Toimintamallin kehittämisvuosien (2009 -2011) aikana eri puolilla Suomea alettiin vähitellen toteuttaa laitoshoitoon liittyvää palvelurakenteen muutosta.
Kanta-Hämeessä kyseisenä ajanjaksona vanhainkoteja vielä oli, mutta kehitystyö käynnistyi sielläkin. Todettiin, että laitospaikkoja on liian paljon ja vanhainkoteja alettiin muuttaa tehostetun palveluasumisen yksiköiksi. Myös laaja kuntaliitos toteutui kyseisenä ajankohtana, kun Hauho, Hämeenlinna, Kalvola, Lammi, Renko ja Tuulos liittyivät yhteen yhdeksi kaupungiksi, jonka nimeksi tuli Hämeenlinna. Kuntaliitos loi paineita yhtenäistää liittyneiden kuntien vanhuspalveluiden toimintojen sisältöjä.
Vuonna 2020 palvelurakenteen muutos näkyy varsin selkänä: tehostetun palveluasumisen piirissä on nykyisin suurin osa ympärivuorokautista hoitoa tarvitsevista iäkkäistä. Vuosikymmenen aikana ikääntyneiden laitoshoivaa on vähennetty suunnitelmien mukaisesti (vanhainkodeissa vuoden 2018 lopussa oli enää 5339 asiakasta, vähennystä edellisestä vuodesta 13,1%). Ympärivuorokautista hoitoa tarvitseville suositaan tehostetun palveluasumisen yksiköiden paikkoja. Näiden hoitoyksiköiden piirissä vuonna 2018 oli 44 959 asukasta. Omaisyhteistyön toimintamallia voidaan hyödyntää myös muissa asumisen palveluissa tai hoitoympäristöissä. Lisäksi esimerkiksi kehitysvammaisten henkilöiden autetun asumisen piirissä oli vuonna 2018 asukkaita 8664 psykiatrisen asumispalveluita käytti puolestaan 7484 henkilöä. Säännöllisen kotihoidon asiakkaita oli reilut 73 000. (Tilastoraportti 41 / 2019, THL, Suomen virallinen tilasto. ISSN 1798-0887)
Keväällä 2019 käynnistyi vilkas julkinen keskustelu hoitokotien hoidon ja hoivan laadusta. Vastaavasti koronapandemian keväällä 2020 ajankohtaistama omaisten huoli tehostetun palveluasumisen yksiköissä/ hoivakodeissa asuvista läheisistään osoittaa,että omaisyhteistyön kehittämiselle, luottamuksen vahvistamiselle ja uusille omaisyhteistyön käytänteille on edelleen kasvava tarve. Kevään ja kesän 2020 aikana monet hoitokodit innovoivat aktiivisesti uusia käytäntöjä asukkaiden ja omaisten tapaamisten mahdollistamiseksi. Omaisyhteistyötä tukevissa digitaalisissa palveluissa otettiin iso askel eteenpäin lyhyen ajanjakson aikana. Asukkaiden ja omaisten kohtaamisia järjestettiin verkkovälitteisesti hyödyntäen etäyhteyksiä, ja löydettiin myös uusia ratkaisuja kuten turvallisia kohtaamisia mahdollistavia kontteja ja tarkoitusta varten uudelleen sisustettuja autoja otettiin käyttöön hoitoyksiköiden pihoilla.
Hoitoa tarvitseva henkilö ja perheen/ lähipiirin merkitys :
Omaisyhteistyön kehittämisessä hoitoa ja hoivaa tarvitseva henkilö on hoitotyön keskiössä. Vanhuksen hyvinvoinnin edistäminen elämänkaaren loppuvaiheessa niin kotiympäristössä kuin kodin ulkopuolisessa hoitoyksikössä edellyttää monialaista osaamista häntä kohtaavilta työntekijöiltä.
Vanhus ja hänen lähipiirinsä muodostavat usein tiiviin perheyhteisön, joka jo sinällään luo turvallisuutta muutos- ja siirtymätilanteissa. Perhesiteiden merkitystä hoidon kokonaisuudessa ei ole vielä riittävästi huomioitu vanhuspalveluissa. Kehittämistoiminnan suunnittelussa on tästä syystä valittu perhelähtöisyys ja sen edistäminen hoidon ja hoivan kokonaisuudessa keskeiseksi tärkeäksi elementiksi.
Sosiaali- ja terveydenhuoltohenkilöstö:
Omaisyhteistyön kehittämiselle on tarvetta erilaisissa elämänkaaren tilanteissa ja asiakaskohtaamisissa. Turvallisuuden tunteen vahvistaminen niin kotona asumisen tukemisessa kuin uudessa hoitoympäristössä on keskeistä vanhuspalveluissa. Luottamuksellisen suhteen syntyminen ja ylläpitäminen asiakkaan, hänen lähipiirinsä ja heitä kohtaavien työntekijöiden kesken on monin tavoin merkityksellistä. Osapuolten keskinäinen luottamus välittyy myös kokemuksiin hoidon ja hoivan laadusta. Toimiva eri osapuolten välinen yhteistyö tukee myös osaltaan hoitajien hyvinvointia työssään ja työympäristössä. Omaisyhteistyön kehittämisen kautta ammatillinen osaaminen erilaisissa haastavissa ongelmatilanteissa vahvistuu ja työn aiheuttama tunnetaakka kevenee.
Organisaatio: Hoitokoteihin liittyvässä julkisessa keskustelussa toistuvasti ovat nousseet esille hoidon ja hoivan laatuun liittyvät puutteet ja epäluottamus eri osapuolten kesken hoitoympäristössä. Monet muistisairaiden henkilöiden omaisista kantavat erityistä huolta hoitokodeissa asuvista läheisistään. "Koska kahdella kolmesta ympärivuorokautisen hoidon asiakkaasta on muistisairaus ja sairauden aste on vähintään keskivaikea, ympärivuorokautisen hoidon laatu on ydinkysymys erityisesti muistisairaille ihmisille." Lähde:https://www.kaypahoito.fi/nix01676
Omaisyhteistyön kehittämisellä on mahdollista löytää paitsi yksittäisiä asukkaita ja heidän lähipiiriään palvelevia omaisyhteistyön käytäntöjä sekä myös hoidon ja hoivan laadun vahvistumista kyseisessä organisaatiossa. On tärkeää, että hoitoyksikössä kyetään rakentavaan keskusteluun esimerkiksi esille nostetuista hoidossa ilmenevistä puutteista. Yhtä tärkeää on myös tuoda esille hoitoyksikön vahvuudet ja kannustaa organisaationa niin ammattihenkilöstöä kuin asukkaita ja heidän läheisiään osallistumaan yhdessä hoitoympäristön kehittämiseen. Tämä organisaation myönteinen asenne omaisyhteistyön kehittämiseen välittyy jatkossa myös hoitoyksikön paikalliseen julkisuuskuvaan ja hoitotyön ja hoitotyötä tekevien työntekijöiden arvostamiseen kyseisessä organisaatiossa.
Yhteiskunta:
Vanhuspalveluiden haasteet ovat isoja. Väestön ikääntyessä asiakasmäärät kasvavat, kotihoidossa asiakkaat ovat heikkokuntoisempia ja paljon palveluita tarvitsevien asiakkaiden määrä kasvaa jatkuvasti. Sosiaali- ja terveydenhuoltoalalle on odotettavissa 15:n vuoden sisällä työntekijäpulaa.On arvioitu, että sote-alalle tarvittaisiin n 200 000 uutta työntekijää vuoteen 2035 mennessä.
Vanhustyön vetovoimaisuuden vahvistumiselle on entistä suurempi tarve sosiaali- ja terveydenhuoltoon hakeutuvien opiskelijoiden ja työntekijöiden joukossa. Suomeen tarvitaan tulevina vuosikymmeninäkin osaavia ja motivoituneita hoitoalan työntekijöitä. Omaisyhteistyön kehittämisellä voidaan osaltaan tukea vanhustyön laadun kehittämistä sekä rakentavaa keskustelukulttuuria asukkaan, omaisten ja hoivapalveluja tarjoavien toimijoiden välillä.
Kohderyhmä: vanhuspalveluiden, pitkäaikaishoivan ja koti- ja asumispalveluiden työntekijät, esimiehet, johtajat, asukkaiden ja asiakkaiden omaiset.
Toimintamallia pilotoitaessa on koottu runsaasti sisältömateriaalia Hämeenlinnan alueella toimineilta vanhuspalvelujen (vanhainkodit, kotihoito) työntekijöiltä ja asukkaiden sekä hoitoa tarvitsevien omaisilta. Tiedot on kerätty 2009-2011 aikana. Tietoja on kerätty henkilöstölle suunnatuista työpajoista (7 vanhainkotia, 1 asumispalveluyksikkö ja kotihoito) sekä omaisille järjestetyistä tilaisuuksista. Osassa yksiköistä on ensimmäisen työpajakierroksen jälkeen järjestetty myös omaisyhteistyön syventävät työpajat.
Henkilöstölle suunnatut työpajatyöskentelyt, omaisten tilaisuudet ja niiden pohjalta dokumentoidut muistiot ja palautekoosteet ovat olleet kehittämistyön keskeistä kokemustietoa ja arviontimateriaalia. Jokaisen työpajatyöskentelyn päätteeksi on päätetty yhteistyössä keskeisimmät omaisyhteistyöhön liittyvät kehittämistehtävät, joita on jalostettu edelleen POLKKA-työntekijä Tainan Laakson johdolla. Työntekijöille on tehty kirjallisia kyselyitä siitä, miten käsitellyt asiat ovat vaikuttaneet heidän tapaansa kohdata omainen ja kehittää edelleen omassa työympäristössään omaisyhteistyötä. Edellä kuvatun osallistamisen prosessin tuloksena syntyi Omaisyhteistyön toimintamallin tuotoksena esim. Toimivan omaisyhteistyön edellytykset -kooste.