Ruokarohkeus-kerho on keino tukea perheitä lievässä valikoivan syömisen tilanteessa. Neljän tapaamiskerran kerhossa lapset ja vanhemmat kokkailevat yhdessä sekä tutustuvat ruoka-aineisiin aistilähtöisesti ja leikkien avulla. Uudet raaka-aineet tulevat toiminnassa tutuksi sekä lapselle että aikuiselle sapere- eli makukoulumenetelmään pohjautuvien harjoitusten kautta. Kerhossa tuetaan lapsen ja vanhemman hyvää vuorovaikutusta syömistilanteissa. Lisäksi vanhemmat saavat tietoa ja vertaistukea lasten ravitsemuskysymyksiin liittyen. Kerhoja on järjestetty sekä paikan päällä kohdaten että etänä Teamsin kautta.
Kerhotoiminnan pohjalta on rakennettu myös Ruokarohkeus-verkkovalmennus, joka tarjoaa perheille tukea perheen asuinpaikasta riippumatta. Valmennuksen sisältöihin voi tutustua itsenäisesti sopivassa tahdissa. Valmennukseen sisältyy mahdollisuus kysyä asiantuntijalta.
Ruokarohkeus-kerho ja verkkovalmennus ovat matalan kynnyksen ennaltaehkäisevää tukea perheille, joissa lapsen valikoiva syöminen ("nirsoilu") aiheuttaa huolta. Valikoiva syöminen tarkoittaa, että lapsi syö vain tiettyjä ruokia, ei hyväksy helposti uusia ruokia tai hänellä on voimakkaita ruokamieltymyksiä liittyen ruuan makuun, rakenteeseen tai muihin ominaisuuksiin. Jonkinasteista valikoivuutta (neofobiaa) ilmenee valtaosalla taapero- ja leikki-ikäisistä, joidenkin arvioiden mukaan jopa 40 % lapsista. Valikoivan syömisen taustalla on monenlaisia tekijöitä, mm. liittyen lapsen perimään, temperamenttiin, aistiherkkyyksiin, uhmaikään sekä ympäristön vaikutukseen.
Myös neuropsykiatrisia (nepsy) piirteitä omaavilla lapsilla syömisen pulmat ovat verrattain yleisiä. Haasteet lapsen ja vanhemman välisessä vuorovaikutuksessa voivat olla syynä ja lisätä valikoivaa syömistä. Esimerkiksi syömiseen painostaminen, ruualla palkitseminen sekä käskevä ja määräilevä kasvatustyyli voivat synnyttää kierteen, jossa lapsen ruokavalio kapenee entisestään.
Tukemalla vanhempia ruokakasvatuksessa voidaan välttää lapsen ja koko perheen ruokavalion tarpeeton kapeutuminen. Tarjoamalla tukea oikea-aikaisesti voidaan ehkäistä pulmien paheneminen ja välttää tarpeetonta ravitsemusterapiapalveluiden kuormittumista.