Kolmiporras-hankkeen ydinteemat ovat pohjoiskarjalaisten nuorten hyvinvoinnin ja mielenterveyden tukeminen ja syrjäytymisen ehkäisy sekä ennaltaehkäisevän tuen tarjoamiseen ja saamiseen liittyvien haasteiden ratkaiseminen.
Hankkeen tavoitteena on ollut kehittää kahden sosiaali- ja terveysalan järjestön (Joensuun Setlementin ja Joensuun seudun omaishoitajien) ennaltaehkäisevistä palveluista ja hyvinvointialueen (Pohjois-Karjalan Siun Sote) palveluista "yhden puhelun" -toimintamalli, jolla hankkeen kohderyhmän edustajalle (13-18 vuotias psykososiaalisia haasteita kohtaava nuori) järjestetään hänen tarpeitaan vastaava ennaltaehkäisevä palvelu helposti, nopeasti ja joistavasti.
Toimintamallin ideana on ollut vähentää hajallaan olevien ennaltaehkäisevien palveluiden aiheuttamia palveluohjauksen ongelmia, mikä helpottaa ammattilaisten tuen järjestämistä. Toimintamalli ehkäisee tuen tarvitsijan palvelusta toiseen siirtelyä ja madaltaa hänen kynnystään tuen vastaanottamiseen.
Hankkeessa rakennettavan toimintamallin on ollut tarkoitus tukea psykososiaalisista haasteista kärsiviä nuoria joustavasti ja pitkäjänteisesti sekä siirtää painopiste korjaavista palveluista ennaltaehkäisevään toimintaan. Hankkeen näkökulman on ollut tarkoitus olla vahvasti ennaltaehkäisevä, koska mielenterveyshäiriöistä johtuvan työkyvyttömyyden ehkäisy alkaa parhaimmillaan lapsuuden oikeanlaisilla ja oikea-aikaisilla tukitoimilla ja tarvittaessa nopealla hoitoon pääsyllä. Kehittämistyössä ennaltaehkäiseviä palveluita on levitetty ja jalkautettu maakunnan reunuskuntiin, joissa on puutettav tukipalveluista.
Kolmiportaisen tuen mallissa erityisenä vahvuutena on näyttäytynyt se, että tajolla on eri tasoista ennaltaehkäisevää tukea, josta valitaan sopiva taso vastaamaan nuoren tarpeita ja toiveita. Kun nuori saa tukea oikea-aikaisesti ja tuen taso vastaa nuoren tarpeisiin, nuorelle ei ehdi tulla oireita ja tuen tarve voi poistua sen sijaan, että ongelmat kasaantuisivat ja nuoren tilanne kriisiytyisi. Haasteiden kasaantuminen voi aiheuttaa psyykkistä oireilua, jolloin ennaltaehkäisevällä tuella ei enää voida vastata tuen tarpeeseen.
Kun tukihenkilötoimintaa on pystytty toteuttamaan hankesuunnitelmassa kuvatulla tavalla, ovat myös tulokset olleet hyviä: hankkeessa on onnistuttu tukemaan parhaiten nuoria, joiden tuen tarpeet on olleet vielä lieviä. Luottamuksellinen suhde tukihenkilöön on mahdollistanut vaikeistakin asioista puhumisen turvallisen aikuisen kanssa. Tukihenkilön tarjoaman tunne- ja vuorovaikutustaitojen vahvistamisen avulla nuori on saanut keinoja käsitellä mieltä painavia ja kuormittavia asioita, mikä on ehkäissyt ahdistuksen purkamista vahingollisilla tavoilla. Tällöin tuki on ollut oikea-aikaista ja haasteiden kasaantumista ennaltaehkäisevää. Parhaassa tapauksessa tukihenkilön tapaamisten myötä nuoren tuen tarpeet ovat poistuneet ja tukisuhde on voitu päättää suunitellusti.
Kolmiporras-hankkeessa tukea on tarjottu matalalla kynnyksellä. Tuen piiriin on päässyt ilman perusteellista palvelu- tai hoidontarpeen arviointia, asiakkuutta sosiaalihuoltoon tai kirjauksia asiakas- ja potilastietojärjestelmään. Tästä syystä hankkeen piiriin on tavoitettu myös sellaisia nuoria, jotka pelkäävät leimaantumista, vastustavat tai pelkäävät viranomaisia, tai joiden perheessä on viranomaisvastaisuutta. Nämä nuoret tarvitsevat aidosti matalan kynnyksen tukea ja Kolmiporras-hankkeen toimintamallin avulla tätä tukea on pystytty tarjoamaan nopeammin ja ketterämmin, kuin mihin lakisääteiset palvelut pystyvät.
Järjestölähtöisyys on tehnyt tuesta helpompaa ottaa se vastaan sekä helpommin lähestyttävää ja inhimillisempää. Tuki on ollut nuorelle aidosti vapaaehtoista ja tämän itsensä näköistä, eikä siihen ole sisältynyt "kontrollin" tunnetta, sillä siitä on puuttunut kokonaan asiakas-viranomainen -asetelma. Tukeen on sisältynyt enemmän osallisuutta ja vertaistoimintaa. Keskiössä on ollut nuori yksilönä, hänen näköisensä toiminta, yksilölliset tarpeet ja intressit. Tukihenkilöt ovat olleet merkittävänä tukena esimerkiksi nuoren kasvun vaiheissa ja itsenäistymisen kynnyksellä.
Hankkeeseen ohjautuneet 13-18 vuotiaat psykososiaalisia haasteita kohtaavat nuoret, jotka hyötyvät ennaltaehkäisevästä tuesta. Nuoria on ohjattu hankeeseen heidän kanssaan työskentelevien ammattilaisten, kuten kuraattoreiden, palvelutarpeen arvioinnin tiimin sosiaalityöntekijöiden tai perheneuvoloiden psykologien toimesta. Joidenkin nuorten kohdalla yhteyttä on ottanut suoraan nuoren huoltaja.
Hankkeeseen osallistuneet nuoret ovat kasvattaneet itsetuntemustaan ja tunnetaitojaan luovien menetelmien sekä vertaistuellisten tapaamisten kautta. Toiminnallisuus on näytellyt suurta roolia hankkeen tukihenkilötoiminnassa.
Järjestölähtöisen tuen periaatteena on ollut yksilöllisyys ja joustavuus, mikä on koettu merkittävänä vahvuutena hankkeessa. 1. portaan vapaaehtoisia aikuiskavereita on koulutettu toimintaan maakunnan reuna-alueilla, jolloin heidän tukensa on saavuttanut nuoria, jotka asuvat kauempana maakuntakeskuksesta. Myös 2. ja 3. portaan tukihenkilöt ovat tarvittaessa matkustaneet nuorten luokse harvaan asutuille alueilla ja kulkeneet nuorten rinnalla näiden omassa arjessa, elämässä ja ympäristössä. He ovat työskennelleet nuorten kanssa näiden yksilöllisistä lähtökohdista käsin myös iltaisin ja viikonloppuisin sekä antaneet tukea konkreettisten asioiden hoitamisessa, jotka voivat kasaantuessaan aiheuttaa merkittävää kuormitusta. Tämä on koettu keskeiseksi lisäarvoksi, sillä nuorten tukipalveluiden piiriin pääseminen on maakunnan reunuskunnissa kasvukeskuksia haastavampaa.
Kolmiporras-hankkeen toiminnassa mukana olleet 2. portaan nuoret ovat osallistuneet sekä Joensuun Setlementti ry:n sosiaalisen ja sukupuolisensitiivisen nuorisotyön, että Joensuun seudun omaishoitajat ry:n Alisa-toiminnan vertaistuellisiin tapaamisiin. Tukihenkilö on käynyt nuorten kanssa Setlementin Tyttöjen tuvalla, sateenkaarinuorten Moninaisuus meissä -illoissa sekä toiminnallisissa Teema torstai -illoissa. Alisa-toiminnan vertaistuellisiin tapaamisiin ovat osallistuneet 2. portaan nuoret hoivaajat.
