Lainsäädännön mukaan hyvinvointialueiden on tehtävä yhteistyötä kansalaisjärjestöjen kanssa. Tällä hetkellä yhteistyörakenteet painottuvat pääasiassa avustusten myöntämiseen järjestöille sekä hyvinvointialueiden järjestöneuvottelukuntien toimintaan. Muu yhteistyö on kuitenkin harvinaista, eikä systemaattinen yhteistyö palvelutasolla (ainakaan kotoutumista tukevissa sosiaalipalveluissa) ole vielä kehittynyt riittävästi. Co-Act -malli vastaa tähän tarpeeseen: sen tavoitteena on kehittää yhteistyötä kotoutumista tukevien sosiaalipalvelujen ja hyvinvointialueella toimivien kansalaisjärjestöjen välillä.
Alustava idea
Poikkisektorinen yhteistyömalli edistää maahan muuttaneiden kotoutumista. Se tarjoaa kehyksen kansalaisjärjestöjen ja hyvinvointialueiden kotoutumista tukevien sosiaalipalveluiden yhteistyölle.
Toimintamallin kuvaus
Ulkomaalaistaustaisilla asiakkailla on usein vaikeuksia toimia sosiaalipalvelujärjestelmässä. Heillä ei välttämättä myöskään ole luottamusta viranomaisiin. Järjestöjen matalan kynnyksen toimintaa ja palveluita on helpompi hyödyntää erityisesti silloin, kun niitä tarjotaan asiakkaan kielellä. Monimutkaisissa tilanteissa järjestötoiminta ei kuitenkaan aina riitä tukemaan asiakasta. Tällöin tarvitaan sosiaalipalveluita tukemaan asiakasta eri tasolla. Asiakkaalle on tällaisissa tilanteissa tärkeää, että palveluista siirtyminen sujuu saumattomasti, mikä toteutuu parhaiten silloin, kun palvelut tekevät yhteistyötä jo ennestään.
Järjestösektorilla ei ole käytettävissä sosiaalipalveluiden yhteystietoja, eikä mahdollisuutta keskustella siitä, miten alueen asiakkaita voitaisiin parhaiten tukea erilaissa haasteissa. Yhteistyön ja suhteiden puute nostaa järjestöjen kynnystä ottaa yhteyttä viranomaisiin. Lisäksi viranomaisten toimivaltuuksien ja lainsäädännöllisten velvoitteiden ymmärtäminen on järjestöissä usein puutteellista.
Kotoutumista tukevien sosiaalipalvelujen on toteutettava erilaisia lainsäädännön asettamia vaatimuksia. He ovat yleensä hyvin kiireisiä täyttääkseen nämä tehtävät, eikä järjestelmällistä yhteistyötä kansalaisjärjestöjen kanssa nähdä prioriteettina.
Järjestöjen ja kotoutumista tukevien sosiaalipalveluiden välisen yhteistyön lisääminen, mikä mahdollistaisi paremmin kohdennetun tuen asiakkaille ja madaltaisi kynnystä ottaa yhteyttä sosiaalipalveluihin.
Järjestöillä ei ole valtaa saada sosiaalipalveluita tekemään yhteistyötä. Siksi yhteistyön kehittämisestä vastaavat ensisijaisesti viranomaiset. Ensimmäisenä askeleena niiden tulee löytää resurssit yhteistyön kehittämiseen.
Tämän jälkeen malli tarjoaa yksinkertaisia askelia yhteistyön luomiseksi ja ylläpitämiseksi. Vaiheet voidaan sovittaa kunkin hyvinvointialueen käytäntöihin ja olosuhteisiin.
Arviointiin ja seurantaan ei käytetä mitään erityistä menetelmää. Koska mallin tavoitteena on ensisijaisesti muuttaa toimintaprosesseja ja toimintakäytäntöjä, esitämme ainoastaan joitakin kysymyksiä, joiden avulla voidaan seurata edistymistä:
- Onko yksikössänne (kotoutumista tukevissa sosiaalipalveluissa) laadittu järjestöyhteistyötä koskeva strategia?
- Oletteko määritelleet yhteistyöllenne yhteiset tavoitteet?
- Oletteko sopineet viestinnän tavoista ja yhteydenpidon säännöllisyydestä?
- Tuntevatko sosiaalipalvelujen työntekijät henkilökohtaisesti järjestöjen edustajia ja heidän toimintaansa?
- Arvioitteko yhteistyötä säännöllisesti?
- Onko yhteistyö lyhentänyt sosiaalipalvelujen toimenpiteisiin tarvittavaa aikaa?
Kotoutuminen uuteen maahan on monitahoinen ja elinikäinen sosiaalinen, psykologinen ja kulttuurinen prosessi. Poikkisektorinen yhteistyö vastaa paremmin maahan muuttaneiden erilaisiin tarpeisiin. Sen merkitys korostuu erityisesti silloin, kun he ovat juuri saapuneet maahan vailla riittävää tietoa ja tukea.
Maahanmuuttajien kotoutumista edistävän lain mukaan päävastuu kotoutumisesta on kunnilla. Kunnilla tulisi olla luonteva rooli poikkisektorisen yhteistyön johtamisessa. Vaikka kunnat tekevät usein yhteistyötä sekä järjestöjen että hyvinvointialueiden kanssa, toteutuu se yleensä erillisissä prosesseissa.
Siinä missä hyvinvointialueet keskittyvät maahan muuttaneiden kanssa tehtävään sosiaalityöhön osana julkisia palveluita, kansalaisjärjestöt tukevat mielenterveyttä, kielen oppimista, kulttuurin säilyttämistä ja sosiaalisia verkostoja. Rakenteellisen yhteistyön puute hyvinvointialueiden ja järjestöjen välillä kuitenkin rajoittaa maahan muuttaneille tarjolla olevan kokonaisvaltaisen tuen saatavuutta. Tämä malli pyrkii kaventamaan kuilua sektoreiden välillä tarjoamalla käytännön keinoja strategisten kumppanuuksien luomiseksi.
Pitkällä aikavälillä tällainen yhteistyö edistäisi parempaa kotoutumista, lisäisi maahan muuttaneiden osallistumista ja vahvistaisi monikulttuurista työtä.
Hyvinvointialueet ovat rakenteellisesti suhteellisen uusia, mutta niihin kohdistuu paljon odotuksia. Alueet painiskelevat lainsäädännön muutosten, rahoitusleikkausten ja henkilöstöpulan kanssa. Jatkuvat muutokset maahanmuuttoa ja kotoutumista koskevassa lainsäädännässä sekä kansalaisjärjestöihin kohdistuneet rahoitusleikkaukset tuovat mukanaan monia haasteita sille, miten tukea maahan muuttaneita eri sektoreilla.
Suomessa on tällä hetkellä yksi EU:n korkeimmista työttömyysasteista, ja maan talous on vaikeuksissa. Se yhdessä lisääntyneen rasismin kanssa – jota poliitikot puheellaan julkisesti vahvistavat – asettaa haasteita kulttuurisensitiivisten antirasististen palveluiden kehittämiselle.
Kaikkien näiden syiden vuoksi on tärkeämpää kuin koskaan yhdistää voimat eri sektoreiden välillä. Parhaiden tulosten saavuttamiseksi maahan muuttaneiden kotoutumista on tuettava monien eri kanavien kautta. Mallissa tavoitteenamme on luoda yhteistyörakenteita kotoutumista tukevien sosiaalipalveluiden ja kansalaisjärjestöjen välille.
Malli keskittyy kotoutumista tukevien sosiaalipalvelujen ja järjestöjen välisen yhteistyön kehittämiseen. Tämän vuoksi mallin toteuttamisen keskeisiä edellytyksiä ovat riittävän ajan varaaminen yhteistyön kehittämiseen, vastuiden selkeä määrittely sekä päätösvalta yhteistyön johtamiseksi kohti konkreettisia tavoitteita.
Ammatillisia kohderyhmiä on kaksi: (1) kansalaisjärjestöjen työntekijät ja (2) hyvinvointialueen kotoutumista tukevien sosiaalipalveluiden työntekijät.
Toissijainen kohderyhmä ovat maahanmuuttajataustaiset henkilöt, jotka ovat kotoutumista tukevien sosiaalipalveluiden asiakkaita.
Mallissa on huomioitu kaikkien kohderyhmien näkökulmat yksilöhaastatteluiden ja ensimmäisestä luonnoksesta annetun palautteen avulla.
Malli voidaan ottaa käyttöön sen jälkeen, kun hyvinvointialue on sitoutunut kehittämään järjestöyhteistyötä strategisesti. Arviomme mukaan yhteistyön kehittämiseen riittää, että yksi työntekijä käyttää siihen noin neljä tuntia kuukaudessa. Tällöin ensimmäisiä parannuksia voidaan odottaa nähtävän noin 8–12 kuukauden kuluessa.
Toteutusprosessi on kuvattu mallissa selkeästi, joten käyttöönottajat voivat edetä noudattamalla mallin kymmenvaiheista etenemispolkua.
Yhteistyön lisääntyminen yksittäisten järjestöjen ja hyvinvointialueiden välillä sekä keskinäisten yhteistyöodotusten parempi ymmärtäminen.
Monialaisen yhteistyön kustannussäästöistä sekä palvelujen käytön edellyttämän ajan lyhenemisestä on olemassa tutkimusnäyttöä. Tutkimukset eivät kuitenkaan tarkastele suoraan meidän malliamme, vaan ne tarjoavat yleistä näyttöä siitä, että yhteistyö eri palveluntuottajien ja kansalaisyhteiskunnan toimijoiden välillä vähentää pitkällä aikavälillä tarvittavien toimenpiteiden määrää ja niihin kuluvaa aikaa.
Mallin käyttöönotto voi olla monimutkaista erityisesti alueilla, joilla hyvinvointialueilla ja kansalaisjärjestöillä ei ole aiempaa yhteistyötä. Aloita yksinkertaisilla, vähän resursseja vaativilla toimenpiteillä ja laajenna toimintaa vähitellen. Hyvinvointialueiden ei odoteta toteuttavan kaikkia suosituksia. Ensimmäinen askel on tunnistaa ja luoda yhteyksiä paikallisiin kansalaisjärjestöihin ja maahan muuttaneita tukeviin hankkeisiin (esim. laatimalla paikallinen yhteystietoluettelo).
Mallia sovelletaan samanaikaisesti kahdessa toimintaympäristössä:
- Hyvinvointialueiden kotoutumista tukevissa palveluissa
- Maahan muuttaneiden kanssa toimivissa kansalaisjärjestöissä
Mallia voidaan muokata sovellettavaksi eri alueilla. Paikallisiin mukautuksiin voi kuulua uskonnollisten yhteisöjen (esimerkiksi kirkot, moskeijat) mukaan ottaminen kansalaisjärjestöjen rinnalle.