Omaishoitajat tekevät sitovaa ja vaativaa työtä hoitamalla läheistään. Valtaosa omaishoitajista on ikääntyneitä, jotka hoitavat puolisoaan kotona. Iso osa heistä ei tee omaishoidon sopimusta kunnan kanssa, jolloin he eivät saa riittävästi tukea omaishoitoon. Moni ikääntynyt omaishoitaja ajattelee, että hänen tehtävänä on huolehtia läheisestä. He kokevat usein läheisen hoidosta luopumisen vaikeaksi, vaikka omat voimavarat eivät riitä enää omaishoitajan rooliin. Kun hoitaminen kotona ei enää ole mahdollista, voidaan huomata, että omaishoitajan oma elämä on voinut kaventua olemattomiin ja voimavarat ovat lopussa. Siksi on tärkeää osoittaa ihmisille esim. Elämänvaloa-kurssin avulla, että he eivät ole yksin. Eli on vertaisia, jotka ovat pohtineet ja kohdanneet samankaltaisia asioita. Lempeästi muistutellen, että ihmissuhde hoidettavan läheisen kanssa ei pääty hänen muuttaessa pitkäaikaishoitoon. Vähitellen käännetään ajatusta siihen millainen omainen minä haluan olla sekä mitkä asiat tekevät minun arkeni mielekkääksi. Vähitellen myös muokataan uutta elämänvaihetta ja arkea itselle mielekkääksi ja oman näköiseksi.
Asiakasnäkökulma: Kurssimallin kehittämisen lähtökohtana on omaisten tuen tarve muutostilanteessa, kun hoidettava läheinen on hiljattain siirtynyt kodin ulkopuoliseen pitkäaikaishoitoon. Tarvetta on muutostilanteen läpikäymiselle, vertaistuelle, hyvinvoinnin vahvistamiselle sekä saada uusia näkökulmia ja voimavaroja arkeen.
Organisaatio ja ammattilaisnäkökulma: Oulun seudun omaishoitajat ry on aiemmin kehittänyt Elämäniloa-kurssin™ siihen tilanteeseen kun hoidettava läheinen on menehtynyt. Tämä ei kuitenkaan vastaa siihen tarpeeseen, kun läheinen asuu vielä hoitokodissa. Haluttiin kehittää kurssi jo varhaisempaan vaiheeseen kun ollaan keskellä muutostilannetta ja sopeudutaan uudenlaiseen arkeen. Elämänvaloa-kurssimallin kehittäminen oli tarpeen ja tarjoaa nykyisin ohjaajan työvälineen järjestötoimijoille sekä sosiaali- ja terveysalan ammattilaisille.
Yhteiskunnallinen näkökulma: Omaishoitajuuden päätyttyä omaisten tukea tulisi vahvistaa. Moni kokee jäävänsä huomiotta ja yksin uudessa tilanteessa, kun ei enää kuulu yhteiskunnan tarjoaman omaishoidontuen piiriin. Myös omaishoitajuuden aikana omaishoitaja on voinut kokea huomiotta jäämistä, jos keskiössä on ollut hoidettava ja hänen tarpeensa. Omaiset kaipaavat kysymystä: "Kuinka sinä voit, mitä sinulle kuuluu?"
Elämänvaloa-kurssin™ kohderyhmää ovat yli 65-vuotiaat omaiset, jotka ovat toimineet hoidettavan läheisen omaishoitajina. Kursseille osallistuneista suurimmalla osalla on ollut sopimus omaishoidosta kunnan kanssa. He ovat toimineet puolisonsa omaishoitajina. Kursseille osallistuneiden läheinen oli muuttanut pitkäaikaishoitoon 1kk - vuosi ennen kurssin alkua. Muutamalla läheinen menehtyi kurssin aikana ja sen vuoksi kurssi jäi kesken.
Ohjasimme kurssin kolme kertaa kehittämisvaiheessa ja teimme siihen koko ajan muutoksia. Ennen kurssin alkua tapasimme ja haastattelimme kaikki kurssilaiset yksitellen. Tutustuimme, kartoitimme tilannetta ja tarvittaessa tarjosimme muutakin tukea omaiselle. Kysyimme toiveita ja odotuksia kurssille.
Osa kurssilaisista sai ennen kurssin alkua tai sen aikana lisäksi yksilöllistä ammatillista tukea. Hankkeen aikana työntekijät kohtasivat jatkuvasti yksilöllisen tuen tarjoamisen myötä muutosvaiheessa olevia omaishoitajia ja omaisia. Työntekijöille syntyi käsitys siitä, mitkä teemat ja aiheet puhuttavat ja niihin vastattiin monilla kehitetyillä malleilla joista yksi on Elämänvaloa-kurssi™.
Kurssin harjoitukset ja toiminta on suunniteltu hyvin osallistavaksi. Lisäksi kurssilaiset saavat vaikuttaa kurssin sisältöihin erityisesti vapaamman ohjelman kohdissa. Liikuntahetket ovat usein kurssilaisten toisilleen ohjaamia ja illanvietoissa on laulettu karaokea, tehty palapelejä, pelailtu tms. kiinnostuksen mukaan.
Jokaisen kurssijakson päätteeksi keräsimme osallistujilta kirjallista ja suullista palautetta. Saimme kehittämisvaiheessa palautteita kaikenkaikkiaan 9 kertaa ja niiden perusteella teimme korjauksia ja muutoksia kurssirunkoon, sisältöihin, kurssiympäristöön ja ohjaamiseen.
Hyödynsimme kurssia kehittäessä myös vapaaehtoisia kokemusasiantuntijoita, entisiä omaishoitajia. He kokeilivat joidenkin harjoituksien toimivuutta ja teimme muutoksia heidän kehittämisideoiden pohjalta. Kokemusasiantuntija on vieraana yhdellä kurssikerralla ja tuo omaa tarinaansa yhteisen keskustelun pohjaksi.
