Hoidon jatkuvuusmallin keskeisenä elementtinä on potilaan ja lääkärin välisen hoitosuhteen jatkuvuus, jossa potilaan hoidon tukena on omahoitaja ja tarvittaessa moniammatillisen tiimin muita jäseniä. Hoidon jatkuvuusmallilla tuetaan parhaiten meneillään olevan sote-uudistuksen tavoitteiden - kuten kustannusten nousun hillitseminen ja yhdenvertaisuuden paraneminen – saavuttamista terveydenhuollossa.

Vahva tieteellinen näyttö osoittaa, että saman yleislääkärin hoitaessa potilasta a) hoidon laatu paranee, b) sairastuvuus ja kuolleisuus vähenevät merkittävästi, c) terveydenhuollon palveluiden kokonaistarve ja -kustannukset pienenevät ja d) potilastyytyväisyys paranee. Suomen aikaisemmat omalääkärimallit ovat kariutuneet työn hallitsemattomuuteen, mikä on aiheutunut rakenteellisesta perusterveydenhuollon heikosta resursoinnista, liian suurista vastuuväestöistä ja työsopimusten työajattomuudesta.

Suomen kestävän kasvun ohjelmassa (RRP) v. 2024-2025 toteutettiin neljännen valtionavustushaun kautta (RRP4) kehittämishankkeita seitsemällä hyvinvointialueella. Hankkeissa kehitettiin erilaisia omalääkärimalleja, omatiimimalleja ja ammatinharjoittajamalleja, joiden tavoitteena oli hoidon jatkuvuuden parantaminen perusterveydenhuollossa. Suomen kestävän kasvun ohjelma (RRP) -kokonaisuus Innokylässä.

Sosiaali- ja terveysministeriö jakaa kehittämisrahaa hyvinvointialueille edelleen omalääkärimallin ja hoidon jatkuvuuden kehittämiseen vuodelle 2026 n. 40 miljoonaa euroa. Rahoitushaku käynnistyy 2/2026.