Tulevaisuudessa työikäisille tulee kasaantumaan yhä enemmän hoivavastuuta. Yli 700 000 suomalaista eli noin 28 prosenttia työvoimasta auttaa tai pitää huolta omasta läheisestään työn ohella. Väestön ikääntyessä ja palvelujen saatavuuden heikentyessä työikäisille tulee kasaantumaan yhä enemmän hoivavastuita. Eniten hoivavastuuta on yli 45-vuotiailla naisilla. 45-50-vuotiaista naispalkansaajista lähes 50 prosentilla on kodin ulkopuolisia hoivavastuita aikuisista läheisistään ja miehillä vastaava luku on 37 prosenttia.
Monet hyvinvointialueet ovat joutuneet säästämään sote-palveluista. Valitettavasti tämä ei kuitenkaan vähennä palvelujen tarvetta, vaan siirtää vastuuta hoitotahoilta palveluja tarvitsevien läheisille. Tämä pahimmassa tapauksessa vaikeuttaa koko lähipiirin tilannetta ja synnyttää uusia palvelutarpeita läheisten uupuessa. Ilmiö on yhteiskunnallisesti merkittävä ja huomion arvoinen. Tulevaisuudessa on kiinnitettävä huomiota siihen, miten läheisiään hoitavat, epäviralliset ja viralliset omaishoitajat, jaksavat arjessaan ja miten heitä voisi tukea ja ennaltaehkäistä uupumista.
Läheishoivaaminen on Suomessa yleistä, minkä ajatellaan pohjautuvan vahvaan kulttuuriseen normiin. Suomessa ei ole lakisääteistä velvollisuutta pitää huolta ikääntyneistä vanhemmista, vaan sukupolvien välisen hoivan katsotaan perustuvan välittämiseen ja vapaaehtoiseen huolenpitoon. Vain osa läheisestään huolta pitävistä on tehnyt sopimuksen hyvinvointialueen kanssa omaishoidon tuesta ja on näin ollen virallinen omaishoitaja. Monet tämän virallisen statuksen ulkopuolelle jäävistä läheisestään huolta pitävistä henkilöistä eivät välttämättä tunnista itseään läheishoivaajan tai epävirallisen omaishoitajan määritelmästä, vaikka hoivavastuu olisikin verrattain suuri. Toisaalta, jos hoivavastuu on satunnaista ja epäsäännöllistä, voi itsensä tunnistaminen läheishoivaajaksi olla vielä haastavampaa. Kuitenkin vaikka konkreettinen avustaminen ja asiointi olisi vain satunnaista, usein kuormitusta ja uupumista aiheuttaa etenkin jatkuva henkinen huoli läheisen pärjäämisestä. Etenkin työssä käyvät läheisestään huolta pitävät henkilöt kokevat syyllisyyden ja riittämättömyyden tunteita, mitä kahden roolin ristipaine voi aiheuttaa. Hankkeessa kehitetyn vertaisryhmämallin avulla on pyritty vastaamaan juuri tämän kohderyhmän tarpeisiin tukemalla asiakkaiden itsetuntemusta ja auttamalla heitä löytämään keinoja omien voimavarojen vaalimiseen kuormittavan elämäntilanteen keskellä.
Läheisenä työelämässä -vertaisryhmien kohderyhmänä on työssäkäyvät läheisestään huolta pitävät 40-65-vuotiaat henkilöt, jotka tarvitsevat tukea ja apua työn ja läheishoivan yhdistämisestä aiheutuneeseen kuormitukseen.
Hankkeen aikana asiakastyöstä on kerätty runsaasti havaintoja liittyen kohderyhmän tarpeisiin ja kokemuksiin työn ja läheishoivan yhdistämisen kuormittavuudesta. Asiakastyössä on korostunut erityisesti kohderyhmän kuormitus liittyen palvelujärjestelmään ja sen toimimattomuuteen; palveluiden heikkoon saatavuuteen, byrokratian hankaluuteen ja tiedon puutteeseen omista ja läheisen oikeuksista. Myös sopeutumishaasteet muuttuneeseen tilanteeseen ovat aiheuttaneet kuormitusta. Monesti on koettu vaikeana hyväksyä roolimuutokset suhteessa läheiseen ja toisaalta läheishoivatilanteessa saattaa korostua perheen tai suvun dynamiikassa olevat haasteet. Useat asiakkaat ovat tuoneet esiin myös vaikeuden rajata hoivavastuuta omaan jaksamiseensa nähden. Haasteet itsestä huolehtimisessa sekä omien tarpeiden ja rajojen tunnistamisessa korostuvat kun henkisiä ja ajallisia resursseja on vähän. Myös työelämän aiheuttama paine luo oman huolensa tilanteeseen, jos samaan aikaan pitäisi kehittyä uralla ja ottaa vastuuta ikääntyneestä vanhemmastaan.