Hyvän ikääntymisen etsijät

Luotu 28.02.2025
Hyvän ikääntymisen etsijät
Hyvän ikääntymisen etsijät

Alustava idea

Hyvän ikääntymisen etsijät on voimavaralähtöinen ja skaalautuva matalan kynnyksen konsepti, jota on pilotoitu onnistuneesti eri toimintaympäristöissä ja kohderyhmillä. Se vastaa hyvin ikääntyvien tarpeisiin ja tarjoaa uudenlaista yhteisöllisyyttä. 

Kohderyhmä

Ammattilaiset
Ikäihmiset

Linkit - Liitteet
Hankesivu, Hyvän ikääntymisen etsijät -hanke, Miina Sillanpään Säätiö
Naiset katselevat yhdessä kuvia pöydän ääressä.
Hyvän ikääntymisen etsijöiden -ryhmissä hyvän ikääntymisen avaimia etsitään yhdessä.

Toimintamallin kuvaus

Ratkaisun keskeinen sisältö

Hyvän ikääntymisen etsijät -ryhmätoiminnan päämääränä on erilaisissa haavoittuvissa elämäntilanteissa olevien yksin asuvien ikääntyneiden hyvän ikääntymisen edistäminen. Tavoitteellista ryhmätoimintaa on pilotoitu erilaisissa elämäntilanteissa ja toimintaympäristöissä olevien sekä hyvin eri ikäisten ikääntyneiden kohderyhmien kanssa.

6-10 hengen ryhmät kokoontuvat viikoittain yhdeksän kertaa, 2 tuntia kerrallaan. Ryhmiä järjestetään eri puolilla Helsinkiä. Toiminta voidaan toteuttaa myös yhteistyökumppanin kanssa, mikä mahdollistaa myös sen juurtumista kumppanin toimintaan. Tiloina hyödynnetään yhteistyökumppaneiden tai kaupungin maksuttomia tiloja kuten kirjastoja. Toiminnan tavoitteena on yksinäisyyden tunteen lievittyminen sekä osallisuuden kokemuksen ja arjen hyvinvoinnin lisääntyminen. Osallistujat haastatellaan ennen ryhmän alkua, näin varmistetaan, että ryhmä vastaa osallistujan odotuksia ja toisaalta, että osallistuja on ryhmätoimintaan soveltuva henkilö. Alkuhaastattelussa laaditaan yhdessä myös henkilökohtainen hyvinvointitavoite, jonka toteutumista seurataan ryhmän aikana.  

Ryhmäsisältöjen painotukset määräytyvät ryhmän tarpeiden ja tavoitteiden mukaan.  Ryhmätoiminnassa tehdään innostavia tehtäviä sekä ryhmässä että kotona. Tehtävien avulla tuodaan eri teemoja yhteiseen keskusteluun, mikä vahvistaa vertaisuuden kokemusta. Tehtävät myös auttavat osallistujia löytämään, vahvistamaan ja käyttämään omia voimavarojaan, vahvuuksiaan ja selviytymiskeinojaan. Luottamuksellisen ilmapiirin syntymistä tuetaan suljetulla ryhmätoiminnalla ja ryhmän itse luomilla säännöillä. 

Ryhmätoiminnan teoreettisena viitekehyksenä toimii mm. PERMA-V-malli. Malli on Martin Seligmanin (1998) kehittämä positiivisen psykologian malli, joka keskittyy ihmisten hyvinvointiin ja kukoistukseen. PERMA on lyhenne alun perin siinä olleesta viidestä hyvinvoinnin osa-alueesta: Positive Emotion (Positiiviset tunteet). Engagement (Uppoutuminen), Relationships (Ihmissuhteet), Meaning (Merkitys) ja Accomplishment (Aikaansaaminen tai tavoitteet). Myöhemmin PERMA-malliin on lisätty kuudes osa, Vitality (Elinvoimaisuus), jossa keskitytään fyysiseen terveyteen ja hyvinvointiin, mukaan lukien liikunta, ravitsemus ja uni. 

Mallin taustalla hyödynnetään myös Itseohjautuvuusteoriaa (Self-Determination Theory/SDT, Richard M. Ryan ja Edward L. Deci ), joka keskittyy ihmisten motivaation ja hyvinvoinnin ymmärtämiseen. Teorian mukaan ihmisillä on kolme perustarvetta, jotka ovat keskeisiä hänen motivaationsa ja hyvinvointinsa kannalta. Perustarpeet ovat autonomia eli tarve kokea itsensä itsenäiseksi ja hallita omaa elämäänsä, pätevyys eli tarve kokea itsensä päteväksi ja kyvykkääksi sekä yhteenkuuluvuus eli tarve kokea yhteyttä ja läheisyyttä toisiin ihmisiin. Teorian mukaan näiden tarpeiden tyydyttyminen tukee ihmisen motivaatiota, sitoutumista ja hyvinvointia. 

Hyvän ikääntymisen etsijät -ryhmätoiminnan kehittämisprosessi 
Pilotoinneista (2023–2024) kerätyn tiedon mukaan toiminnalla on ollut useita myönteisiä vaikutuksia osallistujien elämään. Lisäksi Hyvän ikääntymisen etsijöiden -hankkeessa 2025–2026 keräytyvä tieto mahdollistaa iteroivan työskentelyn osallistujille mielekkään, heidän tarpeitaan ja tavoitteitaan vastaavan ryhmäprosessin rakentamiseksi. 

Ryhmämallin kehittämistä jatketaan. Vuosien 2025 ja 2026 aikana Hyvän ikääntymisen etsijöiden - hankkeessa toteutetaan kuusi Hyvän ikääntymisen etsijöiden -ryhmää eri puolilla Helsinkiä. Ryhmiin osallistuu vähintään 51 haavoittuvissa elämäntilanteissa olevaa yli 60-vuotiasta yksin asuvaa ja yksinäisyyttä kokevaa helsinkiläistä. Toimintaa toteutetaan ensisijaisesti alueilla, joilla sitä on vähemmän ja mm. palvelukeskustoimintaa ei ole. Kohderyhmää tavoitetaan etsivän työn, yhteistyökumppaneiden ja verkostojen avulla. 

Hankkeessa kehitetään myös Hyvän ikääntymisen lähettiläs -toimintamuoto. Kehittäminen aloitetaan keväällä 2025 yhdessä Eläkeliiton eri paikkakunnilla toimivien vapaaehtoisten kanssa. Työskentely alkaa vapaaehtoisten tarpeiden kartoittamisella. Tavoitteena on muotoilla vapaaehtoisten tarpeita ja taitoja tukeva työkalupakki haavoittuvissa elämäntilanteissa olevien ikääntyneiden kohtaamiseksi ja tukemiseksi.  Vapaaehtoisten valmennuksissa uutta opitaan ja työkaluja kokeillaan kokemuksellisesti, ensin oman hyvinvoinnin edistämiseksi ja myöhemmin niitä omassa vapaaehtoistyössä hyödyntäen. 
 

Lähteet
Ryan, R. M., & Deci, E. L. (2017). Self-Determination Theory: Basic Psychological Needs in Motivation, Development, and Wellness. The Guilford Press.

Seligman, M. E. P. (1998). Learned optimism. New York: Pocket Books.

Yhteiskunnassamme iäkäs väestönosa on kasvanut ja kasvaa edelleen voimakkaasti lähivuosina ja -vuosikymmeninä, ja hyvin iäkkäiden ihmisten määrä kasvaa Suomessa nopeasti (Tilastokeskus 2022; Terveyskylä 2023). Heikentyvä talous ja hallituksen päätökset vähentävät myös sosiaali- ja terveyspalveluihin käytettävissä olevaa rahaa. Ikääntyvästä väestöstä puhuttaessa huomio kiinnittyy usein siihen pieneen joukkoon ikääntyneitä, joiden toimintakyky on heikentynyt siinä määrin, että he joutuvat käyttämään raskaita sosiaali- ja terveyspalveluja, kuten sairaala- ja kotipalvelua sekä tehostettua palveluasumista. Keskustelu suuntautuu myös hoitovelkaan, -jonoihin ja -takuisiin. Huomio ja rahoitus on paljolti suunnattu korjaavaan sairauksien ja kasautuneiden ongelmien hoitoon. Tämä on tietyllä tavalla paradoksi, kun sosiaali- ja terveyspolitiikan tavoitteena on ikääntyvien ihmisten hyvinvointi ja toimintakykyisyys.

On tietysti totta, että sairastuneiden on tärkeää saada hoitoa ja ongelmista kärsivän tarvitsemaansa tukea. Rinnalle tarvitaan yhtä tärkeinä myös preventiivisiä, matalan kynnyksen kuntoutumista edistäviä palveluja, joiden avulla voidaan edistää terveyttä, toimintakykyä ja hyvinvointia, sekä tukea ikääntyvän voimavaroja ja omien tavoitteiden toteutumista. Preventio ehkäisee ongelmien ja sairauksien kehittymistä vakaviksi, vähentää yksilön inhimillistä kärsimystä, parantaa elämänlaatua ja tukee hyvää elämää (Jansson ym. 2022). Ennaltaehkäisy tuo kustannussäästöjä, sillä se vähentää raskaampien palvelujen tarvetta ikääntyvässä yhteiskunnassa. 

Koettujen hyvinvoinnin vajeiden taustalla voi olla erilaisia fyysisiä, psyykkisiä, henkisiä ja sosiaalisia tekijöitä. Hyvän ikääntymisen etsijät -ryhmätoiminta pyrkii tunnistamaan ja vahvistamaan ikääntyneiden ja yhteisöjen omia vahvuuksia sekä kiinnittämään huomiota koettuihin hyvinvoinnin vajeisiin oikea-aikaisesti valtaistavan paradigman kautta. Tällä tarkoitetaan ikääntyvän ihmisen mahdollisuuksiin, voimavaroihin ja tarpeisiin huomion kiinnittävää sekä yksilön ja ympäristön vuorovaikutusta tarkastelevaa lähestymistapaa (Jansson ym. 2022)

Eläkeikäinen väestö on tarpeiltaan, voimavaroiltaan ja toimintakyvyiltään keskenään ehkäpä erilaisempi kuin mitkään muut ikäryhmät. Hyvän ikääntymisen etsijöiden -ryhmätoiminnasta tehdyt pilotit ovat osoittaneet mallin joustavaksi ja skaalautuvaksi erilaisten kohderyhmien tarpeille. Ryhmätoiminnassa painotukset määräytyvät kulloistenkin osallistujien arjesta, elämäntilanteesta ja tavoitteista käsin. Ryhmätoimintaan osallistumisen kynnys on matala. Siihen osallistuminen ei edellytä lääkärikäyntiä, diagnoosia, palvelutarpeen osoittamista tai muuta byrokratiaa. Oma kokemus hyvinvoinnin vajeesta ja halukkuus toimia oman tilanteen parantamiseksi riittää. 

Mikäli tulevaisuudessa halutaan kehittää ikääntyneiden kohderyhmälle aidosti lisäarvoa tuottavia ja heidän hyvinvointiaan edistäviä palveluja, on tärkeää, että heidän äänensä (toiveet, tarpeet ja tavoitteet) kuuluu palveluja suunniteltaessa. Hyvän ikääntymisen etsijöiden -hankkeessa (2024–2026) kerätään kokemuksellista tietoa hyvää ikääntymistä heikentävistä ja estävistä sekä toisaalta sitä edistävistä ja mahdollistavista tekijöistä ikääntyneiltä itseltään. 


Ikääntymiseen voi liittyä monia haavoittavia elämäntilanteita kuten eläköityminen, leskeytyminen, oma tai läheisen sairastuminen, puutteet digitaidoissa, taloudelliset pulmat sekä kognition ja aistitoimintojen heikentyminen, jotka voivat nakertaa toimijuuden ja osallisuuden kokemusta. Ne voivat myös toimia kasautumista aiheuttavina sysäyksinä: yksi asia johtaa toiseen ja toinen kolmanteen (Tiilikainen ym. 2025). Esimerkiksi ”eläkkeelle jäämisen kynnys” on tietynlainen käännekohta ihmisen elämässä. Tällöin toisaalta monen motivaatio elintapojen kohentamiseen kasvaa ja hyvinvointi paranee, ja toisaalta monen kohdalla riski epäterveellisten elämäntapojen lisääntymiseen ja sosiaalisesta verkostosta putoamiseen kohoaa. Elämän muutoskohdat lisäävät riskiä ulkopuolisuuden ja yksinäisyyden kokemukselle. Yksinäisyys lisää inhimillisen kärsimyksen lisäksi kustannuksia. Se altistaa mm. sydän- ja verisuonisairauksille, mielenterveysongelmille ja muistisairauksille. Se lisää myös terveyspalvelujen käyttöä, heikentää elämänlaatua ja voi altistaa ennenaikaiselle kuolemalle (Cacioppo ym. 2014; Jansson ym. 2017; Gerst-Emerson & Jayawardhana 2015).

Iän myötä kertyy kokemuksia, jotka voivat auttaa ikääntyvää ihmistä uusien haasteiden edessä. Ikääntyville on kertynyt paljon elämänviisautta, kyvykkyyksiä, sopeutumis- ja selviytymiskeinoja, vahvuuksia ja voimavaroja. Osa niistä voi olla unohduksissa tai piilossa – tai niitä ei ole opittu hyödyntämään. Jo varhaisissa sosiaalisia suhteita käsittelevissä tutkimuksissa on todettu, että parhaiten näitä kykyjä, kokemuksia ja taitoja reflektoi vertainen (Fromm-Reichmann 1959). Juuri tähän vertaisuuteen perustuvaan tunnistamiseen Hyvän ikääntymisen etsijät perustuu. Ryhmätoiminnassa tunnistetaan ja vahvistetaan taitoja, kykyjä ja mahdollisuuksia erilaisten tehtävien avulla yhdessä vertaisten kanssa. Vertaisryhmässä jaetut kokemukset ja kuultu tietotaito voi nostaa itsessä esiin em. asioita ja antaa toivoa paremmasta. Toisten tarinoista voi löytää perspektiiviä ja ratkaisumalleja omiin haastaviin tilanteisiin. Ohjaajan valmentava ja kannustava työote mahdollistaa pienten omaa hyvinvointia edistävien askelten ottamisen tuetusti ja ryhmän kannustamana. 

Lähteet: 

Cacioppo S, Capitanio JP, Cacioppo JT. Toward a neurology of loneliness. Psychol Bull. 2014 Nov;140(6):1464-504. doi: 10.1037/a0037618. Epub 2014 Sep 15.

Fromm-Freichmann F. Loneliness. Psychiatry 1959;22:1–15

Gerst-Emerson K, Jayawardhana J. Loneliness as a public health issue: the impact of loneliness on health care utilization among older adults. Am J Public Health 2015;105:1013-9. doi: 10.2105/AJPH.2014.302427.

Jansson ym. 2022. Kuntoutuminen >

Jansson AH, Muurinen S, Savikko N, Soini H, Suominen M, Kautiainen H, Pitkala KH. Loneliness in nursing homes and assisted living facilities: prevalence, associated factors and prognosis. J Nurs Home Res Sci 2017;3:43-49. doi.org/10.14283/jnhrs.2017.7

Tiilikainen, Elisa, Eeva Rossi & Marjaana Seppänen (2025). Social Exclusion in Gerontological Social Work: Examining Older Clients’ Life Situations Through a Multidimensional Framework. The Journal of Aging and Social Change 15 (1): 77-97. doi:10.18848/2576-5310/CGP/v15i01/77-97. Linkki julkaisuun > 

Asiakkaiden osallistuminen

Pilotti Munkkiniemen palvelukeskus ja Puotila Omakotisäätiö

Kaksi Hyvän ikääntymisen etsijät -pilottiryhmää toteutettiin (2023) omarahoitteisesti helsinkiläisissä lähiöissä asuville ikääntyneille. Osallistujia yhdisti eläkkeellä oleminen ja asuinympäristö, mutta ennen kaikkea toive oman hyvinvoinnin vahvistumisesta. Tapaamiskertoja oli neljä ja ne olivat kestoltaan kaksi tuntia. Tapaamiset toteutettiin osallistujien asuinympäristössä Munkkiniemen palvelukeskuksessa ja Omakotisäätiön tiloissa. Ryhmiin osallistui yhteensä 12 naista, joiden keski-ikä oli 77 vuotta (vaihteluväli 72–85 vuotta).

Ryhmätoiminnan vaikutukset ja siitä saadut opit 
Ryhmätoiminnan lopussa osallistujat arvioivat toiminnan itselleen hyödylliseksi suhteessa tavoitteisiinsa. Myönteisiä muutoksia koettiin mielialassa, yksinäisyyden ja vertaisuuden kokemuksissa. Osallistujat kokivat löytäneensä uusia voimavaroja elämäänsä ja he suhtautuivat omaan tulevaisuuteensa myönteisemmin.

Osallistujat antoivat myönteistä palautetta ryhmätoiminnasta. Vain yksi asia sai osakseen kielteisiä palautteita: tila, jossa toiminta järjestettiin, arvioitiin epäkodikkaaksi ja liian pieneksi. Osallistujat kokivat ryhmäsisällöt itselleen mielekkäinä ja hyvin jäsenneltyinä. Tehtävät motivoivat ajattelemaan ja tutkimaan omaa elämää: ”Omasta elämästä puhuminen turvallisessa piirissä on iso asia sinänsä. Vie elämää eteenpäin”. 

Vertaisuutta ja vaikeiden kokemusten jakamista pidettiin voimauttavana: ”Keskustelu pienryhmässä, toisten kanssasisarten kanssa, auttoi käymään läpi läheisen menetystä”.  Ryhmää kuvattiin hengeltään hyväksi, avoimeksi, emotionaalisesti turvalliseksi ja yhteisölliseksi: ”Tämä ryhmä oli aiempia ryhmiä yhteisöllisempi, on opittu tuntemaan”. Suurin osa toivoi ryhmätoiminnalle jatkoa joko ohjatusti tai omatoimisesti. 

 

Pilotti Wilhelmiina Tenhola Ruskeasuo 

Syksyllä 2023 Hyvän ikääntymisen -ryhmätoimintaa kokeiltiin yhteisöllisen palveluasumisen koteihin juuri muuttaneiden asukkaiden kanssa Miina Sillanpään Säätiön ja Asumispalvelukeskus Wilhelmiina Tenholan omarahoitteisena yhteistyönä. Monelle muutos merkitsi itsenäisestä elämästä ja rakkaasta kodista luopumista ja oli näin suuri muutoskohta elämässä. 
Osallistujia oli 5 ja ryhmäläisten keski-ikä oli lähes 90. Toimintaa toteutettiin 7 kertaa ja se toteutui 2 viikon välein 1,5 tuntia kerrallaan. 
Toiminnan tavoitteena oli mm. tukea yhteisöllisyyden syntymisen prosessia ja osallistujien mielen hyvinvointia muutostilanteessa. Ryhmätoiminnassa osallistujien tutustumista, myönteistä minäkuvaa ja voimavaroja pyrittiin edistämään monin tavoin, esimerkiksi ryhmäläisten mukanaan tuomat albumikuvat ja vanhat esineet sekä niistä kerrotut tarinat toivat esiin itselle tärkeää ja merkityksellistä. 


Ryhmätoiminnan vaikutukset ja siitä saadut opit
Suurimmalla osalla osallistuminen edisti mielialaa. Lisäksi suhtautuminen omaan lähitulevaisuuteen muuttui myönteisemmäksi kuin mitä se oli ennen ryhmää. Osa ystävystyi naapureiden kanssa ryhmätoiminnan ansiosta: ”Olen ystävystynyt muiden ryhmäläisten kanssa enemmän,koska oikeastaan juuri ryhmässä olen heihin tutustunut”. Työntekijöiden havainnoinnin perusteella ryhmään osallistujien hakeutuminen toistensa seuraan ryhmän ulkopuolella mm. ruokailutilanteissa ja yleisissä tiloissa oli lisääntynyt. 

Kaikki ryhmätoimintaan osallistuvat kokivat, että osallistuminen kannatti ja ryhmätoiminnan sisällöt olivat heille kiinnostavia, hyödyllisiä ja mielekkäitä.  Tärkeää heille oli kokemusten jakaminen vertaisten kanssa sekä kokemus osallisuudesta: ”Tuntuu mukavalta kuulua johonkin ryhmään ja eteenkin kun huomaa muiden suhtautuvan positiivisesti mielipiteisiin ja hyväksyvän minut joukkoonsa”.  Osa ryhmäläisistä toivoi ”syvällisten” keskustelujen jatkumista.

Saimme myös kehittämisehdotuksia. Osallistujilta kerätyn palautteen mukaan ryhmätapaamisiin olisi ollut hyvä varata aikaa 2 tuntia 1,5 tunnin sijaan, jolloin elämäntarinoille ja niiden jakamiselle olisi jäänyt paremmin aikaa. Ohjaajan kokemuksen mukaan osallistujapalautetta olisi ollut hyvä pyytää jokaisen ryhmätapaamisen lopuksi juuri tällä kohderyhmällä, jolla oli muistipulmia. Samasta syystä jaksojen välillä toteutettavat kotitehtävät eivät toimineet kaikkien osallistujien osalta. Jatkossa ohjaajan on syytä varautua vaihtoehtoiseen tapaan käsitellä ryhmätapaamisen teemaa, jos kaikki eivät tee kotitehtäviä. 
 

Pilotti Mikkelin Setlementti

Eläkkeelle siirtyminen on yksi iso ikääntymisen mukanaan tuoma elämänmuutos. Hyvän ikääntymisen etsijät eläkeläisyyden taitekohdassa -hanke on Miina Sillanpään Säätiön ja Mikkelin Setlementin yhteistyössä toteuttamaa toimintaa, jota rahoittaa Kyyhkylä-säätiö. Kohderyhmänä ovat lähiaikoina eläkkeelle jääneet henkilöt, jotka kokevat haasteita hyvinvoinnissaan ja kaipaavat arkeensa mielekästä tekemistä. Toiminta toteutetaan kahden ryhmän pilottihankkeena vuosina 2024–2025. Yhteistahoja ovat Mikkelin Setlementti ry, Etelä-Savon liikunta ry, Mikkelin seudun Muisti ry ja Mikkelin kaupunki. Toiminta toteutetaan Mikkelin keskustan toimipaikassa yhteistyössä paikallisten järjestökumppaneiden kanssa. 

Ryhmätoiminnan tavoitteena on vahvistaa eläkkeelle siirtyneiden henkilöiden mielen hyvinvointia, itsetuntemusta ja -arvostusta sekä tukea heitä mielekkään ja merkityksellisen arjen rakentamisessa.

Syksyllä 2024 ryhmään osallistui 7 vastikään eläkkeelle jäänyttä henkilöä. Ryhmät kokoontuivat joka toinen viikko, yhteensä 7 kertaa, 2 tuntia kerrallaan.
 

Ryhmätoiminnan vaikutukset ja siitä saadut opit
Syksyn 2024 pilottiryhmä osoitti, että toiminnalle on tarvetta ja eläkkeelle siirtyminen on taitekohta, jota halutaan pohtia yhdessä muiden kanssa. Moni kaipaa eläkepäivien aloitteluun uusia yhteisöjä ja vertaistukea.

Palautekyselyssä ryhmän päättyessä osallistujat kertoivat saaneensa ryhmästä voimavaroja elämäänsä. Erittäin merkittävä tulos oli, että kaikkien osallistujien kyky tunnistaa elämäänsä merkitystä tuovia ja hyvinvointia tukevia asioita oli lisääntynyt. Osallistujat myös toteuttivat arjessaan näitä tunnistamiaan asioita, mikä kertoo aloitteellisuuden lisääntymisestä ja aktivoitumisesta. Kaikki kokivat, että ryhmään osallistuminen kannatti!

Palautteen mukaan tutustumiselle ja yhteiselle keskustelulle toivottiin lisää aikaa, joka huomioidaan seuraavan ryhmän suunnittelussa keväällä 2025. Valitut teemat koettiin hyödyllisiksi, vahvuusteema kuitenkin hieman muita vähemmän.  Pilotti oli hyödyllinen myös yhteistyökumppanin näkökulmasta: se edisti Mikkelin Setlementtiä löytämään uutta asiakaskuntaa tarjoamalla uudenlaista tarpeelliseksi koettua toimintaa. 
  

Hyvän ikääntymisen etsijät -hankeen pilotti Puotilassa

Hyvän ikääntymisen etsijät -hanke (2024–2026) on Sosiaali- ja terveysjärjestöjen avustuskeskus STEA:n rahoittama. Se on Miina Sillanpään Säätiön ja Eläkeliiton yhteiskehittämishanke. Hankkeen aikana toteutetaan seitsemän Hyvän ikääntymisen etsijät -ryhmää eri puolilla Helsinkiä. Ryhmätoiminnan tavoitteena on haavoittuvissa elämäntilanteissa olevien, yli 60-vuotiaiden, yksin asuvien ja yksinäisyyttä kokevien helsinkiläisten arjen hyvinvoinnin ja osallisuuden edistyminen  sekä yksinäisyyden kokemuksen lievittyminen ryhmätoiminnan keinoin. Ryhmiin osallistuu yhteensä 60 ikääntynyttä. 

Mittarit
Arvioimme Hyvän ikääntymisen etsijät -ryhmätoiminnan vaikutuksia osallisuuteen (Osallisuusindikaattori; summapisteiden asteikko 0-100 ja Pienet onnistumistarinat), yksinäisyyteen (Yksinäisyyskysymys, Likert 1=jatkuvasti – 5=en koskaan). Lisäksi hankkeessa seurataan henkilökohtaisen hyvinvointitavoitteen toteutumista (Likert 0=Olen edelleen samassa tilanteessa tai tilanteeni on huonontunut - 3=Saavutin tavoitteeni paremmin, kun odotin). Lisäksi arvioidaan koettua hyötyä arkielämään, voimavaroihin, mielialaan, kykyyn tunnistaa itselle merkitystä tuovia asioita sekä vaikutusta sosiaalisiin suhteisiin.

Hankkeen ensimmäisen toimintavuoden (2024) syksyllä toteutettiin yksi Hyvän ikääntymisen etsijät -ryhmä yhteistyössä Omakotisäätiön seniori- ja etsivätyön kanssa. Ryhmään osallistui 9 iältään 77–89-vuotiasta ikääntynyttä, 7 naista ja 2 miestä. Piloteista kerätyt kokemukset ja opit hyödynnettiin ryhmätoimintamallin toteutuksessa. Viikoittaisten tapaamisten kesto oli 2 tuntia. Jokaisen tapaamisen lopussa pyydettiin palautetta tapaamisen hyödyllisyydestä ja kiinnostavuudesta itselle.
 

Ryhmätoiminnan vaikutukset ja siitä saadut opit
Ryhmätoiminta oli edistänyt osallistujien hyvinvointia mm. lievittänyt yksinäisyyden kokemusta keskiarvon ollessa alussa 3,3 (vaihteluväli 1–5) ja lopussa 3,7 (vaihteluväli 3–5). Toiminta kohensi myös osallistujien osallisuuden kokemusta keskiarvon ollessa alussa 71,1 (vaihteluväli 30–97,5) ja lopussa 76,3 (vaihteluväli 60–97,5). Myönteinen muutos yksinäisyydessä ja osallisuudessa näkyi eritysesti niillä osallistujilla, jotka kokivat enemmän yksinäisyyttä ja osattomuutta ennen toimintaan osallistumista. Kaikki osallistujat joko saavuttivat henkilökohtaisen tavoitteensa tai olivat edenneet sen suuntaan. Kaikki osallistujat kokivat ryhmästä olleen heille hyötyä tai myönteisiä vaikutuksia joko jonkin verran (22 %) tai paljon (78 %). 

Ryhmässä oli saanut tutustua uusiin ihmisiin. Osa kuvasi saaneensa ystävän: ”Olen saanut ystävän, jota olen tavannut myös ryhmän ulkopuolella”. Lisäksi ryhmä oli tarjonnut vertaistukea ja mahdollisuuden oppia muilta. Ryhmästä oli saanut vireyttä ja hyvää mieltä ja se oli ”tuupannut” eteenpäin: ”Olen voimaantunut tekemään isoja päätöksiä elämässäni, eritoten asumisessani”. Se oli myös tarjonnut mielekästä ja säännöllistä tekemistä arkeen sekä virkistänyt perhesuhteita. 

Ryhmätoimintaa pidettiin sisällöllisesti hyvänä ja sen kestoa sopivana, joskin toiveita ohjatun ryhmätoiminnan jatkolle myös esitettiin. Halukkaat ryhmäläiset jatkoivat Omakotisäätiön toisessa keskusteluryhmässä tai muussa toiminnassa. 

 

Kokeilun tulokset ja välittömät vaikutukset

Alustavat tulokset ovat lupaavia. Pilotteihin osallistuneet (n=33) arvioivat toiminnan hyödyttäneen heitä monin tavoin. Osallistuminen todella kannatti osallistujien kokemusten perusteella. Elämän taitekohtiin ja muutostilanteisiin liittyvien kokemusten jakaminen vertaisten eli muiden saman kaltaisessa tilanteessa olevien kanssa koettiin kaivattuna ja tarpeellisena. Ajattelua avaavat tehtävät ja keskustelut auttoivat jäsentämään omia ajatuksia ja toimimaan arjessa aktiivisemmin. 

Myönteisiä muutoksia koettiin osallisuudessa, mielialassa, yksinäisyydessä, voimavaroissa ja suhtautumisessa omaan lähitulevaisuuteen. Moni koki itsensä osalliseksi kuuluessaan mielekkääseen ryhmään, ja osallistujat saivat uusia tuttavia ja ystäviä. Osallistujien kyky tunnistaa elämään merkitystä tuovia ja hyvinvointia tukevia asioita vahvistui, ja he myös toteuttivat uusia merkityksellisiä toimintoja. Osallistujat kokivat saavuttaneensa omia hyvinvointitavoitteitaan tai jos niitä ei aivan ryhmän aikana saavutettu, tavoitteet etenivät toivottuun myönteiseen suuntaan.

Toimivuuden ja käyttöönoton edellytykset

Vuonna 2026 hanke kokoaa tietoa palvelu- ja ryhmäprosesseista, mikä auttaa muotoilemaan Hyvän ikääntymisen etsijät -ryhmämallin ja vapaaehtoisille suunnatun Hyvän ikääntymisen lähettiläs -toimintamuodon. Myöhemmin kuvataan muun muassa Hyvän ikääntymisen etsijät-toimintaa tukeva Teematarjotin, joka tarjoaa erilaisia sisältövaihtoehtoja. Ryhmätoimintamalli ja lähettiläs -toimintamuoto kuvataan Miina Sillanpään Säätiön ja Eläkeliiton verkkosivuille. 
Hyvän ikääntymisen etsijät -ryhmämallia levitetään ammattilaisten ja kokeneiden vapaaehtoisten työvälineeksi kansallisesti. Hyvän ikääntymisen lähettiläs -toimintamuotoa jalkautetaan Eläkeliiton vapaaehtoisten käyttöön (Mikkelissä, Kangasalalla, Tampereella ja Helsingissä) ja siitä tiedotetaan vapaaehtoiskentällä kansallisesti. Hankkeen tulokset ja tuotokset on löydettävissä mm. Innokylästä.
 

Joitakin vinkkejä ryhmätoimintaa suunnitteleville

Piloteista kerättyjen kokemusten perusteella voidaan antaa joitakin vinkkejä ryhmätoimintaa suunnittelevalle. Kokenut ammattilainen voi ohjata n. 10 henkilön ryhmää yksin. Vapaaehtoisohjaajien ollessa kyseessä suositellaan parityöskentelyä, kokemusta ryhmän ohjaamisesta sekä valmentautumista Hyvän ikääntymisen lähettiläs -toimintaan. Yli kymmenen henkilön ryhmää ei suositella, sillä ryhmä perustuu kokemusten jakamiseen ja yhteisille keskusteluille. Suuressa ryhmässä on vaarana, että kaikki eivät pääse ääneen. Kahden tunnin viikoittainen tapaamisaika on osoittautunut hyväksi. Ryhmäkertoja on oltava ”riittävästi”, niin että ryhmäytyminen ehtii tapahtua, erityisesti jos ryhmän toivotaan jatkavan omatoimisesti ohjatun toiminnan jälkeen. 
 

Ryhmän kokoaminen
Alueellisia ryhmiä kannattaa koota toimivien yhteistyötahojen ja verkostojen avulla. Tehokkaita kanavia voivat olla esimerkiksi Facebookin erilaiset kaupunki- ja alueryhmät sekä omat ja kumppaneiden verkko- ja Facebook-sivut. Myös luonnollisten kohtaamispaikkojen kuten kauppojen, kirjastojen yms. ilmoitustauluille viedyt mainokset tavoittavat osallistujia.

Osallistujat on hyvä haastatella ennen ryhmän alkua. Näin varmistetaan, että ryhmä vastaa osallistujan odotuksia ja toisaalta, että osallistuja on ryhmätoimintaan soveltuva henkilö. Esimerkiksi akuutti kriisi, edennyt muistisairaus tai vakavat mielenterveyspulmat voivat olla esteenä ryhmätoimintaan osallistumiselle. 

Henkilökohtainen hyvinvointitavoite sitouttaa muutokseen, mutta sen laatimiseksi on hyvä varata aikaa, jotta siitä tulee osallistujalle merkityksellinen, selkeästi määritetty ja saavutettavissa oleva. Sen laatiminen on hyvä tehdä ohjaajan kanssa tuetusti. Pienet arkiset askeleet ja onnistumiset ovat motivaation säilymisen kannalta tärkeitä.
 

Ryhmätoiminta
Tärkeimpiä ryhmätoiminnassa painotettavia asioita on luottamuksellisen ja turvallisen ilmapiirin synnyttäminen ryhmässä. Turvallisuuden tunnetta on hyvä tukea ryhmän itsensä luomilla säännöillä jo ensimmäisessä tapaamisessa heti alkuun. Tärkeää on myös, että hyvinvoinnin teemat valikoituvat ja painottuvat osallistujien tarpeista ja tavoitteista käsin. 

Hyvinvoinnin eri teemoihin liittyvät tehtävät ja toiminnalliset työtavat tuovat käsittelyyn omakohtaisuutta ja syvyyttä. Niiden jakaminen ryhmän kanssa tukee vertaiskokemusten syntymistä. Pareina ja pienryhmissä keskustelu on suositeltavaa. Ohjaajan on hyvä varautua tarjoamaan vaihtoehtoinen tapa osallistua käsiteltävään teemaan niille, jotka eivät syystä tai toisesta tee kotitehtäviä. 

Myös osallistujien hyvinvointitavoitteita on hyvä käydä läpi ryhmässä, mikä mahdollistaa kannustamisen ja esteiden ratkomisen yhdessä.
 

Itsenäisen ryhmätoiminnan jatkuminen 
Ryhmässä keskustellaan osallistujien halukkuudesta jatkaa itsenäisesti sekä toiminnan sisällöstä, käytännöistä ja vastuista. Tietoinen ohjaaminen ryhmän itsenäisempään työskentelyyn, tukee sen omatoimista jatkumista. Tämä edellyttää, että ohjaaja ”pienentää” omaa rooliaan loppua kohti. Yhteisen toiminnan jatkumista tukee myös maksuton, helposti saavutettava ja esteetön tila. 

Taustatiedot

Maantieteellinen alue
Mikkeli
Tampere
Kangasala
Helsinki
Kehittäjäorganisaatiot
Miina Sillanpään Säätiö sr
Toimintaympäristö
Omakotisäätiö Helsinki, Asumispalvelukeskus Wilhelmiina Helsinki, Munkkiniemen palvelukeskus Helsinki, Setlementti Mikkeli
Rahoittaja
Sosiaali- ja terveysjärjestöjen avustuskeskus (STEA)