Tämän päivän kasvatus- ja oppimisympäristöjä kehitetään yhä avoimempaan suuntaan ja ne muuntuvat jatkuvasti etsittäessä parhaiten oppimista tukevia ratkaisuja. Inklusiivinen malli - kaikille oppijoille yhteinen koulu - ohjaa opetuksen järjestämistä. Samanaikaisesti erityisen tuen tarve on kasvava ilmiö.
Lasten ja nuorten hyvinvointiin vaikuttaa merkittävästi kokemus pärjäämisestä sosiaalisessa yhteisössä - päiväkodissa ja koulussa. Suuret ryhmäkoot, odotukset itseohjautuvasta oppimisesta, riittämätön tuki sekä neuro-/nepsykirjon piirteet muodostavat riskin sille, että päivittäiset sosiaaliset tilanteet ja toiminnot muodostuvat lapsen/nuoren näkökulmasta liian kuormittaviksi.
Herää kysymys: miten vahvistaa sekä helpottaa lasten ja nuorten vertaissuhteita sekä päivittäistä olemista eri arkiympäristöissä? Ja miten vahvistaa vanhempien ja ammattihenkilöstön keskinäistä ymmärrystä sekä yhteisiä toimintatapoja?
Lähteet:
Kokko, Anna Kristiina & Hirsto Laura (2020). From physical spaces to learning environments: processes in which physical spaces are transformed into learning environments. https://link.springer.com/article/10.1007/s10984-020-09315-0
Sandberg, Erja (2016). Ihanteena täydellinen inkluusio ja integraatio koulussa? https://www.erjasandberg.eu/ihanteena-taydellinen-integraatio-ja-inkluusio-koulussa/
Sadberg, Erja & Harju-Luukkainen, Heidi (2017). ”Opettajan asenne heijastui suoraan oppilaan koulumenestykseen” Riittävät ja riittämättömät tukitoimet koulussa ADHDperheiden näkökulmasta viime vuosien aikana. https://bulletin.nmi.fi/wp-content/uploads/2017/08/sandberg.pdf
Toimintaryhmä pyrkii vastaamaan tarpeisiin, jotka liittyvät lapsen/nuoren arkitilanteissa koettuihin ja havaittuihin haasteisiin esimerkiksi käyttäytymisen ja tunteiden säätelyn sekä sosiaalisten tilanteiden osalta. Tarkoituksena on löytää keinoja ja käytänteitä, jotka pyrkivät vahvistamaan pärjäävyyttä sekä luovat ja vahvistavat onnistumisen kokemuksia. Pienessä ryhmässä taitojen käyttäminen mahdollistuu usein helpommin ja lasten/nuorten kuormittuneisuus on helpommin tasattavissa.
Varhaiskasvatuksen/koulun henkilöstö hyötyy pienryhmätoiminnan myötä syntyneistä havainnoista, ja voi soveltaa niitä osaksi tavallista arkea, esimerkkeinä tarkkaavaisuutta ja huomion suuntaamista sekä vireystilan säätelyä auttavat keinot.
Vanhempien ja ammattihenkilöstön yhteistyön ja yhteisen ymmärryksen vahvistamiseksi tarvitaan heitä kohtauttavia käytänteitä. Toimintaryhmä-malliin sisältyy yhteistyötapaaminen, jossa käsitellään ryhmätoiminnasta kertyneitä kokemuksia ja havaintoja vanhempien ja ammattihenkilöstön näkökulmista. Tällä pyritään vahvistamaan yhteistä ymmärrystä lapsia/nuoria auttavista käytänteistä.
Toimintaryhmän kohderyhmänä ovat lapset ja nuoret, joilla on neurologisia/neuropsykiatrisia erityispiirteitä. Lisäksi heidän vanhempansa sekä varhaiskasvatuksen/perusopetuksen/nuorisotyön ammattilaiset.
Toiminta perustuu yhteiskehittämisen periaatteelle. Saatuaan tiedon pienryhmätoiminnan tarpeesta Perpe-keskuksen työntekijät jalkautuvat yhteistyökumppanin luokse ns. alkuinfon merkeissä kertoen tarkemmin toiminnan tarkoituksesta. Samalla keskustellaan tarkemmin kumppanin tarpeista ja niistä pulmakohdista, joita lasten/nuorten päivittäisiin tilanteisiin eri yhteisöissä voi liittyä.
Ennen ryhmän aloitusta ollaan yhteydessä vanhempiin ja kysytään tietoa lasten/nuorten tarpeista ja mielenkiinnon kohdista sekä vanhempien toiveista.
Ensimmäisellä ryhmän kokoontumiskerralla toimintaan osallistuvilta lapsilta/nuorilta kootaan toiveita tapaamiskertojen sisällöiksi ja toimintarunko muodostetaan toiveiden pohjalta. Lapsilta/nuorilta kysytään palautetta jokaisella tapaamiskerralla, ja tämä ohjaa tulevien tapaamiskertojen suunnittelua.
