Lastensuojelun jälkihuollossa ja nuorten työpajoilla toimitaan usein samojen nuorten parissa, joskin se elämänkulun vaihe, jossa nuoret ovat näiden palvelujen kanssa tekemissä, saattaa joskus olla erilainen. Yhteistyöllä onkin paljon annettavaa kummallekin kentälle ja ennen kaikkea nuorille. Vaikka lastensuojelun ja työpajojen päämäärä on yhteinen - nuorten sosiaalinen vahvistuminen niin, että heillä on eväät hyvinvointiin, itsenäiseen elämään ja osallisuuteen - eivät eri alojen toimijat ole toistensa toiminnasta aina kovinkaan tietoisia.
Katkosten riski on korostunut palvelujärjestelmän suurten muutosten, soteuudistuksen, astuttua voimaan. Suurin osa nuorten työpajoista jatkaa kunnallisina toimijoina (tai kunnan kanssa läheistä yhteistyötä tekevällä 3. sektorilla), kun sosiaalityö on siirtynyt hyvinvointialueiden toiminnaksi. Jaettujen huolien ja rajallisten resurssien maailmassa siiloutumista on nyt kaikin voimin pyrittävä välttämään, ja sosiaalityön ja työpajojen toimijoiden tiivistettävä yhteistyötä kaikkialla, missä saumoja yhteiselle työlle on löydettävissä.
Kautta Suomen työpajat tarjoavat nuorille runsaasti mahdollisuuksia omien vahvuuksien tunnistamiseen ja kehittämiseen sekä sosiaaliseen rohkaistumiseen ja yksilölliseen tukeen ohjatuissa, turvallisissa vertaisryhmissä. Nuoret voivat tulla itse tai ohjautua työpajoille monia erilaisia reittejä pitkin - työpajajaksot tapahtuvat yleensä työkokeilujen, oppilaitosyhteistyön ja koulutussopimusten, starttivalmennuksen, kuntouttavan työtoiminnan tai kuntien omien sopimusten puitteissa.
Mielen hyvinvointia tukevan yksilövalmennuksen lisääntyneisiin tarpeisiin vastaamisen ohella työpajatoiminnan kehittämisessä on viime aikoina kiinnitetty erityistä huomiota osaamisen tunnistamiseen, näkyväksi tekemiseen ja oppilaitosyhteistyöhön - eli niin sanottuun opinnollistamiseen. Opiskelupolkujen henkilökohtaisuutta, vaihtoehtoisten oppimisympäristöjen mahdollisuutta ja työssä oppimista korostavat lainsäädännön muutokset ovat avanneet työpajoille väyliä toimia aiempaa laajemmin ja monipuolisemmin koulutuksen järjestäjien kumppaneina. Lähitulevaisuudessa työpajojen rooli koulutuksen rinnalla todennäköisesti vankistuu entisestään, ja yhä useampi nuori, joka kaipaa opiskelunsa etenemisen tueksi pienempiä ryhmiä ja enemmän henkilökohtaista ohjausta tai esimerkiksi panostamista arjenhallintaan tai tukiverkoston kokoamiseen, voi suorittaa osan opinnoistaan työpajalta käsin.
Lastensuojelun jälkihuollon näkökulmasta keskeisiä työpaja-yhteistyötä perustelevia tarpeita ovat nuorten
- sosiaalisen vahvistumisen, rohkaistumisen, arkirytmin vakiinnuttamisen ja myönteisten elämäntapojen tarpeet
- osallisuuden tukeminen ja yksinäisyyden vähentäminen
- tarve saada itsenäistymiseensä monipuolisesti rinnalla kulkevaa tukea ja luottotyöntekijöitä
- mielekkään tekemisen tarpeet
- toiveiden ja edellytysten (ml. työ- ja toimintakyky) selvittäminen toiminnallisesti
- henkilökohtaisen ohjauksen ja tukiverkostojen vahvistaminen,
- kestävien, hyvin perusteltujen jatko-ohjauksien (opiskelu- ja työpaikat) tekeminen
Nuorten työpajojen tarpeet tiivistää yhteistyötä lastensuojelun jälkihuollon kanssa liittyvät
- työpajoille ohjautumisen ja työn kohdentamisen parantamiseen: jotta työpajan toiminnasta pääsevät osalliseksi ne nuoret, jotka siitä kaikista eniten hyötyvät
- toiminnan suunnittelua ja toteuttamista palvelevan molemminpuolisen tiedonkulun kehittämiseen
- mahdollisuuksiin luoda entistä monipuolisempia ryhmätoimintoja yhdistämällä toisiinsa työpajojen sekä lastensuojelun osaamista ja voimavaroja
Valtakunnallisella tasolla ja työpajojen verkostoissa tehtyjen kyselyjen sekä niissä käytyjen keskustelujen pohjalta tiedämme, että lastensuojelun jälkihuollon ja nuorten työpajojen yhteistyö ei ole yleisesti ottaen toteudu tällä hetkellä riittävällä tasolla. Tahot suunnittelevat usein varsin samanlaista ja samankaltaisiin päämääriin suuntaavaa, samantyyppisessä tilanteessa oleville nuorille tarkoitettua toimintaa erillään toisistaan. Työntekijät kohtaavat toisiaan yhteisissä verkostoissa ehkä vain harvoin. Nyt kun valtaosa työpajojen valmentajista on kunnan työntekijöitä ja lastensuojelun sosiaalityöntekijät hyvinvointialueen alaisuudessa, luontevia tilaisuuksia yhteisille keskusteluille saattaa tarjoutua entistäkin harvemmin.
Monella alueella nuoria ei kyetä ohjaamaan sujuvasti palvelujen välillä heidän elämäntilanteidensa ja tarpeidensa edellyttämällä tavalla. Työpajoille tiensä löytäneiltä nuorilta kuullaan säännöllisesti viestiä siitä, että kunpa he vain olisivat saaneet jo varhaisemmassa vaiheessa tietää, että on olemassa sellainenkin paikka kuin se nuorten työpaja, jolla he nyt ovat. Tämä toistuu myös työpajojen Sovari-mittarin avulla keräämässä palautteessa seikkana, johon nuoret toivovat muutosta: työpajoista pitää kertoa nuorille laajemmin, entistä useammassa tilanteessa. Sosiaalityö, ja etenkin lastensuojelun jälkihuolto, on tässä keskeisessä asemassa, sillä sen työntekijöillä on ainutlaatuinen mahdollisuus tavoittaa haavoittuvassa asemassa olevia nuoria, joita nuorten työpajojen toiminta erityisesti palvelee.
Nuorten työpajat palvelevat erityisesti niitä nuoria, joille ajankohtaista on
- omien vahvuuksien tunnistaminen ja osaamisen kehittäminen
- ammatillisten tavoitteiden tai opiskelumotivaation kirkastaminen
- mielekkään tekemisen ja merkityksellisyyden löytäminen
- päivärytmin, arjenhallinnan ja sosiaalisten taitojen vahvistaminen
- lähiyhteisöihin kiinnittyminen, osallisuuden ja vaikutusmahdollisuuksien vahvistaminen
Työpajat ovat hyvinvointia ja osallisuutta sekä kouluttautumista ja työllistymistä edistäviä valmennusyhteisöjä, jotka tähtäävät siihen, ettei kenenkään tarvitsisi selviytyä yksin. Kokonaisvaltaisen valmennuksen ja merkityksellisen tekemisen avulla toiminta tukee valmentautujien sosiaalista vahvistumista sekä opiskelu- ja työelämävalmiuksia. Valmennus on tavoitteellista, valmentautujan tarpeiden mukaista yksilöllistä tukemista ja osaamisen kehittämistä. Työpajojen matalimman kynnyksen palvelu, starttivalmennus, vastaa erityisesti arjenhallintaan sekä mielenterveys- ja päihdeongelmiin liittyviin tuen tarpeisiin.
Lastensuojelun jälkihuollon nuorilla on usein sellaisia tarpeita ja elämäntilanteita, joihin toiminta nuorten työpajoilla osuvasti vastaa. Valtakunnallisella tasolla ja työpajaverkostoissa tehtyjen kyselyjen sekä niissä käytyjen keskustelujen pohjalta kuitenkin tiedämme, että lastensuojelun jälkihuollon ja nuorten työpajojen yhteistyö ei ole yleisesti ottaen toteudu tällä hetkellä riittävällä tasolla:
- Tahot suunnittelevat usein varsin samanlaista, samankaltaisiin päämääriin suuntaavaa ja samantyyppisessä tilanteessa oleville nuorille tarkoitettua toimintaa erillään toisistaan
- Jälkihuollon ja nuorten työpajojen työntekijät kohtaavat toisiaan yhteisissä verkostoissa turhan harvoin
- Monella alueella nuoret eivät ohjaudu eri palvelujen välillä sujuvasti heidän elämäntilanteidensa ja tarpeidensa edellyttämällä tavalla
- Työpajoille tiensä löytäneiltä nuorilta kuullaan säännöllisesti viestiä siitä, että kunpa he vain olisivat saaneet jo varhaisemmassa vaiheessa tietää, että on olemassa sellainenkin paikka kuin se nuorten työpaja, jolla he nyt ovat.
Tämä toistuu myös Sovari-mittarin keräämässä asiakaspalautteessa yhtenä seikkana, johon nuoret toivovat muutosta: työpajoista pitää kertoa nuorille laajemmin, entistä useammassa tilanteessa. Sosiaalityö, ja etenkin lastensuojelun jälkihuolto, on tässä keskeisessä asemassa, sillä sen työntekijöillä on ainutlaatuinen mahdollisuus tavoittaa haavoittuvassa asemassa olevia nuoria, joille nuorten työpajoilla erityisesti on annettavaa.