Mielenterveys- ja päihdeosaamisen vahvistaminen Päijät-Hämeessä (RRP2, P4, I1)

Luotu 04.11.2025
Mielenterveys- ja päihdeosaamisen vahvistaminen Päijät-Hämeessä (RRP2, P4, I1)

Alustava idea

Vahvistettiin mielenterveys- ja päihdeosaamista laajentamalla Tulevaisuuden sote-keskus -hankkeessa kehitettyjä malleja hyödyntäen Terapiat etulinjaan -hankkeen koulutusportfoliota. Mallia täydennettiin alueellisilla koulutuksilla. 

Kohderyhmä

Toimintamallin kuvaus

Ratkaistava ongelma tai haaste

Koronapandemian aikana mielenterveysoireilu lisääntyi erityisesti nuorilla ja työikäisillä, mikä lisäsi perustason palvelujen kysyntää. Samaan aikaan henkilöstön kuormitus, rekrytointivaikeudet ja palvelujen kuormittuminen heikensivät mahdollisuuksia tarjota nopeaa ja suunnitelmallista tukea. Tämä johti alueilla siihen, että hoitoon pääsy vaihteli yksiköittäin ja asiakkaiden tuen saatavuus ei ollut kaikilta osin yhdenvertaista. THL:n ja Kouluterveyskyselyn (2021–2023) mukaan nuorten ja työikäisten mielenterveysoireilu lisääntyi, ja palveluihin hakeutuminen kasvoi, mikä heijastui perustason mielenterveys- ja päihdepalveluiden kuormitukseen valtakunnallisesti.

Kehittämistyö kytkeytyy kansalliseen mielenterveysstrategiaan ja itsemurhien ehkäisyohjelmaan sekä Päihde- ja riippuvuusstrategiaan. Näitä strategioiden toimeenpanon välineinä toimivat Tulevaisuuden sosiaali - ja terveyskeskus -hanke sekä Terapiat etulinjaan -hanke vuosina 2020 - 2023 . RRP-hankkeen kehittämistyö on tukenut tämän kokonaisuuden juurruttamista vuosina 2024-2025. Tavoitteena on ollut vahvistaa perustason kykyä tarjota varhaista, vaikuttavaa, näyttöön perustuvaa ja tasalaatuista tukea mielenterveys- ja päihdeongelmiin sekä estää palveluvelan kasvua.

Kehittämistarve eri näkökulmista

Asiakas: Mielenterveys- ja päihdeasiakas on yhteinen kaikille sosiaali- ja terveyspalveluille. Tarve tuelle tai hoidolle voi tulla esiin missä tahansa palvelukohtaamisessa. Asiakkaan näkökulmasta tärkeää on, että tarve tunnistetaan riittävän varhain ja että tukea voidaan tarjota riittävän varhain silloin, kun oireilu on vielä lievää. Ilman varhaista tunnistamista ja yhdenmukaisia toimintatapoja asiakkaat voivat ohjautua palvelusta toiseen ja saada apua vasta, kun oireilu on jo vaikeutunut. Kun ammattilaisilla on yhteiset toimintatavat ja perustason osaaminen on vahvaa, tuki on saavutettavaa, yhdenvertaista ja oikea-aikaista ilman, että asiakkaan tarvitsee itse etsiä oikeaa palvelua. Muutoksen tavoitteena on, että asiakas saa tukea oikealla hetkellä ja sellaisessa muodossa, joka auttaa häntä eteenpäin ilman tarpeetonta odottamista. Tuen tulee olla selkeää, ymmärrettävää ja vaikuttavaa niin, että asiakas kokee tulevansa autetuksi silloin, kun hän sitä tarvitsee.

Ammattilainen: Ammattilaiset kohtaavat mielenterveys- ja päihdeoireilua kaikissa sote-palveluissa. Tarve on ollut saada käyttöön yhteiset, selkeät ja  johdonmukaiset tavat tunnistaa tuen tarve ja tarjota apua heti siinä palvelussa, jossa asiakas on. Ilman yhteisiä toimintamalleja ammattilainen voi jäädä tilanteeseen, jossa hän tunnistaa huolen, mutta keinot ovat epäselviä tai hajanaisia. Samalla on noussut tarve vahvistaa laaja-alaista perusosaamista. Kaikissa yksiköissä menetelmämallit eivät ole sellaisenaan mahdollisia, ja siksi on ollut tärkeää tarjota geneerisiä mielenterveys- ja päihdeosaamisen koulutuksia, jotka antavat yhteisen pohjan huolen tunnistamiseen ja turvalliseen kohtaamiseen. Muutoksella pyritään vahvistaa ammattilaisen mielenterveys- ja päihdeosaamista.  Lisääntynyt osaaminen vähentää työ kuormittavuutta, vastuu jakautuu ja asiakasta voidaan tukea luottavaisesti jo varhaisessa vaiheessa.

Organisaatio: Organisaation näkökulmasta muutos on ollut tarpeen, koska mielenterveys- ja päihdepalveluiden tarve on kasvanut, mutta henkilöstöresurssit eivät ole kasvaneet samassa suhteessa. Ilman selkeitä ja yhtenäisiä toimintamalleja palvelut kuormittuvat epätasaisesti, hoitoon ohjautuminen pirstaloituu ja palveluvelka kasvaa. Muutos tukee organisaation kykyä vastata lisääntyneeseen palvelutarpeeseen kestävästi ja ennakoivasti. Tämä vahvistaa perustasoa ja ehkäisee raskaampien palveluiden kuormittumista.

Yhteiskunta: Yhteiskunnan tasolla mielenterveys- ja päihdeongelmien lisääntyminen näkyy arjessa, työ- ja opiskelukyvyn heikkenemisenä sekä palveluiden kuormittumisena. Kun tukea ei saada riittävän varhain, ongelmat monimutkaistuvat ja vaativat myöhemmin raskaampia ja kalliimpia palveluja.

Vahvistamalla perustasoa, yhtenäisiä hoitomalleja ja varhaisen tuen saatavuutta voidaan ehkäistä oireilun pitkittymistä ja vähentää tarvetta erikoistuneille ja pitkäkestoisille hoidoille. Tämä edistää hyvinvointia, toimintakykyä ja osallisuutta sekä tukee palvelujärjestelmän ja talouden kestävyyttä.

Tavoitellut muutokset ja vaikutukset

Tavoitteena on vahvistaa perustason ammattilaisen kykyä tunnistaa mielenterveys- ja päihdeoireilu varhain ja tarjota tarkoituksenmukaista tukea heti siinä palvelussa, jossa tarve ilmenee. Muutoksella pyritään siihen, että hoidon ja tuen tarpeen arviointi on tasalaatuista, asiakkaat ohjautuvat oikealle tuen tasolle sujuvasti ja hoito tai tuki käynnistyy oikea-aikaisesti.

Kognitiivisen lyhytterapian menetelmäkoulutusten, ohjatun omahoidon ja Terapianavigaattorin avulla vahvistetaan ammattilaisten osaamista ja yhdenmukaisia toimintakäytäntöjä. Tavoiteltu tulos on, että tuki on saavutettavaa, tasalaatuisempaa, näyttöön perustuvaa ja yhdenvertaista sekä ammattilaisten työkuorma jakautuu tarkoituksenmukaisesti.

Kokonaisuutena muutos ehkäisee palveluvelan kasvua ja vähentää raskaampien palvelujen tarvetta, samalla kun asiakkaat saavat tukea oikea-aikaisesti ja oikealla tasolla.

Tavoitteiden saavuttaminen

Toimenpiteet tavoitellun muutoksen saavuttamiseksi

  • Yhtenäistetään hoidon tarpeen arviointi: Terapianavigaattorin juurruttaminen osaksi mielenterveys- ja päihdepotilaan hoidon tarpeen arvioita.
  • Vahvistetaan ammattilaisten osaamista järjestämällä menetelmäkoulutuksia (KLT, ohjattu omahoito) ja mielenterveys- ja päihdeosaamisen lisäkoulutuksia.
  • Huolehditaan menetelmien soveltuvuudesta yksiköittäin: arvioidaan etukäteen, sopiiko menetelmä kyseiseen palveluun. Niissä yksiköissä, joihin menetelmämallin toteutus ei ole tarkoituksenmukaista, tarjotaan laaja-alaisempaa mielenterveys- ja päihdetyön osaamisen vahvistamista alueellisilla koulutuksilla.
  • Osallistetaan henkilöstö ja kerätään palautetta menetelmien käyttöönotosta: mikä toimii, mitä tukea tarvitaan, ja miten malli vaikuttaa arjen työhön. Palautetta hyödynnetään käytännön tuen ja koulutusrakenteiden kehittämisessä.
  • Tunnistetaan ja korjataan koulutustarpeita: menetelmäohjausten ja verkkokoulutusmateriaalien palaute osoitti, että ammattilaiset tarvitsevat enemmän käytännönläheistä ja tilanteisiin sovellettavaa ohjausta. Tämä otetaan huomioon koulutusten jatkokehittämisessä.
  • Juurrutetaan ohjattu omahoito ja KLT osaksi perustason työtä soveltuvissa yksiköissä: yhteisin mallipohjin ja materiaalituella (esim. harjoituskirja).
  • Seurataan hoidon sujuvuutta ja oikea-aikaisuutta yhteistyökeskusteluilla, raportoinnin seurannalla.
Seuranta ja arviointi
  • Terapianavigaattoriraportit
  • Menetelmien toimenpidekoodit terveydenhuollossa
  • Toteutuneet koulutukset
  • Koulutettujen määrä

Seuranta toteutetaan osana arjen työtä ja itsearviointeina. Soveltuvin osin tieto kerätään samoista järjestelmistä, joissa työ jo kirjataan, eikä erillistä mittausrakennetta tarvita.

Ratkaisun keskeinen sisältö

Toimintamallin tarkoitus on yhtenäistää toimintatapoja siten, että tuen tarve tunnistetaan varhain, arvio tehdään tasalaatuisesti ja oikea tuki voidaan käynnistää heti siinä palvelussa, jossa huoli nousee esiin. Tätä varten Terapianavigaattori otetaan käyttöön hoidon tarpeen arvioinnin välineeksi, ohjattu omahoito tarjoaa tukea lieviin oireisiin ilman tuen alkamisen odotusta ja kognitiivinen lyhytterapia (KLT) toteutetaan strukturoituna lyhytkestoisena hoitona sekä perusterveydenhuollossa että sosiaalihuollon päihdetyössä. 

Niihin yksiköihin, joihin menetelmät eivät sovi sellaisenaan, tarjotaan geneeristä mielenterveys- ja päihdeosaamisen koulutusta. Menetelmien tueksi on laadittu ammattilaisten käyttöön kirjalliset materiaalit.

Kokonaisuuden kehittämiseen vaikuttavat kansalliset mielenterveys- ja päihdepolitiikan linjaukset sekä hyvinvointialueiden halu vahvistaa perustason palveluja ja varhaista hoitoa sekä tukea. Lainsäädännöllisesti keskeisiä ovat hoitotakuun toteutuminen ja palvelujen yhdenvertaisuuden varmistaminen.

Taloudellisesti kehittämistyötä ohjaa hyvinvointialueiden rahoitus, mikä edellyttää vaikuttavia ja resurssiviisaita toimintamalleja. Psyykkisen oireilun lisääntyminen korona pandemian seurauksena, ammattilaisten saatavuushaasteet sekä palvelutarpeen kasvu vahvistavat tarvetta menetelmällisesti johdonmukaisille ja digitaalisesti tuetuille perustason palveluille.

Kulttuurisesti kehittämistä ohjaa tarve madaltaa mielenterveyspalveluihin hakeutumisen kynnystä ja vahvistaa sekä asiakkaiden osallisuutta omassa hoidossaan.

Asiakkaiden osallistuminen

Kohderyhmänä ovat nuoret ja aikuiset, joiden mielenterveys- tai päihdeoireilu tulee esiin perustason sosiaali- tai terveyspalveluissa. Kohderyhmää yhdistää tarve matalan kynnyksen tuelle ennen kuin oireilu vaikeutuu tai pitkittyy.

Asiakasymmärrystä on kerrytetty asiakastyön arjesta, ammattilaisten havainnoista sekä asiakaspalautteista, joissa on toistunut tarve oikea-aikaiselle tuelle ja selkeälle hoitoonohjaukselle. Asiakkaat ovat osallistuneet kehittämiseen muun muassa oman hoito- tai palvelukokemuksensa sanoittajina.

Ratkaisun kokeilu käytännössä

Toimintamallia testattiin ensimmäisen kerran Tulevaisuuden sote -hankkeen aikana, jolloin tavoitteena oli selvittää mallin soveltuvuutta erilaisiin palveluympäristöihin ja asiakastilanteisiin.

Päijät-Hämeessä aiemmin toteutetut toimenpiteet:

  • Ohjattu-omahoito sosiaalisessa kuntoutuksessa
  • Lyhytterapia opioidikorvaushoidon tukena
  • Ohjattu omahoito vammaispalveluissa

Prosessi:

  1. Valittiin yksiköt, joissa tuen tarve on toistuva ja varhaisen tuen tarjoaminen merkityksellistä.
  2. Koulutettiin henkilöstö menetelmiin ja tarjottiin käytännön tukea käyttöönottoon.
  3. Seurattiin kokemuksia, kerättiin palautetta ja tarkennettiin toimintatapoja.

Testauksen kohteet:

  • Ohjattua omahoitoa koulutettiin ja käytettiin laajasti sosiaalipalveluissa sekä pilottiyksiköissä vammaispalveluissa, joissa varhainen tuki ja asiakkaan omien voimavarojen vahvistaminen ovat keskeisiä.
  • Kognitiivista lyhytterapiaa (KLT) testattiin korvaushoitopoliklinikalla

Resurssit:

  • Henkilöstön työaika koulutuksiin ja harjoitteluun
  • Kouluttajien ja menetelmäohjaajien tuki
  • Esihenkilöiden sitoutuminen ja rakenteiden mahdollistaminen
Kokeilun tulokset ja välittömät vaikutukset

Kokeilu osoitti, että varhaisen tuen menetelmät ovat käyttökelpoisia silloin, kun ne sovitetaan yksikön perustehtävään ja asiakkaiden tarpeisiin. Ohjattu omahoito toimi hyvin tilanteissa, joissa asiakkaalla oli riittävästi voimavaroja itsenäiseen työskentelyyn ja ammattilaisella mahdollisuus ohjauksen seurantaan.

Käytännössä havaittiin kuitenkin, että ohjattu omahoito ei soveltunut kaikkiin aikuissosiaalityön yksiköihin työnkuvan ja asiakastilanteiden asettamista rajoitteista johtuen. Myös useissa vammaispalveluiden yksiköissä todettiin, että menetelmä oli liian vaativa niille asiakkaille, joiden tarpeet olivat toiminnallisia tai kognitiivisesti kuormittavia. Yleisesti ammattilaiset kokivat, että menetelmän käyttö edellytti syvempää mielenterveys- ja päihdetyön osaamista ja selkeää ohjausta siitä, miten menetelmää sovelletaan käytännössä.

Kognitiivinen lyhytterapia (KLT) osoittautui merkitykselliseksi myös korvaushoitopoliklinikan asiakastyössä. Se tarjosi joillekin asiakkaille ensimmäistä kertaa mahdollisuuden tulla nähdyksi muuna kuin päihteiden käyttäjänä. Palvelujärjestelmässä päihdeongelma voi toisinaan olla este mielenterveyspalveluihin hakeutumiselle,  joko asiakkaan omien kokemusten, palvelurakenteiden tai asenteellisten rakenteiden vuoksi. KLT:n tuominen korvaushoitopoliklinikalle madalsi tätä kynnystä. havaittiin, että KLT asiakkaiden kanssa vaatii hienovaraista sovittamista tilanteisiin, joissa elämä on kuormittavaa ja taustalla on pitkittyneitä haavoittuvuuksia. Työskentely etenee rauhallisemmin, enemmän vakautta tukevan kohtaamisen kautta, ja siinä huomioidaan asiakkaan omat rajat ja rytmi.

Keskeinen oppi oli, että pelkkä koulutus ei riitä menetelmien juurtumiseen. Käyttöönotto edellyttää:

  • käytännönläheistä menetelmäohjausta
  • selkeitä mallipohjia ja työmateriaaleja
  • esihenkilöiden tukea menetelmällisen työn mahdollistamiseen
  • ammattilaisten palautteen systemaattista hyödyntämistä

Terapianavigaattori: Terapianavigaattorin täyttömääriä vuonna 2024 oli 5004 kappaletta. Vuonna 2025 lokakuun loppuun mennessä täyttöjä oli 4390.  Hoidon tarpeen arviointi on muuttunut tasalaatuisemmaksi eri palveluissa, ja asiakkaat ohjautuvat aiempaa sujuvammin oikealle tuen tasolle. 

Ohjattu omahoito: Ohjattu omahoito mahdollistaa tuen käynnistymisen ilman odotusta lievissä tilanteissa, jolloin ammattilaisten vastaanottoaikaa vapautuu enemmän tukea tarvitseville.

Kognitiivinen lyhytterapia: Kognitiivinen lyhytterapia on tarjonnut rakenteisen hoitomahdollisuuden niille, jotka hyötyvät lyhytkestoisesta työskentelystä.  Kognitiivisen lyhytterapian laajentaminen sosiaalihuollon päihdetyöhön on tuonut lyhytterapeuttisen otteen asiakastyöhön myös niissä ympäristöissä, joissa sitä ei aiemmin ole hyödynnetty. Tärkeänä havaintona molempien menetelmien koulutusten ja materiaalien kehittämistä tarvittiin enemmän käytännönläheiseksi kuin alkuvaiheen verkkosisältö tarjosi. Tämä havainto johti koulutusten ja käytännön materiaalien vahvistamiseen, mikä syvensi käyttöönoton onnistumista ja juurruttamista.

Kognitiivisen lyhytterapian asiakkaat kuvasivat, että menetelmän rakenne, konkreettiset harjoitukset ja selkeä eteneminen auttoivat jäsentämään omaa tilannetta. Moni koki, että lyhytterapia lisäsi ymmärrystä omista reaktioista ja tarjosi käytännöllisiä keinoja arjen haasteisiin, ja että muutos oli havaittavissa jo muutaman tapaamisen aikana.

Geneerinen mielenterveys- ja päihdeosaamisen koulutus on vahvistanut ammattilaisten itsearvion mukaan valmiuksia tarjota tukea jo varhaisessa vaiheessa. Tämä on lisännyt työn selkeyttä ja vähentänyt kokemusta yksin jäämisestä tilanteissa, joissa huoli asiakkaasta nousee esiin.

Odotettuna hyötynä ammattilaiset kuvasivat työskentelyn jäsentymistä ja yhteisten toimintatapojen tuomaa varmuutta. Kokonaisuutena muutos on ollut ennen kaikkea laadullinen: varhaista tukea on saatavilla useammassa kohdassa palveluketjua, ja työ on aiempaa yhtenäisempää ja hoitosuositusten mukaista. Muutos on tukenut järjestelmän vakautta tilanteessa, jossa palvelupaine olisi muuten todennäköisesti kasvanut.

 

Toimivuuden ja käyttöönoton edellytykset
  • Kokonaisuuden koordinointiin nimetään työntekijä, joka voi toimia yli toimialarajojen
  • Koordinaattori koordinoi koulutuskokonaisuuksia sekä yhteisiä käytäntöjä yhteistyössä yksikön lähiesihenkilöiden kanssa
  • Yhteistyössä varmistetaan, että kaikilla yksiköillä on käytössä yhtenäiset hoidon tarpeen arvioinnin käytännöt (Terapianavigaattori).
  • Tarjotaan menetelmäkoulutukset (KLT, ohjattu omahoito) niihin yksiköihin, joissa menetelmällinen työskentely on tarkoituksenmukaista. Tämän määrittelyyn tarvitaan selkeät kuvaukset menetelmän vaatimuksista suorassa asiakastyössä.
  • Tarjotaan geneeristä mielenterveys- ja päihdeosaamisen koulutusta niihin yksiköihin, joissa menetelmämallit eivät sellaisenaan sovellu.
  • Koordinaattori kartoittaa valtakunnalliset yhteiskehittämisen hankkeet ja 3.sektorin toimijat, joiden kanssa koulutuksia voidaan toteuttaa yhteistyössä.
  • Geneeristä koulutuksista tiedotetaan yksikköitä suoralla sähköpostiviestinnällä sekä yhteistyössä organisaation viestinnän kanssa.
  • Koordinaattori ja lähiesihenkilöt osallistuvat valtakunnallisiin verkostoihin yhteiskehittämisen vahvistamiseksi.
  • Yhteistyössä yksiköiden kanssa luodaan ja jaetaan alueelliset kirjalliset ohjeet, mallipohjat ja harjoitusmateriaalit ammattilaisten käyttöön.
  • Vakiinnutetaan yhtenäiset kirjaamiskäytännöt, että tehty työ tulee näkyväksi, on seurattavaa ja yhteismitallista.

Resurssit:

  • Henkilöstön aika geneerisiin koulutuksiin
  • Henkilöstön aika menetelmäkoulutuksiin, ja menetelmään liittyvät harjoitusasiakasvastaanotot
  • Kouluttajien ja menetelmäohjaajien osaaminen, joka tukee käyttöönottoa ja menetelmän käytön jatkuvuutta.
  • Esihenkilöiden tuki, jotta uudet toimintatavat voidaan sisällyttää ja ylläpitää arjen työhön.

Vakiinnuttamisen vaiheet:

  1. Lähtötilanteen kartoitus: henkilöstön kokemus mielenterveys- ja päihdeosaamisesta sekä toiveet koulutussisällöistä.
  2. Sopiminen ja linjaus: Soveltuuko menetelmä yksikköön ja henkilöstön työkuvaan? Valitaan koulutettava menetelmä tai yleinen osaamista lisäävä koulutus.
  3. Koulutus ja perehdytys: menetelmät ja digityökalut osaksi arkea.
  4. Arjen tuki: menetelmäohjaus ja mahdollisuus esittää kysymyksiä.
  5. Seuranta ja palautetieto: asiakkaiden ohjautuminen, ammattilaisten kokemus, työn sujuvuus.
  6. Korjaavat toimet: koulutusten ja materiaalien päivittäminen palautteen perusteella.
  7. Vakiintuminen: yhteinen toimintatapa näkyy kirjaamisessa, hoidon etenemisessä ja yksiköiden välisessä yhteistyössä.

Taustatiedot

Maantieteellinen alue
Päijät-Hämeen hyvinvointialue
Kehittäjäorganisaatiot
Päijät-Hämeen hyvinvointialue
Toimintaympäristö
Perustason mielenterveys- ja päihdepalvelut, Sosiaalihuollon yksiköt
Rahoittaja
Muu EU-rahoitus
Sosiaali- ja terveysministeriö (STM)