Yksinäisyystyö - yksilöllinen keskusteluapu ja työkirjatyöskentely aikuisille

Luotu 29.12.2020
Yksinäisyystyö - yksilöllinen keskusteluapu ja työkirjatyöskentely aikuisille
Yksinäisyystyö - yksilöllinen keskusteluapu ja työkirjatyöskentely aikuisille

Tiivistelmä

Yksinäisyystyö on kehitetty yhdessä yksinäisyyttä kokevien kanssa. Se on tieteelliseen tietoon pohjautuva lyhytkestoinen ja toimiva viiden keskustelutapaamisen ja työkirjatyöskentelyn yksilöllinen apu yksinäisyyteen. Työskentelyn avulla yksinäisyyden usein kätketyistä, kielteisistä ajatuksista voi puhua ja miettiä vaihtoehtoisia, joustavampia tapoja ajatella ja toimia suhteessa itseen ja muihin. Yksinäisyys voi lieventyä ja sen kanssa voi oppia elämään itselle paremmin toimivin keinoin.

Kohderyhmä

Ammattilaiset
Ikäihmiset
Nuoret aikuiset
Työikäiset

Arviointi

Toimintamallia ei ole vielä arvioitu.

HelsinkiMission yksinäisyystyön verkkosivut

Toimintamallin kuvaus

Ongelma tai haaste, johon toimintamalli vastaa

Yksinäisyys uhkaa kokonaisvaltaisesti yksilön hyvinvointia: se heikentää psyykkistä ja fyysistä terveyttä ja toimintakykyä koskettaen joka viidettä suomalaista jossain elämän vaiheessa. Joka kymmenellä yksinäisyyden kokemus on vuodesta toiseen pysyvä ja fyysiseen kipuun rinnastettava olotila. Yksinäisyys ei ole diagnoosi, sen hoidosta ja yksilöllisestä avusta yksinäisyydestä kärsivälle ei sosiaali- ja terveyspalveluissa vastaa kukaan huolimatta siitä, miten kova inhimillinen ja yhteiskunnallinen hinta sillä on.  Yksinäisen ajattelu, kokemus itsestä ja muista ei näy ulospäin.

Yksinäisyyteen pyritään löytämään auttamiskeinoja. Masi ym. (2010) ovat tehneet ensimmäisen laajan meta-analyysin tutkimuksista, joissa on arvioitu erilaisten interventioiden vaikutusta yksinäisyyden kokemuksen vähenemiseen. Meta-analyysiin otettiin mukaan 50 puhtaasti yksinäisyyteen keskittyvää tutkimusta, joissa arvioitiin yksinäisyyden vähentymistä erilaisten interventioiden avulla. Ylivoimaisesti tehokkaimmaksi välineeksi nousi tutkimuksessa 1) sosiaalisten kognitioiden muuttaminen. Sen sijaan 2) sosiaalisten taitojen opettaminen, 3) sosiaalisen tuen tarjoaminen ja 4) sosiaalisten kontaktien mahdollisuuksien lisääminen osoittautuivat vähemmän tehokkaiksi ja jopa tehottomiksi yksinäisyyden vähentämisen keinoiksi. 

Vuosilla 2017-2020 HelsinkiMission Näkemys-hankkeen perusajatuksena oli luoda menetelmä, jolla voitaisiin mahdollisimman puhtaasti ja tehokkaasti sekä mahdollisimman suoraan vaikuttaa parhaan tutkimustiedon valossa yksinäisyyden kokemuksen vähentymiseen. Tarkoituksena on siis etsiä nimenomaan keinoja vaikuttaa suoraan yksinäisyyden ongelman ”dna:han” eli ihmisen sosiaalisiin kognitioihin.

Sosiaali- ja terveysjärjestöjen avustuskeskuksen rahoituksella kehitimme yksinäisyystyön mallin, joka pitää sisällään viisi ammatillista tapaamista ja tapaamisten välillä itsenäisesti tehtävän työkirjan. Työkirjan keskeinen sisältö tuli tutkimuspohjaisesti keskittyen sosio-kognitiivisen yksinäisyyttä ylläpitävän haitallisen ajattelun tutkimiseen. Työkirjaa kehitettiin yhdessä asiakkaiden kanssa. He antoivat palautetta tehtävien ja tekstien toimivuudesta. Mallin toimivuutta arvioitiin alku- loppu ja seurantakyselyin (Ucla, SPS, BDI). Osoittautui, että yksinäisyyteen voidaan vaikuttaa tilastollisesti merkitsevästi näinkin lyhyen intervention avulla. Alun masennusoireet eivät estäneet ohjelman toimivuutta. Masennusoireet lievenivät yksinäisyyden vähentyessä ja sosiaalisten suhteiden vahvistuessa.

Kehittämistyön haaste oli laaja kohderyhmä: kaikki täysi-ikäiset nuorista aikuisista senioreihin. Haaste on myös mallin jalkauttamisessa. Yksinäisyystyö on mahdollista ottaa käyttöön siellä missä yksinäisyyttä kokevia on. Erityisenä haasteena on puheeksioton tärkeys: yksinäisyys näy päällepäin ja siitä on myös hankala puhua, koska aihe koetaan usein häpeälliseksi. Aikuisille on julkisella puolella tarjolla myös hyvin vaihtelevasti ammatillista keskusteluapua.  Aikuisten, yli 30- vuotiaiden avun edellytyksenä on usein diagnoosi. Yksinäisyys ei kuulu diagnoosien piiriin ja rajaa keskusteluavun saatavuuden julkisista palveluista monelta. Yksinäisyys tulisi tunnistaa, kohdata myötätunnolla ja tarjota siihen asiakkaan tarpeen mukaista apua, yhteisöllisyyttä ja tukea.

Toimintamallin kohderyhmä ja sen tarpeet

Yksinäisyys uhkaa kokonaisvaltaisesti yksilön hyvinvointia: se heikentää psyykkistä ja fyysistä terveyttä ja toimintakykyä koskettaen joka viidettä suomalaista jossain elämän vaiheessa. Joka kymmenellä yksinäisyyden kokemus on vuodesta toiseen pysyvä ja fyysiseen kipuun rinnastettava olotila. Yksinäisyys ei ole diagnoosi, sen hoidosta ja yksilöllisestä avusta yksinäisyydestä kärsivälle ei sosiaali- ja terveyspalveluissa vastaa kukaan huolimatta siitä, miten kova inhimillinen ja yhteiskunnallinen hinta sillä on. Pitkittyneen yksinäisyyden juurisyy on haitallinen ajattelun itsestä ja muista. Yksinäisen ajattelu, kokemus itsestä ja muista ei näy ulospäin.

HelsinkiMission Näkemys-ohjelmassa (2017-2020) on kehitetty yhdessä yksinäisyyttä kokevien kanssa tieteelliseen tietoon pohjautuva lyhytkestoinen ja toimiva viiden keskustelutapaamisen ja työkirjatyöskentelyn apu yksinäisyyteen. Työskentelyn avulla yksinäisyyden kätketyistä ajatuksista voi puhua ja miettiä vaihtoehtoisia, joustavampia tapoja ajatella ja toimia suhteessa itseen ja muihin. Yksinäisyys voi lieventyä ja sen kanssa voi oppia elämään itselle paremmin toimivin keinoin.

Yksinäisyyden kokemus on usein leimallista, siihen liitetään vahva ulkopuolisuuden, syrjään jäämisen, huonommuuden ja häpeän, sekä keinottomuuden tunne. Käytännön yksinäisyystyö on osoittanut, että ihmisillä on tarve saada apua ja löytää konkreettisia työvälineitä yksinäisyyden exitin löytämiseksi. Yksinäisyystyötä tarvitaan siellä missä yksinäisyyttä kokevia on, jotta kukaan ei jäisi yksin.

Lähtökohtana yksinäisyystyön tarpeelle on inhimillisen kärsimyksen vähentäminen ja siihen liittyvän sairastavuuden poistaminen. Haaste yksinäisyyden selättämiseksi on yhteiskunnallinen ja yhteinen. Yksinäisyys ei ole diagnoosi, mikä tarkoittaa, ettei sen hoidosta ja yksilöllisestä avusta yksinäisyydestä kärsivälle vastaa kukaan. Tämä tulisi kääntää siten, että sen sijaan, että yksinäisyyden apu olisi vain jonkin tahon vastuulla, siitä otettaisiin kollektiivinen vastuu läpileikaten yhteiskunnan eri palvelut. Muutos tarkoittaa ongelmien nimeämisen ja diagnoosien tekemisen sijaan rohkeutta kohdata ihminen palveluissa tarvelähtöisesti ja inhimillisesti.

Asiakkaat ovat saaneet osallistua työkirjan kehittämiseen ja he ovat antaneet palautetta ohjelman toimivuudesta. Moni koki osallistumisessa tärkeimmäksi sen, että yksinäisyydestä sai puhua luotettavan ihmisen kanssa. Yleinen kokemus oli, että monesta muusta asiasta, kuten masennuksesta kysytään ja siitä voi puhua, mutta yksinäisyydestä ei kysytä, ja jos aiheesta puhuu, tulee usein ohitetuksi.

Työkirjan tehtävät koettiin pääsääntöisesti hyvinä ja työkirjan eri vaiheissa tehtävien ohjeistuksiin toivottiin selkeyttä. Usein asiakkaat kysyivät, ketä muita osallistui ja miettivät, ketkä muut mahtavat kokea yksinäisyyttä. Siksi kirjaan lisättiin mukailtuja lainauksia asiakkailta, jotta tehtäväkirjan lukija saisi kokemuksen siitä, että osin myös hänen oma ajattelunsa on samankaltaista toisen yksinäisyyttä kokevan kanssa. Asiakkaiden toiveita huomioitiin kokonaisuus huomioonottaen hyvin. Silti tehtäväkirjassa oli selkeä fokus, mikä säilyi.

Toimintamallille asetetut tavoitteet

Yksinäisyystyön tavoitteena on yksinäisyyden mitattava väheneminen tai se, ettei yksinäisyys lisäänny.

Mittarit ja keinot tavoitteiden toteutumisen seurantaan ja arviointiin

Muutosmittareina toimivat:

Ucla - sosiaalisen ja emotionaalisen yksinäisyyden mittari, SPS -sosiaalisen yhteisyyden mittari, BDI -masennusoireiden mittari.

Lähteet:

Ucla (12-väittämää; kysely löytyy tehtäväkirjasta, s. 169. https://www.helsinkimissio.fi/sites/default/files/custom/Yksinaisyystyokirja-HelsinkiMissio.pdf),

SPS -Social Provision Scale; https://www.terveysportti.fi/dtk/tmi/koti)

BDI (https://www.terveysportti.fi/xmedia/pgr/100.012.html)

Käytännön asiakastyössä käytössä on ollut asiakkaan hyvinvoinnin muutosmittarina Open FIT -sovelluksen ORS-mittari ja yhteistyön arvioinnissa SRS-mittari. (https://openfitapp.com/)

Lisäksi kehittämistyön alkuvaiheessa hyödynnetiin William Stilesin Ongelmallisen kokemuksen assimililaatiomallia muutosvaiheiden arviointiin. (Taulukko löytyy sivulta 109; https://kognitiivinenpsykoterapia.fi/system/files/inline-files/Kognitiivisessa%20psykoterapiassa%20tapahtuva%20muutos%20assimilaatiomallin%20mukaan.pdf)

Toimintamallin keskeiset edellytykset

Yksinäisyyden ilmiön tunnistaminen osana omaa toimintakenttää ja aiheen yhteinen puheeksi otto on lähtökohta yksinäisyystyön aloittamiselle.

Yksinäisyys -tehtäväkirjaan voi tutustua ja kokeilla sen tehtäviä asiakkaiden kanssa.

Yksinäisyystyö on hyvä ottaa käyttöön omassa organisaatiossa, jos keskeisesti yksinäisyys näkyy ja kuuluu ihmisten puheissa ja/tai tiedetään, että yksinäisyys liittyy omaan kohderyhmään tai aihetta ei voi, eikä kannata ohittaa sen laaja-alaisen vaikuttavuuden vuoksi.

Yksinäisyystyöhön on saatavilla lyhyt, ilmainen koulutus osana STEA:n rahoitusta ja yksinäisyystyön jalkautusta. Lyhyt koulutus voidaan yksilöidä eri organisaatioiden ja asiakasryhmien tarpeisiin. Olennaista on pitkäjänteinen yhteistyö ja työnohjaukselliset keskustelut, niin että toiminnan voidaan todentaa jalkautuneen.

Toimintamallin ydinsisältö

Yksinäisyystyö on kehitetty yhdessä yksinäisyyttä kokevien kanssa. Se on tieteelliseen tietoon pohjautuva lyhytkestoinen ja toimiva viiden keskustelutapaamisen ja työkirjatyöskentelyn yksilöllinen apu yksinäisyyteen. Työskentelyn avulla yksinäisyyden usein kätketyistä, kielteisistä ajatuksista voi puhua ja miettiä vaihtoehtoisia, joustavampia tapoja ajatella ja toimia suhteessa itseen ja muihin. Yksinäisyys voi lieventyä ja sen kanssa voi oppia elämään itselle paremmin toimivin keinoin.

Toimintamallin aikaansaama muutos

Yksinäisyystyö on löytänyt kohderyhmän, yksinäisyydestä kärsivät aikuiset hyvin. Yksinäisyys koetaan edelleen häpeällisenä aiheena ja jos stigmaa pystytään poistamaan voidaan tavoittaa uusia kohderyhmiä, jotka nyt eivät avun piiriin syystä tai toisesta hakeudu.

Erityisesti keski-ikäiset naiset käyttävät palvelua. Tiedottamalla ja yhteistyöllä uusiakin kohderyhmiä voidaan tavoittaa. Erityisesti miehiä tulisi löytää palvelun pariin paremmin.

Käyttöönotossa ja levittämisessä huomioitavaa

Yksinäisyyteen tarjotaan usein ratkaisuksi ryhmää. Olemme pilotoineet syksyllä 2020 yhden ryhmän. Alustavien havaintojen pohjalta yksinäisyystyön ryhmämuotoinen malli ei kohderyhmän monimuotoisuudessa välttämättä toimi. Myös pitkittyneen yksinäisyyden haitallinen ajattelu itsestä ja muista saattaa ryhmässä yksilöllisesti korostua. On tärkeää, että yksinäisyyttä vähentävä ryhmä toimii toisiaan tukien ja että vältetään haitallisen yksinäisyyden syveneminen ryhmässä.

Jatkossa pilotoimme mallia, jossa ensin olisi yksinäisyystyö yksilöllisesti ja sen jälkeinen ryhmä. On myös tärkeää, että ryhmää kootessa asiakkaiden yksilölliset tarpeet otetaan tarkasti huomioon.

Taustatiedot

Maantieteellinen alue
Valtakunnallinen
Kehittäjäorganisaatiot
HelsinkiMissio
Toimintaympäristö
HelsinkiMission ammatillinen yksinäisyystyö
Rahoittaja
Sosiaali- ja terveysjärjestöjen avustuskeskus (STEA)