiiviille tapaamisille on varsinkin hankkeen alussa työn suunnitteluvaiheessa. Yhteiskehittämisen kannalta olisi tärkeää olla avoin uudenlaiselle tekemiselle niin, että oikeasti oppii tekemään asioita vähän toisin kuin aikaisemmin. Jatkuva toisten työstä kuuleminen on tärkeää, koska se antaa reflektiopintaa omalle työlle ja mahdollistaa uuden oppimisen, uusien näkökulmien hahmottamisen. Hankkeen sisällä toimineissa pienemmissä kehittämisryhmissä samankaltaista työtä tekevät tahot pystyivät reflektoimaan omaa työtä pienemmässä ryhmässä ja saivat ideoita oman työnsä kehittämiseen. Hankkeen sisällä pidettiin myös koulutuksia oman työn kautta sekä esimerkiksi väkivaltatyöstä ja sukupuolen moninaisuudesta. Hankekoordinaation taustaorganisaatio Y-Säätiö tuki hanketta mm. kouluttamalla hanketyöntekijöitä arvioinnista ja tuotteistamisesta sekä tuki tiedonkeräämisprosesseissa ja viestinnän suunnittelussa. Ensi- ja turvakotien liitosta saatiin traumakoulutusta ja EJY ry:stä taloudenhallinnasta. Lisäksi oppeja saatiin osallistumalla muiden järjestämiin koulutuksiin ja seminaareihin sekä Suomessa että kansainvälisesti. Hanke oli mukana myös kansainvälisessä Erasmus + Women and Homelessness -hankkeessa, jossa jaettiin osaamista ja työkäytänteitä työpajoissa. 

2. Hankekoordinaatio

Hankekoordinaation riittävä resurssointi (2 hlötyövuotta) on tärkeää isossa monitoimijaisessa hankkeessa. Hankekoordinaatio vastasi hankekokonaisuudesta, mukaanlukien raportoinnin rahoittajille ja talousasiat. Hankekoordinaation tulee pystyä pitämään koko hankkeen limittäin meneviä prosesseja hallussaan ohjaten toimintaa tavoitteiden suuntaan, samanaikaisesti kuitenkin antaen tilaa kehittää ja kokeilla. Hankekoordinaation on hyvä käyttää aikaa myös mukana olevien organisaatioiden toimintaan tutustumiseen ja yksittäisen osahankkeen toiminnan tukemiseen. Varsinkin ensimmäisen vuoden aikana säännölliset tapaamiset hanketyöntekijän ja hänen esimiehensä kanssa tukevat työn edistymistä osahankkeissa. Yhdessä pohditaan muun muassa tavoitteita ja niiden toteuttamista suhteessa olemassa olevaan työntekijäpanokseen. Tavoitteiden suhteuttaminen työntekijäpanokseen, tarkka työajanseuranta, keskustelut työntekijöiden ja heidän esihenkilöiden kanssa auttoivat rajaamaan työtä hankkeessa.

3. Ohjausryhmä

NEA-hankkeessa ohjausryhmäläisiksi pyydettiin edustus hankkeessa mukana olleista organisaatioista. Ohjausryhmästä tuli tällä kokoonpanolla sopivan kokoinen. Koska ohjausryhmässä olevat olivat kaikki mukana hankkeessa, pystyttiin tapaamisissa sopimaan hankkeen etenemiseen liittyvistä asioista yhdessä. Näin ollen myös ohjausryhmätyöskentelyyn pyrittiin saamaan mukaan yhteiskehittämistä. Ohjausryhmäläiset myös usein vastasivat esimerkiksi hankkeen talouteen liittyvistä asioista, joten heidän kanssa tehtiin paljon yhteistyötä myös ohjausryhmätapaamisten lisäksi.

4. Seuranta, raportointi ja arviointi

Hankekoordinaatiosta vastannut organisaatio vastasi rahoittajalle hankkeen raportoinnista ja seurannasta. Jokainen toimija teki itse budjettinsa, mutta hankekoordinaatio vastasi avustuksen käytöstä ja oli näin ollen seurantavastuussa rahankäytöstä. Näin ollen seurantaan liittyvien asioiden yhdessä läpikäyminen ja tarkat kirjalliset ohjeet deadlineineen olivat välttämättömiä seurannan näkökulmasta. Hanketyöntekijät täyttivät yhdessä muokattuja asiakastyön seurannan ja muun työn seurannan lomakkeistoa ja toimittivat ne tietyin väliajoin hankekoordinaatioon, joka kokosi kokonaisuutta yhteen. Hankekoordinaatiolla tuli olla selkeä kuva eri organisaatioissa tehtävästä työstä, koska se vastasi raportoinnista ja seurannasta. Hankekoordinaatio myös vastasi siitä, että hankkeen aikana kerätään arviointiin liittyvää materiaalia. Yhteistyökumppaneille, hankeryhmälle, ohjausryhmälle ja asiakkaille tehtiin mm. palautekyselyitä. Osahankkeiden työn suunnittelussa ja seurannassa SUUNTA työkalu osoittautui toimivaksi.

5. Viestintä

Sisäiseen viestintään luotiin hankkeen alkumetreillä sharepointiin alusta, jonne annettiin pääsy sekä hankeryhmäläisille että ohjausryhmäläisille. Alustalle kerättiin mm. muistioita, vuosikelloja ja tiedotettiin ajankohtaisista asioista. Sharepointin ja sähköpostin lisäksi otettiin hankkeen toisena vuotena WhatsApp-ryhmä, joka mahdollisti nopean viestinnän ja loi omalla tavallaan ryhmähenkeä. Ulkoiseen viestintään panostettiin paljon. Hankkeessa suunniteltiin yhdessä ydinviestejä ja pyrittiin yhtenäiseen viestintään teemoista ja hankkeesta. Facebook otettiin käyttöön hankkeen alkumetreillä ja siitä muodostuikin tärkeä viestintäkanava muille ammattilaisille. Facebookin ylläpito niin, että kaikki tärkeät teemat tulivat viestityksi, oli yksi tärkeä viestinnällinen yhteistyömuoto hankkeessa.

6. Resurssointi

Hankekoordinaation kahden työntekijän työpanoksen lisäksi myös muu riittävä henkilöstöresurssointi on tarpeen. Monessa osahankkeessa työskenteli henkilö alle 1 hlötyövuoden panoksella, joka toi haasteita. Tätä pulmaa nostettiin esille koko hankkeen aikana. Työn pirstaloituminen useaan eri työtehtävään koettiin osittain hankalana, mutta työn rajaaminen ja tarkka suunnittelu auttoivat tavoitteiden onnistuneessa toteuttamisessa. Pienemmillä työpanoksilla olevien toimijoiden työn tavoitteet pitikin tarkasti miettiä resursseja vastaaviksi. Koska työntekijät olivat omissa organisaatioissaan yksittäisiä hankkeen edustajia, he tarvitsivat niin sanotusti kotipesäkseen jonkun tiimin ja vahvan esimiehen tuen. Hankkeessa myös panostettiin työnohjaukseen, jossa työntekijät kävivät oman organisaation kautta. Työntekijöiltä vaadittiin resurssina aika paljon osaamista ja moninaisen työnkuvan hallitsemista; työssä yhdistyivät usein asiakastyö ja kehittämistyö sekä vastuu oman osahankkeen etenemisestä. Hanke vaatikin näin ollen resurssina enemmän jokaiselta organisaatiolta kuin hanketyöntekijän työpanoksen. Hankerakenne delegoitavine avustukseen vaati myös ohjausryhmäläisiltä ison työpanoksen, koska hankekoordinaatiolle tuli lähettää säännöllisesti avustuksen käyttöön liittyviä materiaaleja, kuten tuloslaskelmia.

7. Muuta huomioitavaa

Hankkeen keskeisiä juurrutettavia asioita olivat uudenlaisen osaamisen ja ratkaisuiden saaminen osaksi ammattilaisten toimintaa. Asunnottomuustyön näkökulmasta keskeistä oli saada juurtumaan kehitettyjä naiserityisiä toimintamalleja sekä saada naiserityisyys osaksi palveluiden ja asumisratkaisuiden kehittämistä. Ensi- ja turvakotien liiton ja sen jäsenyhdistysten tavoitteissa puolestaan oli saada asumiseen ja talouteen liittyvät elementit systemaattiseksi osaksi työtä. Kokemusasiantuntijuuden vahvistuminen osana osaamisen kehittymistä oli tärkeä teema koko hankkeessa.

Tässä tarkastelussa on kuitenkin yhteiskehittäminen ja siihen liittyvä juurruttaminen. NEA on yhdistänyt hankkeessaan erilaista osaamista tuoden esille sen, että naisten kanssa tehtävässä työssä tarvitaan erilaisia yhteistyökumppaneita kuin perinteisessä asunnottomuustyössä. Hankkeen jälkeen tämä erilaisten osaamisten hyödyntäminen näkyy verkostoissa, asiakkaiden kanssa työskentelyssä, uusissa kumppanuuksissa ja esimerkiksi koulutuksissa. Naisten kanssa työskentelyyn toivottavasti jää ajatus siitä, että tarvitaan uudenlaista osaamista ja kumppanuuksia naisten auttamiseksi. Jatkossa toimijoiden on helpompi miettiä yhteistä tekemistä erilaisten kumppaneiden kanssa, yhdistäen monipuolisesti osaamista. Yksi tapa yhdistää osaamisia ovat olleet hankkeen pitämät koulutukset ammattilaisille. Hankkeen sisällä on ollut paljon osaamista, joka on mahdollistanut kokonaisten koulutuspäivien pitämisen niin, että eri hanketoimijat ovat kertoneet omasta työstään. Tämä naiserityinen monitoimijaisuus tulee jatkumaan esimerkiksi Asunto ensin verkostokehittäjät-toiminnassa, joka järjestää jatkossakin naiserityisiä koulutuksia, joissa hyödynnetään NEA:n oppeja. Hankkeessa luoduissa koulutuspaketeissa tulee myös esille vahvasti moniammatillisuus ja monitoimijaisuus, niissä on erityisesti yhdistetty ammatillista osaamista ja kokemusasiantuntijuutta.