Toimintaympäristönä on Eloisan alueen ikääntyneiden palvelut; ympärivuorokautinen hoiva, yhteisöllisen asumisen yksiköt, kotihoito.
Kulttuurin tarjoaminen ikääntyneille on lakisääteinen velvollisuus, jonka toteutuminen suositusten mukaisesti tulee varmistaa. Ikääntyvillä ihmisillä on samat kulttuuriset oikeudet kuin muullakin väestöllä.
Hoivayksiköissä kulttuurin ja virkistystoiminnan tulisi nivoutua saumattomasti asukkaiden ja henkilökunnan arkeen.
Laadukkaalla kulttuuritoiminnalla on todettu olevan suora yhteys sekä asukkaiden että henkilökunnan hyvinvointiin.
Toiminnan järjestämisen haasteena koen työntekijöiden kiireen ja yhä tiukkenevan työtahdin hoitajamitoituksen pienentyessä, yhteiskunnan sekä hyvinvointialueiden heikkenevän taloudellisen tilanteen jolloin esim. materiaali- ja esiintyjähankinnat vähenevät ja mahdollisesti laatu huononee, henkilöstön asenteet ja ryhmänohjaustaidot, kielitaidon puutteet
Kehitystyön tärkein lähtökohta on asiakkaan tarve mielekkääseen elämään myös hoivayksikössä ja ikääntyneenä. Sosiaaliset kontaktit, ymmärretyksi ja hyväksytyksi tuleminen, mielenkiinnon kohteiden ja harrastusten jatkumisen mahdollistaminen, normaalien ja terveiden roolien tukeminen, itsemääräämisoikeus, yksilöllisyyden huomioiminen persoonana ja yhteisönsä jäsenenä ovat asiakkaan perusoikeuksia ja tärkeää hyvän elämänlaadun varmistamisessa.
Mielen hyvinvoinnin edistäminen ja ylläpitäminen on tärkeää ja auttaa asiakasta sopeutumaan muihin elämässä tapahtuviin muutoksiin.
Kuntouttava hoiva aktivoi asukasta, antaa hänelle itsemääräämisoikeuden ja pystyvyyden tunteen. Toimintatapojen tultua tutuksi, asukkaan oma aktiivisuus helpottaa myös hoitajan fyysistä työtä.
Palautekyselyjen perusteella myös asiakkaiden omaiset ja läheiset toivovat kulttuuritoiminnan lisääntyvän hoivayksiköissä.
Kulttuuri- ja virkistystoiminnan on todettu parantavan erityisesti ikääntyvien työikäisten toimintakykyä ja pidentävän työuria. Mitattuja vaikutuksia on myös sairauspoissaolojen väheneminen, parantunut työtyytyväisyys ja kohentunut työnantajamielikuva. Nämä kaikki vaikuttavat asiakastyöhön, työyhteisöön ja suoraan myös ympäröivään yhteiskuntaan. Oma harrastuneisuus ja sen jakaminen auttaa myös asiakkaiden kulttuuri- ja viriketoiminnan järjestämisessä ja lisää asiakastuntemusta, lähentää henkilökuntaa ja asiakasta toisiinsa ja mataloittaa hoitaja-asiakas- valtasuhteita.
Kohderyhmät ovat keskenään hieman erilaisia.
Karjalankadun yksikössä tarjotaan yhteisöllistä asumista, jossa asukkaat ovat toimintakyvyltään parempikuntoisia. Myös heidän sosiaaliset taitonsa ja ryhmässä toimimisen taidot ovat kohtalaisen hyvät. Usealla on muistisairaus, joka ei kuitenkaan vielä tuo merkittävää haittaa.
Juvakoti on ympärivuorokautisen hoivan yksikkö. Asukkaat ovat heikompikuntoisia ja monen muistisairaus on edennyt jo pitkälle. Myös aistimuutokset tuottavat haastetta sosiaaliseen kanssakäymiseen ja ryhmässä toimimiseen.
Molemmissa yksiköissä hoivahenkilökunta avustaa osallistujat paikalle ryhmään. Joskus myös omaisia on osallistunut toimintaan. Jokaisessa ryhmässä huomioidaan jokainen osallistuja jollakin tavalla; se voi olla kättely ja tervehtiminen toiminnan aluksi ja/tai lopuksi tai toimintamenetelmä, jossa jokainen saa puheenvuoron omalla vuorollaan. Kontaktin saaminen ja osallistaminen riippuu paljon myös asukkaan jäljellä olevasta toimintakyvystä. Jokainen asukas kohdataan tasapuolisesti ja tasavertaisesti.
Viikottaisen ryhmätoiminnan ennalta suunniteltu sisältö ja teema on molemmissa pilottiyksiköissä sama. Yksiköissä työskentelymenetelmät ovat erilaiset ja mukautettu asiakkaiden toimintakykyyn.
Asukkaille on tehty palautekysely, jonka täyttämisessä on avustettu. Myös jokaisen ryhmätuokion päätteeksi on kysytty palautetta vapaamuotoisesti. Ryhmätuokiot koetaan lähes poikkeuksetta onnistuneiksi, tarpeellisiksi ja toivotuiksi. Niitä toivotaan lisää. Ideoita ryhmätuokioiden sisällöstä on myös kerätty. Ohjaaja on pyrkinyt arvioimaan elein ja ilmein annettua palautetta myös niiden asukkaiden osalta, jotka eivät pysty kommunikoimaan puheella.
