Ongelma tai haaste, johon toimintamalli vastaa
Helsingissä lapsiperheiden tuen ja palveluiden tarpeen monialaiseen toimintamalliin ja uudenlaiseen tiimirakenteeseen siirryttiin kaikilla alueilla 2017 alkaen. Moniammatillisissa työryhmissä työskentelee lastensuojelun sosiaalityöntekijöitä ja sosiaaliohjaajia, aikuissosiaalityön sosiaaliohjaaja, perheneuvolan psykologi ja sosiaalityöntekijä sekä sairaanhoitaja.
Mallin toimivuutta on vuosien saatossa haastaneet monet tekijät. Hankekauden aikana selvitettiin näitä haastekohtia aikuissosiaalityön näkökulmasta haastattelemalla aikuissosiaalityön sosiaaliohjaajia. Ongelmat liittyivät lähinnä aikuissosiaalityön organisointiin ja monimutkaiseen johtamisrakenteeseen.
Toimintamallin kohderyhmä ja sen tarpeet
Toimintaympäristön näkökulmasta monialaisten mallien kehittämiseen vaikuttaa olennaisesti sekä lainsäädännölliset että taloudelliset seikat. Sosiaalihuoltolaissa 41§ määritetään monialaisen yhteistyön velvoiteet, jonka mukaan palvelutarpeen arvioimiseksi, päätösten tekemiseksi ja sosiaalihuollon toteuttamiseksi toimenpiteestä vastaavan sosiaalihuollon viranomaisen on huolehdittava siitä, että käytettävissä on henkilön yksilöllisiin tarpeisiin nähden riittävästi asiantuntemusta ja osaamista. Tämä on ratkaistu Helsingissä lapsiperheiden osalta monialaisen palveluiden ja tuen tarpeen arvioinnilla.
Myös taloudelliset seikat ohjaavat kehittämään monialaisia arviointimalleja, jotta saataisiin tehokkaammin asiakashyötyjä kuin perinteisillä arviointitavoilla. Kokoamalla asiakasperheiden ympärille eri näkökulmia tuottavia arvioita, päästään paremmin ja nopeammin kiinni asiakasperheen kokonaisvaltaiseen tuen ja voimavarojen kartoittamiseen ja sitä kautta löydetään perheille tarvittava tuki ja palvelumuodot.
Kehitystyön lähtökohtana olivat asiakkaasta ja henkilöstöstä lähtöisin olevia tarpeita.
Kehittämistyön lähtökohtaa kuvaa seuraava:
Lapsiperheiden monialaisen tuen ja palveluiden tarpeen arvioinnin aikuissosiaalityön johtaminen oli hajautettu koskemaan useita osapuolia, joka aiheutti sen, että aikuissosiaalityön sosiaaliohjaajilla ja heidän esihenkilöillään ei aina ollut selkeää kuvaa omista rooleistaan ja tehtävistään. Aikuissosiaalityön sosiaaliohjaajilla oli kaksi esihenkilöä, joka toi epäselvittyyttä ja haastetta tehtävien suorittamiseen. Lisäksi huolta kannettiin siitä, että jos sosiaaliohjaaja työsentelee kokoaikaisena lapsiperheiden tiimissä, hän ei pysy ajantasalla aikuissosiaalityötä koskevista muutoksista. Aikuissosiaalityön sosiaaliohjaajien vaihtuvuus tuo myös haastetta osaamisen kehittymiseen. Kokonaisuutta koordinoi yksi johtavista sosiaalityöntekijöistä, mutta rooli koettiin hankalaksi. Asiohin vaikuttaminen toisesta organisaatiosta käsin on ollut haastavaa. Arvioitiin, että asioita ei saanut eteenpäin yhteisesti, joten jokainen alue on ratkaissut esiin tulleita asioita itsenäisesti. Tämä on johtanut alueiden eriytymisiin muun muassa tehtävien ja työajankäytön näkökulmasta. Lisäksi aikuissosiaalityön osallistuminen yhteiseen arviointiin on vaihdellut alueittain.
Kohderyhmänä on lastensuojeluilmoitusten tai yhteydenottojen kautta sosiaalihuoltoon tulleiden lapsiperheiden vanhemmat, joilla on aikuissosiaalityön tarvetta joko ohjauksen ja neuvonnan tai laajemman työikäisten palvelutarpeen arvioinnin tarvetta.
Toimintamallille asetetut tavoitteet
Tavoitteena oli yhtenäistää, kehittää, selkeyttää ja vahvistaa aikuissosiaalityön työnkuvaa ja asiantuntijuutta osana lapsiperheiden monialaista tuen tarpeen arviointia. Lisäksi tavoitteena oli ratkaista henkilöstön ja johtamisen haasteita kehittämällä aikuissosiaalityön organisointia ja johtamista.
Toimintamallin keskeiset edellytykset
Toimintamalli johdetaan ja juurrutetaan tehtyjen ohjeistusten ja kuvausten avulla. Lisäksi järjestettiin erilaisia tilaisuuksia henkilöstölle.
