Maailman terveysjärjestön mukaan tarttumattomien tautien ja sairauksien kuolleisuus selittyy suurelta osin ympäristötekijöillä, sosioekonomisilla olosuhteilla sekä elämäntapavalinnoilla, kuten päihteiden käytöllä.
Suomessa päihteiden käytön ja haitallisen pelaamisen ehkäisyä sekä lasten ja nuorten terveyden ja turvallisuuden edistämistä ohjaavat useat kansalliset strategiat ja lait, kuten Ehkäisevän päihdetyön toimenpideohjelma, Päihde- ja riippuvuusstrategia 2021–2030, Terveyden edistämisen politiikkaohjelma, laki ehkäisevän päihdetyön järjestämisestä, nuorisolaki, oppilas- ja opiskelijahuoltolaki sekä Kansallinen rahapelistrategia. Ne tarjoavat raamit ja tuen kunnissa ja hyvinvointialueilla tehtävälle ehkäisevälle päihdetyölle, jonka osaksi myös päihde- ja pelikasvatus kuuluu.
Kasvatustyön toteutukseen kouluissa ja oppilaitoksissa vaikuttavat kansallisten linjausten lisäksi taloudelliset resurssit, perheiden rooli ja sitoutuminen, lasten ja nuorten asenteet sekä digitalisaation tuomat muutokset. Ajantasainen tieto päihteiden, nikotiinituotteiden ja rahapelaamisen käytöstä auttaa kohdentamaan päihdekasvatusta oppilaitosten tarpeisiin.
Lasten ja nuorten elinympäristö on muuttunut merkittävästi: uudet nikotiinituotteet, verkkokaupat ja pelien rahapelielementit ovat lisänneet saatavuutta, ja sosiaalinen media, kaveripiiri sekä perheiden esimerkit vaikuttavat asenteisiin ja kokeiluihin. Vaikka Suomessa on kattava lainsäädäntö, se ei aina pysy kansainvälisen verkko- ja pelimaailman kehityksen mukana. Siksi päihde- ja pelikasvatusta tulisi toteuttaa johdonmukaisesti esiopetuksesta toiselle asteelle, jotta kaikilla lapsilla ja nuorilla olisi yhdenvertaiset mahdollisuudet saada ikätasoista ja tarkoituksen mukaista päihde- ja pelikasvatusta.
Kohderyhmänä olivat kasvatus- ja opetushenkilöstö kaikilla koulutusasteilla, joilla on keskeinen rooli lasten ja nuorten päihde- ja pelikasvatuksen toteuttamisessa. Lisäksi kohderyhmään kuuluivat oppilas- ja opiskelijakunnat sekä vanhempainyhdistykset, joita osallistettiin mukaan kehittämistyöhön.
Asiakasymmärrystä kerättiin kohderyhmille suunnatuilla kyselyillä, joissa selvitettiin päihde- ja pelikasvatuksen toteutumisen nykytila, käytössä olevat toimintatavat ja kehittämistarpeet. Tulokset osoittivat tarpeen yhdenmukaistaa kouluissa ja oppilaitoksissa tehtävää päihde- ja pelikasvatusta ja tuottaa yhtenäistä materiaalia, joka huomioi ikätasolle sopivan sisällön ja toimijoiden välisen yhteistyön.
Oppaan suunnitteluun osallistuivat koulujen ja oppilaitosten henkilöstö sekä Siun soten opiskeluhuollon ja -terveydenhuollon edustajia. Osallistamista vahvistettiin oppaan esittelytilaisuksilla, joissa opettajilla ja opiskeluhuollon toimijoilla oli mahdollisuus antaa palautetta ja kehitysehdotuksia oppaan sisältöön.
