Omaishoitajat tekevät sitovaa ja vaativaa työtä hoitamalla läheistään. Valtaosa omaishoitajista on ikääntyneitä, jotka hoitavat puolisoaan kotona. Iso osa heistä ei ole tehnyt omaishoidon sopimusta hyvinvointialueen kanssa, jolloin he eivät saa riittävästi tukea omaishoitoon. Moni ikääntynyt omaishoitaja ajattelee, että hänen tehtävänä on huolehtia läheisestä. He kokevat usein läheisen hoidosta luopumisen vaikeaksi, vaikka omat voimavarat eivät riittäisikään enää omaishoitajan rooliin.
Omaishoito koskettaa myös yhä useampaa työikäistä. Työikäiset huolehtivat joko puolisostaan, vanhemmistaan, appivanhemmista, sisaruksista tai omasta erityistä tukea tarvitsevasta lapsestaan tai nuorestaan. Hoivaa ja huolenpitoa annetaan myös etäältä eli ei asuta samassa taloudessa hoidettavan kanssa. Huolenpito voi kuitenkin olla sitovaa: jatkuvaa yhteydenpitoa, muistuttelua, käyntejä ja asioiden sekä palveluiden huolehtimista. Välimatkat voivat olla myös pitkiä joten työssäkäyvän viikonloput ja vapaat menevät matkustamiseen ja läheisen asioiden hoitoon.
Omaishoitajat kokevat, että he eivät saa riittävästi tietoa, tukea ja palveluja. Hyvinvointialueiden kanssa tehtävät omaishoidontukisopimukset antavat mahdollisuuden vapaiden pitämiseen sekä pienen rahallisen palkkion. Joillakin alueilla on omaishoitajille suunnattuja hyvinvointitarkastuksia, mutta niiden vaikutusta hyvinvointiin kritisoidaan. Vain pieni osa on kuitenkin tehnyt sopimuksen ja osalla myöntämisperusteet eivät täyty vaikka ovatkin vastuussa läheisen huolenpidosta. Omaishoitajat kokevat tarvitsevansa vahvempaa tukea tehtäväänsä ja erityisesti psyykkisen tuen tarve korostuu.
Asiakasnäkökulma: Kurssimallin kehittämisen lähtökohtana on omaishoitajien ja omaisten tuen tarve tunnetaitojen vahvistamiseen. Tarvetta on muutostilanteiden läpikäymiselle, vertaistuelle, hyvinvoinnin vahvistamiselle sekä saada uusia näkökulmia ja voimavaroja arkeen.
Organisaatio ja ammattilaisnäkökulma: Oulun seudun omaishoitajat ry:ssä ja muissakaan omaisyhdistyksissä ei ole aiemmin tarjottu vastaavaa toimintaa omaishoitajien ja omaisten tunnetaitojen vahvistamiseksi. Joitakin maksullisia kursseja on ollut aihepiiristä, mutta niitä ei ole suunniteltu nimenomaan omaishoitajille. Tunne tunteesi -kurssimallin kehittäminen oli tarpeen ja tarjoaa nykyisin ohjaajan työvälineen järjestötoimijoille sekä sosiaali- ja terveysalan ammattilaisille.
Yhteiskunnallinen näkökulma: Omaishoitajuuden aikana omainen on voinut kokea huomiotta jäämistä, jos keskiössä on ollut hoidettava ja hänen tarpeensa. Omaishoitajat tarvitsevat tukea kaikissa hoitoon liittyvissä vaiheissa, myös silloin kun omaishoito päättyy tai hoitovastuu siirtyy muille esim. läheisen muuttaessa hoitokotiin. Moni kokee jäävänsä yksin uudessa tilanteessa, kun ei enää kuulu yhteiskunnan tarjoaman omaishoidontuen piiriin. Omaishoitajat ja omaiset kaipaavat kysymystä: "Kuinka sinä voit, mitä sinulle kuuluu?"
Tunne tunteesi -kurssin™ kohderyhmää ovat yli 65-vuotiaat omaishoitajat, jotka huolehtivat hoidettavasta läheisestään joko puolisostaan, sisaruksestaan tai vanhemmastaan. Kohderyhmää ovat myös omaiset, jotka ovat toimineet hoidettavan läheisen omaishoitajina ja läheinen on muuttanut pitkäaikaishoitoon. Pilottikursseille osallistuneista suurimmalla osalla on ollut sopimus omaishoidosta kunnan/hyvinvointialueen kanssa.
Ohjasimme kurssin kehittämisvaiheessa neljä kertaa ja teimme siihen koko ajan muutoksia. Ennen kurssin alkua tapasimme ja haastattelimme kaikki kurssilaiset yksitellen. Tutustuimme, kartoitimme tilannetta ja tarvittaessa tarjosimme muutakin tukea omaishoitajalle tai omaiselle. Kysyimme toiveita ja odotuksia kurssille.
Osa kurssilaisista sai ennen kurssin alkua, sen aikana tai sen jälkeen lisäksi yksilöllistä ammatillista tukea. Hankkeen aikana työntekijät kohtasivat jatkuvasti yksilöllisen tuen tarjoamisen myötä muutosvaiheessa olevia omaishoitajia ja omaisia. Työntekijöille syntyi käsitys siitä, mitkä teemat ja aiheet puhuttavat ja niihin vastattiin monilla kehitetyillä malleilla joista yksi on Tunne tunteesi -kurssi™.
Kurssin harjoitukset ja toiminta on suunniteltu hyvin osallistavaksi ja kurssilaiset ovat voineet vaikuttaa sisältöihin. Jokaisen kurssijakson päätteeksi keräsimme osallistujilta kirjallista ja suullista palautetta. Saimme kehittämisvaiheessa palautteita 4 kertaa eri kursseilta. Työntekijöiden omien havaintojen ja kurssilaisten palautteiden perusteella teimme korjauksia ja muutoksia kurssirunkoon, aikatauluihin, sisältöihin, kurssiympäristöön ja ohjaamiseen.
