Innovaatiokäsitys:
Arviointikehikon perustana on innovaatiokäsitys, jonka mukaan uudet ideat, keksinnöt tai mallit eivät itsessään vielä ole innovaatioita. Innovaatiosta voidaan puhua vasta (1) kun idea, keksintö tai malli on viety menestyksekkäästi käytäntöön, (2) kun siinä on jotakin uutta aiempaan käytäntöön nähden ja (3) kun sen avulla on pystytty vastaamaan niihin haasteisiin tai ongelmiin, joita varten se kehitettiin. Kaikenlaiset kehittämisen kohteet (palvelut, tuotteet, teknologiat…) jäsentyvät käytännöiksi. Niitä kehitetään aina jotakin tarkoitusta varten ja ne koostuvat toimijoista, tehtävistä ja vuorovaikutuksesta sekä resursseista, joita toiminnassa hyödynnetään. Paikallisesti kehitetty käytäntö voidaan mallintaa yleiseksi toimintamalliksi, joka jäsentää käyttötarkoituksen sekä keskeiset toimijat, tehtävät ja työnjaon sekä tarvittavat resurssit. Toimintamallin avulla kehitelmä voidaan viedä käytäntöön eli pysyväksi toimintatavaksi erilaisissa ympäristöissä, joissa se muokkautuu aina hivenen omanlaisekseen ja sen avulla saavutettavat tuloksetkin voivat olla erilaisia
Kehittämiskulttuuri:
"Innokylän kehittämiskulttuurissa on tärkeää, että kehittämisessä ja arvioinnissa huomioidaan toteutusympäristö käytäntöjen keskeisenä osana. Toiminta, sitä tekevät ihmiset ja toteutusympäristö ovat kokonaisuus, joka tekee käytännön. Käytäntöjen hyvyys tulisi nähdä toteutuksen eikä mallin sisäisenä ominaisuutena. Jokin käytäntö on hyvä silloin, kun se on menestyksekkäästi viety käytäntöön ja sillä saadaan aikaiseksi haluttuja asioita. Tämän vuoksi Innokylässä ei ajatella, että joillekin käytännöille tai toimintamalleille voisi antaa ”Hyvä käytäntö” -leiman tai ”Näyttöön perustuva” -leiman. Sen sijaan Innokylässä korostuu mallien ja niiden toteutusten hyvä mallintaminen ja arviointi. Kun jostain mallista on useita hyvin arvioituja toteutuksia, joiden yksityiskohtaiset piirteet ovat tiedossa, nämä tiedot kerryttävät ymmärrystä onnistumisista ja niiden edellytyksistä. Innokylän on tarkoitus tuottaa laajempaa ymmärrystä ja näyttöä mallien toimivuudesta kuin näyttöön perustuvissa arvioinneissa. Siinä missä näyttöön perustuvat arvioinnit kertovat jonkin mallin, käytännön tai teknologian toimivan jossain kokeellisessa ympäristössä, Innokylässä toteutusten ja arviointien tavoitteena on tuottaa tietoa siitä, miten malli toimii erilaisissa todellisissa ympäristöissä." (Kohti avointa kehittämistä - matkaoppaana Innokylä, 2014, 17 kts. liite)
Lukuisissa hyvinvointi- ja terveysalan kehittämis- ja perustyössä kehitetyt toimintamallit ja tulokset eivät leviä. Innopalkintoprosessi tehostaa toimintamallien markkinointia ja tarjoaa väylän tulosten esiin nostamiselle.
Innokylän arviointikriteereiden kokoaminen aloitettiin keväällä 2012 kumuloituvan BIKVA-haastatteluprosessin avulla. Haastatteluihin osallistuivat ja arviointikriteereitä tuottivat tuolloin Innokylän tuutorikoulutuksen käyneet innotuutorit,oppimisverkostoissa toimivat innotuutorit sekä Innokylän rahoittajien (RAY, TEKES, STM) edustajat. Ensimmäisen kerran arviointikriteereitä testattiin vuoden 2012 innopalkintoa jaettaessa. Kokemuksen pohjalta kriteereitä muokattiin vuodelle 2013. Kriteereitä yksinkertaistettiin jälleen vuoden 2014 alussa vuoden 2013 innpalkintoprosessin kokemusten perusteella. Nykyisellään jokaiselle arviointikriteerille on löydettävissä näytön lähde Innokylän kehittämisympäristöstä. (Kts. liite Kuvaa ja jaa- vaihe)