Apua jännittämiseen: yksilö- ja ryhmätyöskentelyn keinot

Luotu 17.11.2025
Apua jännittämiseen: yksilö- ja ryhmätyöskentelyn keinot
Apua jännittämiseen: yksilö- ja ryhmätyöskentelyn keinot

Alustava idea

Yksilö- ja ryhmätyöskentelyn keinot sosiaalisten tilanteiden pelosta kärsivien nuorten aikuisten auttamiseksi. 

Kohderyhmä

Ammattilaiset
Nuoret aikuiset
Omaiset
Paljon palveluita tarvitsevat
Työikäiset
Työttömät

Toimintamallin kuvaus

Ratkaistava ongelma tai haaste

Kotipesä-hankkeen jännittäjä-ryhmillä pyrittiin vastaamaan nuorten lisääntyneeseen sosiaaliseen ahdistukseen ja sosiaalisten tilanteiden pelkoon, joka rajoittaa normaalissa arjessa toimimista. Koronapandemian aikana lisääntynyt eristäytyminen heikensi nuorten keskinäistä vuorovaikutusta, ja tutkimusnäyttö korostaa lähiopetuksen merkitystä oppimisen ja hyvinvoinnin kannalta kaikilla koulutusasteilla. Tästä huolimatta etäopetuksen käyttö on monin paikoin jäänyt pysyväksi osaksi korkeakouluopintoja. Samanaikaisesti arjen palveluiden digitalisoituminen ja kotiin tuotavien palveluiden yleistyminen vähentävät tarvetta fyysiseen liikkumiseen ja kasvokkaiseen vuorovaikutukseen.

Tällainen kehitys voi osaltaan lisätä sosiaalista eristäytymistä ja vaikeuttaa sosiaalisten taitojen harjoittelua. Erityisesti sosiaalista ahdistuneisuutta kokevien nuorten kohdalla arjen rakenteet saattavat mahdollistaa välttelevän käyttäytymisen vahvistumisen, mikä puolestaan voi ylläpitää ja syventää toimintakyvyn haasteita.

Nuorten kiinnittyminen koulutukseen ja työelämään on yhteydessä moniin yksilöllisiin ja rakenteellisiin tekijöihin. Mielenterveyden haasteet, neuropsykiatrinen oireilu sekä sosiaalinen ahdistuneisuus voivat vaikeuttaa opiskelu- ja työelämäpoluille siirtymistä ja niissä pysymistä. Ilman riittävää tukea siirtymät voivat viivästyä tai katketa, mikä lisää riskiä pitkäaikaiseen ulkopuolisuuteen.

Sosiaalisten tilanteiden pelosta kärsivien nuorten tukemisessa keskeistä on matalan kynnyksen, saavutettavien ja vaiheittain etenevien palveluiden tarjoaminen. Jännittäjille suunnatut etä- ja lähiryhmät mahdollistavat turvallisen ympäristön sosiaalisten taitojen harjoitteluun ja vertaistuen saamiseen. Etäryhmät voivat toimia ensimmäisenä askeleena osallistumiseen niille, joille kasvokkainen vuorovaikutus on alkuvaiheessa kuormittavaa, kun taas lähiryhmät tukevat taitojen siirtämistä arjen vuorovaikutustilanteisiin. Yhdessä nämä toimintamuodot voivat edistää nuorten osallisuutta ja vahvistaa heidän valmiuksiaan kiinnittyä opiskelu- ja työelämään.

Kehittämistarve eri näkökulmista

Työelämän murros ja epävarmuus korostavat nuorten valmiuksien ja toimintakyvyn merkitystä. Samanaikaisesti osa nuorista aikuisista kohtaa haasteita, jotka vaikeuttavat heidän kiinnittymistään koulutukseen ja työelämään. Näitä ovat muun muassa yksinäisyys, ulkopuolisuuden kokemukset, koulukiusaamisen seuraukset sekä sosiaalisten tilanteiden pelko ja ahdistuneisuus. Kotipesä-hankkeessa on pyritty vastaamaan näihin haasteisiin ja jännittäjä-ryhmät erityisesti sosiaalisten tilanteiden pelkoon ja ahdistuneisuuden helpottamiseen.

Asiakasnäkökulmasta tarve kohdistuu nuoriin ja nuoriin aikuisiin, joilla on vaikeuksia osallistua opintoihin, työelämään tai sosiaalisiin tilanteisiin. He hyötyvät matalan kynnyksen tuesta, joka mahdollistaa sosiaalisten taitojen harjoittelun turvallisessa ympäristössä ja vähentää osallistumisen esteitä.

Ammattilaisnäkökulmasta korostuu tarve toimintamalleille, joiden avulla voidaan tunnistaa ja tukea sosiaalisesta jännittämisestä kärsiviä nuoria varhaisessa vaiheessa. Jäsennellyt ryhmätoiminnot tarjoavat keinon yhdistää ohjaus, vertaistuki ja tavoitteellinen työskentely

Yhteiskunnallisesta näkökulmasta keskeistä on ehkäistä nuorten syrjäytymistä ja tukea heidän siirtymiään koulutukseen ja työelämään. Varhainen, oikea-aikainen tuki sosiaaliseen ahdistuneisuuteen voi vähentää raskaampien palveluiden tarvetta ja edistää osallisuutta.

Tavoitellut muutokset ja vaikutukset

Jännittäjäryhmien tavoitteena on tuottaa sekä lyhyen että pitkän aikavälin muutoksia nuorten ja nuorten aikuisten toimintakyvyssä ja osallisuudessa.

Lyhyellä aikavälillä keskeinen tavoite on sosiaalisen jännittämisen lievittyminen, vuorovaikutustaitojen vahvistuminen sekä yksinäisyyden kokemusten vähentyminen. Muutosta voidaan tarkastella konkreettisesti esimerkiksi siinä, lisääntyykö osallistujan kyky kohdata arjen sosiaalisia tilanteita ja väheneekö välttelevä käyttäytyminen. Ryhmätoiminta tarjoaa turvallisen ympäristön, jossa osallistujat voivat harjoitella sosiaalisia tilanteita vaiheittain ja saada vertaistukea. Osa osallistujista etenee nopeasti, kun taas osa tarvitsee pidempikestoista työskentelyä sekä rinnalle yksilöllistä tukea.

Pitkällä aikavälillä tavoitteena on vahvistaa osallistujien valmiuksia kiinnittyä opintoihin ja työelämään. Tämä tarkoittaa sitä, että nuori kykenee toimimaan sosiaalisissa ympäristöissä, tekemään omaa arkeaan koskevia ratkaisuja ja osallistumaan yhteiskuntaan täysivaltaisena toimijana. Jännittäjäryhmät toimivat tällöin osana laajempaa palvelukokonaisuutta, joka tukee siirtymiä kohti koulutusta ja työelämää sekä ehkäisee syrjäytymistä.

Tavoitteiden saavuttaminen

Palvelun toteutussuunnitelma perustuu vaiheittaiseen etenemiseen, jossa jännittäjäryhmätoiminta rakentuu etä- ja lähiryhmän yhdistelmästä. Tavoitteena on madaltaa osallistumiskynnystä, tukea asteittaista altistumista sosiaalisille tilanteille sekä vahvistaa osallistujien vuorovaikutus- ja tunnetaitoja.

Toiminta käynnistyy etäryhmällä, joka mahdollistaa osallistumisen turvallisesta ympäristöstä käsin. Etäryhmä toimii ensivaiheen interventiona erityisesti niille nuorille, joille kasvokkainen osallistuminen on alkuvaiheessa liian kuormittavaa. Ryhmän aikana osallistujat saavat tietoa sosiaalisesta jännittämisestä, tunnistavat omia ajattelu- ja toimintamallejaan sekä harjoittelevat keinoja jännittämisen hallintaan.

Etäryhmän jälkeen osallistujilla on mahdollisuus siirtyä lähiryhmään, jossa painopiste siirtyy käytännön vuorovaikutusharjoituksiin ja sosiaalisten tilanteiden asteittaiseen kohtaamiseen. Lähiryhmä tarjoaa mahdollisuuden harjoitella taitoja turvallisessa, ohjatussa ympäristössä sekä vahvistaa osallisuutta vertaisten kanssa. Lisäksi osallistujia ohjataan mukaan laajempaan yhteisötoimintaan, joka tukee opittujen taitojen siirtymistä arkeen.

Seuranta ja arviointi

Muutoksen mittaaminen jännittäjäryhmissä perustuu sekä määrälliseen että laadulliseen arviointiin, joka kohdistuu osallistujien toimintakyvyssä ja kokemuksissa tapahtuviin muutoksiin.

Ryhmätoiminnan alussa ja lopussa osallistujilta kerätään kyselyt, joissa he arvioivat omaa sosiaalisen jännittämisen tasoaan numeerisesti asteikolla 1–10. Näiden alku- ja loppumittausten avulla voidaan tarkastella muutosta jännittämisen voimakkuudessa ryhmäjakson aikana. Kyselyissä voidaan seurata myös muita keskeisiä teemoja, kuten yksinäisyyden kokemusta, vuorovaikutustaitojen kehittymistä ja koettua toimintakykyä arjen sosiaalisissa tilanteissa.

Määrällistä tietoa täydennetään osallistujilta kerättävällä suullisella ja kirjallisella palautteella, joka kuvaa koettua muutosta ja ryhmän merkitystä. Lisäksi osalta osallistujista dokumentoidaan niin sanottuja onnistumistarinoita, joissa kuvataan konkreettisia edistysaskeleita, kuten lisääntynyttä osallistumista kodin ulkopuolisiin tilanteisiin, uusien sosiaalisten kontaktien syntymistä tai rohkeuden kasvua arjen vuorovaikutuksessa.

Muutosta tarkastellaan suhteessa yksilöllisiin tavoitteisiin, jotka määritellään toiminnan alussa. Näin arviointi huomioi osallistujien erilaiset lähtökohdat. Pitkän aikavälin vaikutuksia seurataan tarkastelemalla muutoksia osallistujien opiskelu- ja työelämätilanteessa sekä heidän valmiuksissaan toimia näissä ympäristöissä.

Ratkaisun keskeinen sisältö

Jännittäjä-ryhmien sisältöä on kehitetty Kotipesä-hankkeen aikana vastaamaan sosiaalisten tilanteiden pelosta ja ahdistuneisuudesta kärsivien nuorten aikuisten tarpeita. Hankkeen aikana etäryhmän kestoa ja sisältöä on tiivistetty, ja lähiryhmään siirtymistä on tuettu selkeällä rakenteella. 

Esimerkki ryhmätapaamisten sisällöstä:

Etäryhmä:

  1. Johdanto sosiaaliseen jännittämiseen
  2. Oman tilanteen hahmottaminen, tunteet ja tunnesäätely
  3. Haitallisten ajatusten tunnistaminen
  4. Haitallisten ajatusten haastaminen
  5. Välttämiskäyttäytymisen vähentäminen, huomion suuntaaminen ja altistaminen

Siirtymä etäryhmästä lähiryhmään on toiminnan kannalta keskeinen ja resursseja vaativa vaihe, joka edellyttää yksilöllistä ohjausta ja tiivistä yhteydenpitoa osallistujien kanssa. Osallistujien valmiudet siirtyä lähiryhmään vaihtelevat merkittävästi: osa odottaa aktiivisesti kasvokkaista työskentelyä, kun taas osalla siirtymä herättää voimakasta epävarmuutta ja sosiaalisiin tilanteisiin liittyviä pelkoja. Tyypillisiä huolenaiheita ovat ulkopuolelle jäämisen kokemukset sekä negatiivisen arvioinnin pelko.

Onnistunut siirtymä edellyttää suunnitelmallista ja henkilökohtaista tukea, kuten yksilöllisiä keskusteluja, kannustamista sekä tarvittaessa verkostoyhteistyötä esimerkiksi asumisyksiköiden tai muiden ohjaavien tahojen kanssa. Joissakin tilanteissa siirtymää tuetaan myös konkreettisin järjestelyin, kuten saattamisella ensimmäisiin tapaamisiin. Lähiryhmä käynnistetään mahdollisimman pian etäryhmän päättymisen jälkeen. 

Lähiryhmä:

  1. Etäryhmän kertaus ja ydinuskomukset
  2. Häpeä ja sisäinen puhe
  3. Tunteet ja tunnesäätely, henkilökohtaiset tavoitteet
  4. Ydinuskomukset ja psykologinen joustavuus
  5. Kehon reaktiot, rentoutuminen ja tietoinen läsnäolo
  6. Persoonallisuustekijät, yksinäisyys ja ulkopuolisuuden kokemus
  7. Muutosprosessit ja näkökulman vaihtaminen
  8. Sosiaaliset taidot, ystävyyssuhteet ja vuorovaikutus

Toteutusmalli mahdollistaa yksilölliset etenemispolut: osa osallistujista hyötyy jo etäryhmästä, kun taas osa jatkaa pidempään lähiryhmässä ja yhteisötoiminnassa. Näin palvelu vastaa eritasoisiin tuen tarpeisiin ja tukee osallistujien siirtymää kohti aktiivisempaa arkea, opintoja ja työelämää. Toteutuskokeilujen perusteella lähiryhmän toimivaksi rakenteeksi on vakiintunut kahdeksan noin 90 minuutin tapaamiskertaa. Sisällöllisesti lähiryhmät yhdistävät lyhyitä teoreettisia osuuksia, arvo- ja tavoitetyöskentelyä sekä toistuvaa sosiaalisten vuorovaikutustaitojen harjoittelua pari- ja ryhmämuotoisesti. Tarpeen mukaan työskentelyyn sisällytetään myös käytännön harjoituksia, kuten altistumista julkisiin tiloihin tai kehollisen viestinnän harjoittelua.

Vuoden 2025 Nuorisobarometrin mukaan nuorten ja nuorten aikuisten usko tulevaisuuteen on laskenut noin 80 prosentista noin 60 prosenttiin. Hyvinvointia heikentäviä tekijöitä ovat muun muassa epävarma maailmantilanne, ilmastonmuutos, sodat ja pandemiat. Vaikutukset kohdistuvat erityisesti nuorimpiin sukupolviin. Nuorten kokemaan hyvinvointiin vaikuttavat myös yhteiskunnalliset paineet, kuten vaatimukset tehokkaasta opiskelu- ja urapolusta sekä jatkuvasta suoriutumisesta. Viime vuosina tehdyt leikkaukset kohdistuvat nimenomaan nuoriin – STM:n arvioiden mukaan sosiaaliturvamuutosten suurimmat vaikutukset kohdistuvat nuoriin ikäpolviin; erityisesti 18–24-vuotiaisiin, mutta myös 25-34-vuotiaisiin. 

Nuorten mielenterveysongelmat ovat lisääntyneet pitkällä aikavälillä. Erityisesti nuorten naisten sosiaalinen ahdistuneisuus on lisääntynyt dramaattisesti viime vuosien aikana ja vuonna 2024 tämä oli yleisin syy Kelasta haettujen sairaspäivärahan perusteena. Mielenterveyden haasteet vaikeuttavat joidenkin nuorten osallistumista ja pärjäämistä arjessa. Vertailu muihin ja korkeat odotukset lisäävät riittämättömyyden kokemuksia. Yksilötason tukitoimet eivät yksin riitä, ja sosiaaliturvaan tehdyt muutokset vaikuttavat erityisesti nuoriin.

Asiakkaiden osallistuminen

Sosiaalisten tilanteiden pelosta kärsivistä nuorista aikuisista on kertynyt asiakasymmärrystä Tampereen ev.lut seurakuntayhtymän tekemän työn kautta vuosien ajan. Tämän ymmärryksen nojalla haettu Kotipesä-hanke on jatkanut asiakasymmärryksen keräämistä.

Sosiaalisista tilanteista ahdistuneiden nuorten kirjo on laaja. Toisessa laidassa voisi olla esimerkiksi yliajatteluun taipuvainen opiskelija, jota jännittää opiskeluihin liittyvät ryhmätehtävät ja esiintyminen. Ja toisessa ääripäässä kotiin jo pidemmän aikaa jumiutunut, usein muistakin mielenterveyshaasteista kärsivä nuori aikuinen, jonka tilanne on pitkään ollut muuttumaton. Tämän laidan nuoret kokevat paljon toivottomuutta ja näköalattomuutta eikä tulevaisuuden suunnittelu tunnu lainkaan ajankohtaiselta. Useimmat auttamismuodot eivät myöskään tavoita heitä, koska he eivät useinkaan uskalla lähteä kotoaan. 

Yhtenä sosiaalisten jännittäjien ryhmänä ovat neurovähemmistöön lukeutuvat nuoret aikuiset, joilla osalla on kokemuksia sosiaalisten yhteyksien ulkopuolelle jäämisestä oman ikäryhmän suhteen. Työskentely hänen tukemisekseen löytää vuorovaikutuksellinen yhteys muiden ryhmän yhteisön jäsenten kanssa on yhtä tärkeää kuin neurotyypillisille on oppia avartamaan oppimiaan vuorovaikuttamisen tapojaan. Erilaisten vuorovaikuttajien saattaminen samaan yhteisöön pienemmän ryhmätyöskentelyn jälkeen tuo uudenlaista kokemusta kaikille ja lisää suvaitsevaisuutta sekä ymmärrystä ympärillä olevasta neuromoninaisuudesta. 

Kokeilun tulokset ja välittömät vaikutukset

Kotipesä-hankkeen aikana järjestettyjen Jännittäjä-ryhmien aikana saatiin keskeistä tietoa siitä, millaiset rakenteet ja toteutustavat tukevat parhaiten sosiaalisesta jännittämisestä kärsivien nuorten osallistumista ja sitoutumista ryhmätoimintaan.

Ensimmäisten pilottiryhmien ja myöhempien toteutusten vertailu osoitti, että etäryhmän rakenteella, kestolla ja pedagogisilla ratkaisuilla on merkittävä vaikutus toiminnan vaikuttavuuteen. Pitkät ja teorialähtöiset kokonaisuudet eivät tukeneet osallistujien keskittymistä tai aktiivista osallistumista. Kehittämistyön tuloksena etäryhmä muokattiin tiiviimmäksi ja vuorovaikutteisemmaksi, mikä lisäsi osallistujien sitoutumista ja kokemusta ryhmän hyödyllisyydestä.

Kokeilu osoitti myös, että etä- ja lähiryhmän yhdistäminen on toimiva malli. Etäryhmä madaltaa osallistumiskynnystä ja mahdollistaa ensimmäiset askeleet työskentelyyn, kun taas lähiryhmä tukee taitojen käytännön harjoittelua ja sosiaalista altistumista. Näiden vaiheiden yhdistäminen muodostaa johdonmukaisen etenemispolun.

Lisäksi havaittiin, että siirtymä etäryhmästä lähiryhmään on kriittinen vaihe, joka edellyttää yksilöllistä arviointia ja suunnittelua. Kaikki osallistujat eivät ole valmiita siirtymään samaan tahtiin, ja onnistunut siirtymä vaatii henkilökohtaista tukea sekä joustavuutta toteutuksessa.

Kokonaisuutena kokeilu osoitti, että vaikuttava jännittäjäryhmätoiminta edellyttää selkeää rakennetta, vuorovaikutteisia menetelmiä, vaiheittaista etenemistä sekä yksilöllisten tarpeiden huomioimista.

Kehitetyn jännittäjäryhmätoiminnan seurauksena kohderyhmän sosiaaliseen jännittämiseen liittyvä tilanne on muuttunut merkittävästi. Ryhmien alku- ja loppumittauksien perusteella noin 75 % osallistujista koki jännittämisen helpottuneen ryhmän aikana. Lisäksi osallistujat raportoivat yksinäisyyden vähenemistä ja vuorovaikutustaitojen kehittymistä, mikä osoittaa, että toiminta tukee osallistujien sosiaalista osallisuutta ja arjen vuorovaikutustaitoja.

Etä- ja lähiryhmien yhdistäminen on osoittautunut toimivaksi etenemispoluksi. Etäryhmä madalsi osallistumiskynnystä ja mahdollisti ensimmäiset askeleet kohti sosiaalista osallistumista, kun taas lähiryhmä vahvisti käytännön taitoja ja sosiaalista altistumista turvallisessa ympäristössä. Yksilöllisesti tuettu siirtymä etä- ja lähiryhmän välillä osoittautui ratkaisevaksi onnistuneen etenemisen kannalta, ja verkostoyhteistyö ohjaajien ja muiden tukipalveluiden kanssa vähensi osallistujien ahdistusta siirtymävaiheessa.

Yllättävänä ja positiivisena seurauksena havaittiin, että yhteisöllisen toiminnan lisääminen ryhmien rinnalle lisäsi osallistujien sitoutumista ja rohkeutta ottaa osaa myös muihin sosiaalisiin tilanteisiin. Lisäksi vertaisohjaajien rooli ryhmien onnistumisessa ja osallistujien motivoinnissa korostui odotettua enemmän: aiemmin toimintaan osallistuneet nuoret tukivat aktiivisesti uusia jäseniä ja loivat pysyvämpää sosiaalista verkostoa. Tämä viittaa siihen, että ryhmätoiminnan vaikutukset ulottuvat myös ryhmien ulkopuolelle ja tukevat pitkäkestoista osallistumista opintoihin, työelämään ja yhteisöihin.

Toimivuuden ja käyttöönoton edellytykset

Jännittäjäryhmätoiminnan toteuttaminen ja vakiinnuttaminen edellyttää riittäviä ajallisia, henkilöstö- ja osaamisresursseja sekä selkeästi määriteltyä prosessia.

Resurssit:

Toiminnan käynnistäminen edellyttää aktiivista viestintää, kohdennettua markkinointia ja verkostoyhteistyötä, jotta ryhmiin tavoitetaan riittävä määrä kohderyhmään kuuluvia nuoria. Lisäksi ryhmäkokonaisuuksien suunnitteluun, sisältöjen muokkaamiseen ja materiaalien (esim. diasarjat) valmisteluun tulee varata aikaa, vaikka käytössä olisi valmiita pohjia.

Henkilöstöresurssien osalta etäryhmän toteutus edellyttää vähintään yhtä ohjaajaa sekä 1–2 vertaistoimijaa. Lähiryhmässä suositeltavaa on kahden ohjaajan työpanos sekä 1–2 vertaista. Lähiryhmä koostuu kahdeksasta noin 90 minuutin tapaamiskerrasta, ja valmisteluineen yhden kerran kokonaistyöaika on noin 2,5 tuntia.

Siirtymävaihe etäryhmästä lähiryhmään on erityisen resursointia vaativa: yksilölliseen ohjaukseen, yhteydenpitoon ja tarvittaessa verkostotyöhön tulee varata keskimäärin noin tunti osallistujaa kohden.

Osaamisvaatimuksiin kuuluu ymmärrys sosiaalisesta ahdistuneisuudesta ja sen kanssa työskentelyn periaatteista, kuten asteittaisesta etenemisestä, turvallisuuden rakentamisesta ja osallistujien motivoinnista. Lisäksi ohjaajilla tulee olla perustiedot mielenterveydestä, ahdistuneisuushäiriöiden oireista sekä keskeisistä tukikeinoista.

Prosessi ja vakiinnuttaminen:

Toimintamalli etenee vaiheittain:

  1. osallistujien tavoittaminen ja rekrytointi
  2. etäryhmän toteutus (matalan kynnyksen aloitus)
  3. yksilöllisesti tuettu siirtymävaihe
  4. lähiryhmän toteutus (vuorovaikutustaitojen harjoittelu)
  5. ohjautuminen yhteisötoimintaan tai muihin jatkopolkuihin

Toiminnan vakiinnuttaminen edellyttää rakenteiden selkiyttämistä, riittävää resursointia sekä jatkuvaa arviointia ja kehittämistä. Keskeinen osa mallin juurtumista on vertaistoiminnan integrointi: aiemmin toimintaan osallistuneiden nuorten mukaan ottaminen vertaisohjaajiksi vahvistaa toiminnan vaikuttavuutta ja jatkuvuutta.

Taustatiedot

Maantieteellinen alue
Tampere
Kehittäjäorganisaatiot
Tampereen seurakunnat
Toimintaympäristö
Tampereen ev.lut seurakuntayhtymä
Rahoittaja
Euroopan Sosiaalirahasto (ESR)