Suomessa alkoholin ja nikotiinituotteiden ikärajavalvonta vähittäismyyntipaikoissa toimii melko hyvin. Ikärajavalvonnasta huolimatta alkoholia ja nikotiinituotteita päätyy alaikäisten nuorten käsiin. Nuoret saavat alkoholia ja nikotiinituotteita selvitysten mukaan useimmiten kavereiden, tuttujen tai perheenjäsenten kautta, siispä välittäminen on usein luonteeltaan sosiaalista. Tutkimusta välittämisestä löytyy melko niukasti ja siinä harvoin mennään ilmiöön pintaa syvemmälle.
Jonkin verran on tosin tutkittu niin Suomessa kuin muuallakin sitä, mistä nuoret käyttämänsä alkoholin tai nikotiinituotteet saavat, mutta vähemmän löytyy tutkimuksia tämän toiminnan sisimmästä olemuksesta. Varsinaista tutkimusta siitä, kuinka nuoret itse suhtautuvat välittämiseen, löytyy varsin niukasti, ja nämä käsittelevät pääasiassa alkoholin välittämistä. Simosen ja Tigerstedtin (2007) tutkimuksessa selvitettiin nuorilta itseltään, miksi he välittävät alkoholia alaikäisille ja onko eroa esimerkiksi siinä, kenelle alkoholia välitetään. Tutkimuksessa havaittiin, että nuoret välittivät alkoholia mieluiten omille kavereilleen tai nuoremmille sisaruksilleen. Vähemmän tutuille nuorille välittämistä ei koettu yhtä mielekkäänä, joskin sitäkin toisinaan silti tehtiin. Alkoholin välittämisen taustalta paljastui monenlaisia tekijöitä, joiden pohjalta harkintaa alkoholin luovuttamisesta alaikäisille tehtiin. Nämä liittyivät vahvasti nuorten välisiin sosiaalisiin suhteisiin – alkoholia ei siis välitetty samalla tavalla kenelle tahansa. Simonen ja Tigerstedt totesivatkin, ettei alkoholin välittäminen alaikäisille ole sattumanvaraista tai harkitsematonta toimintaa, vaan se perustuu enemmän tai vähemmän tiedostettuihin ohjenuoriin.
Toisinaan ainakin alkoholia voidaan välittää myös hyvin aikomuksin, välittää koska välitetään. Eräässä tutkimuksessa vanhemmat kertoivat antavansa nuorille alkoholia, koska kokivat turvallisemmaksi sen, että nuori juo alkoholia valvotusti (Jones, Robinson, Gilchirst & Barrie 2012). Vanhemmat voivat myös ajatella, että välittämällä itse alkoholia nuorille heidän on mahdollista säännöstellä nuorten käyttämän alkoholin määrää. Näin ajattelivat myös alaikäisten sisarukset, jotka kokivat kasvattavansa ja huolehtivansa sisaruksistaan, joille he kontrolloidusti välittivät alkoholia. Hyvät aikomukset eivät kuitenkaan välttämättä toteudu, sillä tutkimuksissa on havaittu, että esimerkiksi alkoholin välittäminen nuorille vanhempien toimesta saattaa lisätä riskijuomista.
Asenteita välittämistä kohtaan on tutkittu myös hiukan toisenlaisesta näkökulmasta, esimerkiksi eräässä ulkomailla tehdyssä tutkimuksessa selvitettiin suhtautumista alkoholin välittämisestä nuorille. On havaittu, että alkoholin välittämistä alaikäisille saatetaan pitää ainakin jossain määrin kulttuurisesti ja sosiaalisesti hyväksyttävänä tapana toimia. Tämän arvellaan johtuvan yleisestä hyväksyvästä asenteesta alkoholinkäyttöä kohtaan. Vaikka alkoholin välittäminen alaikäiselle on siis laitonta, sitä ei silti välttämättä moraalisesti koeta kovinkaan arveluttavana, vaikka toisaalta toiminnan laittomuus tiedostetaan hyvin.
Yhteiskunnan yleinen hyväksyvä suhtautuminen alkoholinkäyttöä kohtaan näyttäisi siis vaikuttavan siihen, kuinka alkoholin välittämiseen alaikäisille suhtaudutaan. Myös Piispa (2018) havaitsi sallivan ilmapiirin nuuskan käytön osalta vaikuttavan siihen, miten nuoret käyttävät ja hankkivat nuuskaa. Sekä päihteiden käyttö että niiden välittäminen ovat sosiaalista toimintaa, ja niiden taustalla vaikuttavat yhteiskunnan yleiset asenteet päihteiden käyttöä kohtaan. Päihteiden välittämisen luonteesta löytyy niukasti tutkimusta, mutta tehtyjen tutkimusten perusteella kyseessä on usein toiminta, joka noudattaa tiettyjä sosiaalisia normeja. Toisaalta ainakin osa välittämisestä tapahtuu myös entuudestaan tuntemattomien henkilöiden kesken, jolloin luodaan yhteys esimerkiksi sosiaalisen median kautta – esimerkiksi nuuskaa välitetään tällä tavalla (ks. esim. Piispa 2018).
Lähteet:
Raitasalo, K. & Härkönen, J. (2019) Nuorten päihteiden käyttö ja rahapelaaminen – ESPAD-tutkimus 2019. Tilastoraportti 40/2019. Terveyden ja hyvinvoinnin laitos.
Simonen, J. & Tigerstedt, C. (2007). ”Mieluummin kavereille kuin läheiselle”. Solidaarisuus nuorten aikuisten alkoholin välittämisessä alaikäisille, s. 161-185, teoksessa: Tigerstedt C. toim. (2007) Nuoret ja alkoholi. Alkoholi- ja huumetutkijain seura & Nuorisotutkimusseura.
Jones, S. C., Robinson, L., Gilchrist, H. & Barrie, L. (2012). Supply means supply - what does ’supply’ mean? Consumer responses to a campaign targeting secondary supply of alcohol to teenagers. In: R. Lee (Eds.), Australia New Zealand Marketing Academy Conference 2012: Proceedings (pp. 1-7). Australia: Ehrenberg-Bass Institute for Marketing Science, Edith Cowan University.
Sharmin, S., Kypri, K., Khanam, M., Wadolowski, M., Bruno. R. & Mattick, R.P. (2017) Parental Supply of Alcohol in Childhood and Risky Drinking in Adolescence: Systematic Review and Meta-Analysis. Int J Environ Res Public Health. 2017 Mar 9;14(3):287. doi: 10.3390/ijerph14030287. PMID: 28282955; PMCID: PMC5369123.
Piispa, M. (2018). Nuuska ja Nuoret - laadullinen selvitys nuorten nuuskan käytöstä ja hanki
Nuoret: hankkeessa kehitettyjen menetelmien avulla haluamme mm. lisätä nuorten tietoa ja ymmärrystä, sekä kriittistä suhtautumista alkoholin ja nikotiinituotteiden välittämistä kohtaan. Kriittisen suhtautumisen lisääntyessä nuori tulee pohtineeksi tarkemmin välittämisen seurauksia, jolloin alaikäisille välittäminen oletettavasti vähenee. Tavoitteena on lisäksi saada nuoret osallistettua aktiivisiksi toimijoiksi paikalliseen Pakka-toimintaan ja ehkäisevään päihdetyöhön sosiaalisen välittämisen ehkäisemiseksi, sekä alueellisen turvallisuuden lisäämiseksi.
Nuorten kanssa toimivat ammattilaiset: hankkeessa tarjotaan menetelmiä ja työkaluja yläkouluikäisten ja toisella asteella opiskelevien nuorten kanssa työskenteleville ammattilaisille alkoholin ja nikotiinituotteiden välittämisen ehkäisemiseksi.
Alueelliset Pakka-toimijat: kaikki hankkeessa kehitetyt menetelmät ovat lisäys jo olemassa oleviin Pakka-menetelmiin. Alueelliset Pakka-toimijat voivat hyödyntää menetelmiä työssään alkoholin ja nikotiinituotteiden sosiaalisen saatavuuden sääntelyssä ja tällä tavoin osallistaa alueen nuoria mukaan Pakka-toimintaan.
Kohderyhmänä ovat 7.-9.-luokkalaiset yläkoulujen oppilaat sekä toisella asteella opiskelevat täysi-ikäistymisvaiheessa olevat opiskelijat.
Kohderyhmäymmärrystä pyrittiin kerryttämään keskustelemalla niiden asiantuntijoiden kanssa, joilla on runsaasti kokemusta tämän ikäisten nuorten kanssa. Lisäksi hankkeen pohjalle teetettiin alkuselvitys, jossa tutkija teetti kohderyhmään kuuluville nuorille sekä kvantitatiivisen kyselyn, että teemahaastattelun. Selvityksen tarkoituksena oli kerryttää ymmärrystä nuorten suhtautumisesta alkoholin ja nikotiinituotteiden käyttöön, niiden välittämiseen ja muihin teemaan liittyviin kysymyksiin, kuten vastuuseen: kuka on vastuussa mahdollisista haitoista.
Nuorten kanssa toteutetuissa toimenpiteissä ja niiden yhteydessä käydyissä keskusteluissa nuoret olivat aktiivisia ja osallistuvia, joten myös niissä käydyt keskusteluivat lisäsivät työntekijöiden osaamista ja ymmärrystä näistä kohderyhmistä, heidän arvoistaan ja suhtautumisestaan päihteisiin.
Alku- ja loppuselvityksen ohessa tehtyjen kyselyiden lisäksi nuoria osallistettiin runsaasti: Pakka-kävelyillä nuoret keskustelevat ja vastaavat anonyymiin kyselyyn kävelyn teemoista. Diilerin jäljillä -mallin kehitystyössä nuoria osallistettiin ensin menetelmän työpajoissa, jonka jälkeen koulutuksissa ja menetelmän pilotoinneissa kaikissa kolmessa suomenkielisessä yläkoulussa, sekä yhdessä ruotsinkielisessä koulussa. Pakka-tapahtuman pilotoinnissa nuoret olivat myös alusta asti mukana: ensin työpajoissa, jonka jälkeen tapahtumien ideoinnissa, suunnittelussa, toteutuksessa ja loppuarvioinnissa.
