Kehittämisen taustalla on tarve tieteellisen tukimuksen demokraattisuuden ja kansalaisten osallisuuden edistämiseen siten, että kansalaisille mahdollistetaan osallistuminen heitä koskettavaan tutkimukseen prosessin eri vaheisssa. Lähtökohtana on INVOLVE:n määritelmän mukaan se, että tutkimus toteutuu yhdessä asiakkaiden ja muiden sidosryhmien kanssa (with) eikä heidän toimestaan (by), heille (to), heistä (about) tai heitä varten (for).
Tieteellisen tutkitun tiedon merkitys on korostunut päätöksenteossa päivittäisissä ratkaisuissamme ja tarvittavana resilienssinä monien isojen kriisien, kuten pandemian, sodan ja ilmastonmuutoksen myötä. Erityisesti sosiaalisen median ja kiihtyvän tiedon tuotannon myötä kaikki tarvitsevat uudenlaista kykyä arvioida sitä, millä tavalla tutkimustulokset tarjoillaan kansalaisten käyttöön. Tiedon merkitsevyyden ja pätevyyden osoittamisesta tulisi edetä tutkimustiedon merkityksellisyyteen ja hyödyllisyyden mahdollistamiseen ihmisten arjessa. Tällöin tarvitaan kaikkia kansalaisia mukaan tieteelliseen tutkimustoimintaan, koska he ovat asiatuntijoita oman arkensa asioissa.
Kansalaisten ja sidosryhmien osallistuminen tutkimusprosessin eri vaiheisiin tekee tieteellisestä tutkimuksesta helpommin lähestyttävää. Tutkimustulosten hyödynnettävyys paranee, kun tutkimuksissa käytetyn kielen ymmärrettävyys kansantajuistuu ja saatavuus edistyy esimerkiksi asiakkaiden esittäessä tutkimustuloksia. Käytännössä tiedon siirrosta edetään yhteiseen tiedon käyttöön. Tällöin tiedon käyttöönotto on yhdessä tehtävää tietomuotoilua ihmisten arjessa. Näin tutkimustiedon ja tiedon käytäntöön soveltamisen kuilu siltautuu.
Kuntoutuksen kehittämisen kärkinä on tunnistettu asiakaslähtöisyys, yhteiskehittely älykkäissä kuntoutuskäytännöissä ja osallistumista mahdollistava kuntoutuminen arjessa. Osallistuvalla tutkimuskumppanuudella pyritään vastaaman näihin kuntoutuksen käytönnön tietotarpeisiin.
Pääsääntöisesti tutkimusaiheet, tavoitteet ja kysymykset täsmentyvät tutkijoiden perustelemista lähtökohdista, kuten teorioista ja aiemmista tutkimuksista. Tällöin tietyt samankaltaisuudet toistuvat, mikä herättää pohtimaan, onko tällä tavoin tuotettu tieto parhaalla tavalla tarkoituksenmukaista kaikkien kansalaisten kannalta. Edelleen aineistoa kerätään, analysoidaan ja tuloksia julkaistaan tutkijajohtoisesti, jolloin se ei välttämättä ole käyttökelpoista tuloksista hyötyvien kohderyhmien kannalta.
Tieteellisen tutkimuksen toteutuksessa on paljon jo tehty sitä, että tutkimuksen kohteena olevat ihmisryhmät kutsutaan ja otetaan mukaan tutkimukseen aineiston tuottajina, esimerkiksi kyselyin, haastatteluin sekä kehittämisen menetelmin vaikkapa työpajoissa. Ja kansalaistieteessä käytetään aineiston keruussa joukkoistamista esimerkiksi hyödynnetään maallikoiden tekemiä havaintoja ympäristöstä. Meillä Suomessa on meneillään tutkimushankkeita, joissa toteutuu kanssatutkijuus ja yhteistutkimus, ja tästä on tutkijaverkostokin perustettu. Niissä painotetaan vertaistutkijuutta sekä moniäänisyyttä ja näkemysten rikkautta (asiakkaat, ammattilaiset, johto), kun ei-ammattitutkijoita osallistetaan tai he pääsevät mukaan tutkimusprosessiin.
Kansainvälisesti löytyy paljon tutkimuksia, jotka perustuvat tutkimuksesta hyötyvän kohderyhmän osallistumiseen ja yhdessä tehtävään tutkimustoimintaan, eritysesti toimintatutkimuksissa. Kyseessä on usein vuorovaikutteinen asetelma, jossa vapaaehtoiset toimijat tietyin tutkimusyhteisöjen asettamin ehdoin auttavat tutkimuksen teossa kysymyksen asettelusta tulosten julkaisuun ja käyttöönottoon. Edelleen lähtökohtana näyttäisi olevan se, että nämä ei-tutkijakoulutetut toimijat ovat kohteita, jotka osallistetaan tutkimustoimintaan ja heille annetaan tietty rooli ja tehtävä tietyssä vaiheessa tutkimusprosessia.
Kehityssuuntana yhteiskunnassamme ovat ekosysteemit. Tutkimusekosysteemit muotoutuvat toiminnallisiksi kokonaisuuksiksi yhteisen tavoitteen äärelle. Ekosysteemin toimijat voivat monialaisten tutkijoiden ja tutkimusyhteisöjen lisäksi olla mm. yrityksiä, yhteisöjä, loppukäyttäjiä, lainsäätäjiä jne. Osallistuva tutkimuskumppanuus -mallin kokonaisuus sisältää muuttuvan ympäristön – yhdessä muotoiltavan toimintakulttuurin: arvot, periaatteet ja toimintatavat.
Tutkijoiden lisäksi tieteellisen tutkimusprosessin kaikkiin vaiheisiin mahdollistetaan ei-akateemisen tutkijakoulutuksen käyneiden sidosryhmien, kuten ammattilaiset, kehittäjät, koulututtajat, opiskelijat, kuntoutujat ja heidän läheiset sekä laajasti kansalaisten osallistuminen yhdenvertaisina kumppaneina. Osallistuvassa tutkimuskumppanuudessa on kyse uudenlaisista suhteista ja vuorovaikutteisuudesta. Tämä tarkoittaa muutosta tutkimuskohteesta aktiiviseksi osallistujaksi kumppanuussuhteessa.
Osallistuva tutkimuskumppanuus nostaa esiin osallistujien toimijuuden, roolit ja aseman vastavuoroisessa yhteistoiminnassa. Osallistuvassa tutkimuskumppanuudessa osallistujat määrittelevät yhdessä mielekkäät osallistumisen tavat, jossa jokaisen asiantuntijuus tunnistetaan, tunnustetaan ja hyödynnetään yhdessä harkitun suunnitelman toteutumiseksi. Toimijoiden asema on yhdenveroinen tutkimusryhmän jäsenyys. Asiakasymmärrys ilmenee tutkimuskumppanuutena, jossa tavoitteet muotoillaan yhdessä ja tietoisuus toiminnassa rakentuu yhteistoimijuudessa ja siten varmistetaan motivoituminen ja sitoutuminen toimintaan.
Osallistuva tutkimuskumppanuus -malli sisältää työpohjia, joiden käyttö ohjaa ja auttaa rakentamaan tutkimusryhmän yhteistoimintaa tutkimusprosessin vaiheita mukaillen. Ensimmäinen työpohja virittää tutkimuskumppanuuteen tutkimusryhmäläisten keskinäisellä tutustumisella ja tutkimusryhmän kuvaamisella. Toinen työpohja ohjaa tunnistamaan henkilökohtaista toimijuutta tutkimuskumppanina ja rakentamaan tutkimusryhmän yhteistoimijuutta. Kolmas työpohja tukee tutkimuskumppanuuden yhteisten käytäntöjen määrittelyä. Neljännen työpohjan avulla tutkimuskumppanit voivat sopia tehtävistä ja vastuista. Viides työpohja edistää tutkimuksen vastavuoroista suunnittelua. Interaktiiviset, täytettävät työpohjat ovat liitteenä ja saatavana Theseuksessa.
Kuntoutujat ja heidän läheisensä osallistuivat yhdessä muiden asiantuntijoiden kanssa kehittäjäkumppaneina Osallistuva tutkimuskumppanuus -mallin kehittämiseen. Kehittämisen kaikissa vaiheissa varmistettiin osallistumisen vapaaehtoisuus, esteettömyys ja saavutettavuus tutkimuseettisen periaatteiden ja hyvien käytänteiden mukaan. Yhteiskehittelyssä huolehdittiin jokaisen mahdollisuuksista osallistua yhdenvertaisesti ja mielekkäillä tavoilla. Mallin kehittämisessä korostettiin osallistuvan tutkimuskumppanuuden arvoperustan ja periaatteiden mukaan sitä, että kaikilla ihmisillä on arvokasta asiantuntijuutta ja osaamista, jokainen on ainutlaatuinen ja saamme yhdessä aikaiseksi hyvää.
