Keski-Pohjanmaan hyvinvointialue Soite järjestää alueensa sosiaali- ja terveyspalvelut sekä pelastuspalvelut. Noin 68 000 asukkaan Keski-Pohjanmaan hyvinvointialueeseen kuuluu Halsua, Kannus, Kaustinen, Kokkola, Lestijärvi, Perho, Toholampi ja Veteli. Meillä on töissä noin 4 000 ammattilaista.

Kehittämiseen vaikuttavat tekijät voidaan tarkastella useista näkökulmista. Poliittisesti keskeistä on valtion ja kuntien päätöksenteko hyvinvointialueiden rahoituksesta, rakenteista ja palvelujen järjestämistavoista. Poliittinen tahtotila määrittää pitkälti sen, miten paljon resursseja ohjataan esimerkiksi ennaltaehkäisevään työhön, digitalisaatioon tai kansalaisten osallisuuden vahvistamiseen. Myös EU-politiikka ja erilaiset rahoitusohjelmat, kuten RRF-hankkeet tai maaseudun kehittämisohjelmat, avaavat mahdollisuuksia uudenlaiseen kehittämiseen.

Yhteiskunnallisesti suuria muutosajureita ovat väestön ikääntyminen, palvelutarpeiden kasvu ja alueellinen eriytyminen kaupunkien ja maaseudun välillä. Lisäksi kansalaisten aktiivinen osallistuminen ja osallisuuden korostuminen päätöksenteossa ohjaavat kehittämistyötä yhä enemmän ihmislähtöiseen suuntaan.

Lainsäädännölliset muutokset ovat kehittämisen kannalta keskeisiä. Uusi vammaispalvelulaki muokkaa palvelujen sisältöjä ja järjestämistapoja, ja sen rinnalla sosiaalihuoltolaki, oppilas- ja opiskelijahuoltolaki sekä tasa-arvo- ja yhdenvertaisuuslainsäädäntö tuovat omat velvoitteensa. Työelämää koskevat lait, kuten työaikalaki ja työturvallisuuslaki, ohjaavat puolestaan henkilöstön toimintaa ja hyvinvoinnin turvaamista.

Taloudelliset realiteetit vaikuttavat voimakkaasti kehittämiseen. Hyvinvointialueet kamppailevat tiukkojen budjettien ja säästöpaineiden kanssa samaan aikaan, kun kustannukset nousevat muun muassa energian ja henkilöstön osalta. Kehittämisen mahdollisuuksia luovat toisaalta valtion ja EU:n rahoitusinstrumentit, joilla voidaan kokeilla ja juurruttaa uusia ratkaisuja. Myös yksityisen sektorin ja järjestöjen rooli täydentäjinä on kasvamassa.

Kulttuurisesti kehittämisessä on huomioitava monikulttuurisuuden lisääntyminen ja paikalliset erityispiirteet, kuten perinteet, yhteisöllisyys ja kylätoiminta. Samalla muuttuvat arvot, kuten yksilöllisyyden korostuminen, digitalisaatio ja perinteisten kohtaamisten väheneminen, haastavat pohtimaan uusia tapoja rakentaa yhteisöllisyyttä.

Sosiaalisista tekijöistä korostuvat yksinäisyyden ja syrjäytymisen ehkäisy, erityisryhmien tarpeiden huomioiminen sekä perheiden ja lähiyhteisöjen merkitys hyvinvoinnin tukena. Työvoiman saatavuus, henkilöstön jaksaminen ja osaamisen kehittäminen ovat ratkaisevia kehittämisen onnistumiselle.

Ympäristötekijät muodostavat kehyksen, jota ilman kehittämistä ei voi tarkastella. Ilmastonmuutos edellyttää kestävän kehityksen periaatteiden huomioimista niin liikkumisessa, energiankäytössä kuin hankinnoissakin. Luontoperustaiset ratkaisut voivat samalla tarjota uusia väyliä hyvinvoinnin vahvistamiseen, ja paikallisen ympäristön merkitys yhteisöllisyydelle ja elinvoimalle on huomattava.