Eri maissa on ollut jo vuosikymmenien ajan erilaisia kokeiluja ja käytäntöjä, joita on kutsuttu henkilökohtaiseksi budjetoinniksi. Yhtenäistä määritelmää ei ole kuitenkaan syntynyt, vaan henkilökohtaisella budjetoinnilla on voitu tarkoittaa hyvin erilaisia asioita. Myös Suomessa on ollut kiinnostusta henkilökohtaiseen budjetointiin jo aiemmin. Suomessa tehtiin 2010-luvulla muutamia henkilökohtaisen budjetoinnin kokeiluja, joista esimerkkeinä toimivat STM:n palvelusetelikokeilun HB-hankkeet, Avain kansalaisuuteen -hanke ja Tiedän mitä tahdon! -projekti. Tämän HB-hankkeen lähtötilanteena oli selvittää aiempia tietoja hyödyntäen ja uutta tietoa tuottaen, millainen voisi olla Suomen henkilökohtaisen budjetoinnin malli.
Tavoitteena oli Sanna Marinin hallitusohjelman mukaisesti lisätä vammaisten henkilöiden yksilöllisten tarpeiden huomioimista, johon yhtenä keinona toimii suomalaiseen oikeusjärjestelmään ja palvelurakenteeseen soveltuva henkilökohtaisen budjetoinnin malli. Henkilökohtaisen budjetoinnin tavoitteena on vahvistaa vammaisten henkilöiden itsemääräämisoikeutta, osallisuutta ja valinnanmahdollisuuksia palveluiden suunnittelu- ja toteuttamisprosessissa siten, että apua ja tukea on saatavissa joustavasti elämän eri tilanteisiin ja yksilöllisiin tarpeisiin. Esityksen tavoitteet kytkeyityvät vammaisyleissopimuksen päämääriin. Erityisesti henkilökohtaisella budjetoinnilla voidaan edistää vammaisyleissopimuksen 19 artiklan toteutumista, missä säädetään vammaisten henkilöiden yhdenvertaisesta oikeudesta elää yhteisössä, jossa heillä on täysimääräinen osallisuus ja yhdenvertaiset valinnanmahdollisuudet. Esityksen tavoitteena oli tuottaa henkilökohtainen budjetointi yhdeksi järjestämistavaksi, jolla voidaan osaltaan toteuttaa edellä kuvattuja päämääriä räätälöimällä apua, tukea ja palveluita vammaisen henkilön tarvitsemalla tavalla.