Suomessa arvioidaan olevan n. 350 000 ihmistä, jotka kantavat vastuuta läheisensä terveydestä ja hyvinvoinnista. Suurin osa, noin 60 % omaishoitosuhteista on puolisoiden välisiä ja valtaosa hoitajista on ikääntyneitä. Vuonna 2017 70 % omaishoitajista oli naisomaishoitajia. (Sotkanet tietokanta, 2019)
Omaishoitajan arjen ja haasteiden ymmärtäminen on tärkeää, jotta heille voidaan tarjota tarpeenmukaista tukea. Tutkimusten perusteella on havaittavissa haasteita, joita useimmat omaishoitajat kohtaavat. Omaishoitajien väkivaltaisuutta käsittelevissä tutkimuksissa on tunnistettu omaishoitajia kuormittavia tekijöitä. Tutkimustietoa on riskitekijöistä, joita löytyy omaishoitosuhteissa tapahtuvan kaltoinkohtelun taustalta. Omaishoitajan kuormitus on yksi keskeinen syy hoidettavan kaltoinkohteluun. Omaishoitajan oman hyvinvoinnin kannalta on tärkeää kiinnittää huomiota omaishoitosuhteen kuormitustekijöihin . Kuormitusta voidaan keventää vahvistamalla omaishoitajan omia voimavaroja. Voimavarojen vahvistamisen yhdeksi lähtökohdaksi voidaankin ottaa hoivaan liittyvät positiiviset tekijät, jotka auttavat jaksamaan ja motivoivat antamaan läheiselle parasta mahdollista hoivaa.
Koronapandemia on lisännyt omaishoitajien uupumisen riskiä, koska monet tukipalvelut ovat olleet suljettuina lähes kokonaan. Omaishoitajat ovat kokeneet jääneensä yksin. Omaishoitajan uupuminen sekä sosiaalisen tuen ja tarvittavien verkostojen puute ovat tärkeimpiä kaltoinkohtelun riskitekijöitä. Kaltoinkohtelu voi olla tahallista tai tahatonta mm. omaishoitajan tiedonpuutteesta tai uupumuksesta johtuvaa laiminlyöntiä. Väkivalta voi kohdistua paitsi hoidettavaan myös itseen esimerkiksi liiallisena vaativuutena tai armottomuutena. Kuntoutussäätiön Tunne voimavarasi -hankkeessa laatima kirjallisuuskatsaus osoittaa, että omaishoitajat kokevat fyysistä, psyykkistä ja taloudellista rasitusta. Yleinen omaishoitajien hyvinvointia heikentävä tekijä on uupumus. Uupumus ja puutteelliset voimavarat saattavat johtaa väkivaltaan ja kaltoinkohteluun. Kuntoutussäätiön kartoituksessa nousi esiin myös se seikka, että monet ammattilaiset kokevat kaltoinkohtelu-aiheen äärellä epävarmuutta ja neuvottomuutta, joten moni tilanne saattaa jäädä myös havaitsematta tai sitä ei osata ottaa puheeksi.
Asiakas: Tunnetaitoja ja voimavaroja vahvistamalla omaishoitajien hyvinvointi ja jaksaminen lisääntyvät
Erilaisissa tutkimuksissa omaishoitajat ovat kertoneet kuormittuvansa siitä, etteivät voi puhua omaishoidon herättämistä tunteista ja ajatuksista hoidettavalleen (Hyvärinen 2013: 82). He saattavat kokea huonoa omaatuntoa tilanteissa, joissa kokevat joutuvansa valehtelemaan asioista, joita hoidettava ei hoitajan arvion mukaan ”kuitenkaan ymmärtäisi”. Läheisen ihmisen hoitamisessa on aivan erityisiä piirteitä, jotka voivat lisätä henkistä kuormittavuutta. Omaishoitajat ovat myös kertoneet riittämättömyyden tunteistaan, joita ei välttämättä pääse käsittelemään missään, jolloin ne vain tukahdutetaan. (Silinch 2016: 38). Uupuminen ja kuormittuminen ovat tutkitusti riskitekijöitä kaltoinkohtelulle.
Ammattilainen: Kaltoinkohtelun tunnistaminen ja sen puheeksiotto voi olla vaikeaa ammattilaisellekin. Joskus työntekijää saattaa pelottaa se, ettei osaa ohjata asiakasta avun piiriin, kun ei omaa kokemusta väkivaltatyöstä, tai sitten hän saattaa kokea asian liian vaikeaksi ja kenties itseään liian lähelle tulevaksi. Väkivalta ilmiönä saatetaan usein ymmärtää myös liian suppeasti, pelkästään fyysiseksi teoksi. Väkivalta on kuitenkin hyvin moniulottoinen ilmiö, joka pitää sisällään myös henkisen, taloudellisen, seksuaalisen sekä rakenteellisen väkivallan eri muodot. Väkivallan tunnistamisen tärkeys, siihen puuttuminen sekä kyky ottaa se puheeksi on hyvin tärkeää kaikille ja erityisesti ihmistyötä tekeville ammattilaisille.
Yhteiskunta: Kun kaltoinkohtelusta ja väkivallasta kirjoitetaan artikkeleita, otetaan huomioon päätöksenteossa sekä käsitellään erilaisissa asiaohjelmissa, ihmisten ymmärrys lisääntyy ja rohkeus ottaa asia puheeksi omassa yksityiselämässään kasvaa. Erityisesti vanhuksiin kohdistuva väkivalta tai vanhus väkivallan tekijänä on haastava aihe ja joskus sen olemassa olo kielletään täysin. Väkivalta ei lopu vaikenemalla.
Tunne voimavarasi-hankkeen kohderyhmänä ovat omaishoidontuen piirissä tai sen ulkopuolella olevat ikääntyvät 60+-vuotiaat omaishoitajanaiset, jotka käyttävät tai pelkäävät käyttävänsä väkivaltaa. Kohderyhmään kuuluvat myös toisella paikkakunnallla asuvat etäomaishoitajat, jotka huolehtivat läheisestään.
Keskusteluista omaishoitajien ja ammattilaisten kanssa on tehty havaintoja siitä, miten haastavaa on tunnistaa itsessään mahdollisuus kaltoinkohteluun. Omaishoitajat tunnistavat itsessään syvän uupumisen, mutta voimakkaista ja pelottavista tunteista ei niinkään haluta puhua. Kaltoinkohtelu ja väkivalta koetaan vaikeiksi ja häpeällisiksi puheenaiheiksi, niistä keskusteleminen vaatii hyvin luottamuksellista ilmapiiriä. Ryhmissä saatetaan nostaa esille kysymys, että saako omaishoitajana olla vihainen tai saako haluta lopettaa omaishoitajana toimiminen? Tämän ikäpolven ihmiset ovat hyvin sitoutuneita avioliittoon ja parisuhteeseen ja hyvin monet sotien jälkeiset sukupolvet ovat saaneet kasvatuksen, jossa vitsaa ei säästelty eikä tunteista puhuttu. Moni nainen puhuu siitä, miten kiltteys oli hyve ja valittaa ei saanut. Tämä sama saattaa toistua heillä omaishoitajana toimiessaan.
Asiakkaiden osallistamisesta:
Ennen jokaista Tunne voimavarasi-ryhmää käydään halukkaiden osallistujen kanssa yksilökeskustelut, ryhmän loppuessa pyydetään palautetta ja 3 kk ryhmän päättymisen jälkeen toteutetaan seurantahaastattelu. Olemme kysyneet myös osallistujilta kehittämisideoita ryhmämallille sekä pyydetty heitä kirjoittamaan tarinoita omaishoitajuudesta.
Hankkeessa toimii myös kehittäjäryhmä, joka koostuu entisistä tai nykyisistä omaishoitajanaisista. He ovat mukana jakamassa omia omaishoidon kokemuksiaan ja ideoita palveluiden kehittämiseksi, sekä kommentoivat ryhmämallia ja muita hankkeessa tuotettuja materiaaleja. He ovat vapaaehtoisia, joilla on halu vaikuttaa itselleen tärkeisiin asioihin.
