Vanhuspalvelulaki (980/2012) sekä Sosiaali -ja terveysministeriön laatusuositus hyvän ikääntymisen turvaamiseksi (Sosiaali- ja terveysministeriön julkaisuja 2020:29) korostavat kotiin vietäviä palveluja, joilla voidaan tukea iäkkään henkilön hyvinvointia, terveyttä, toimintakykyä, itsenäistä suoriutumista ja osallisuutta.
Hyvinvointi jaetaan yleensä kolmeen ulottuvuuteen: terveyteen, materiaaliseen hyvinvointiin ja koettuun hyvinvointiin tai elämänlaatuun. Yksilöllisen hyvinvoinnin osatekijöiksi taas luetaan sosiaaliset suhteet, itsensä toteuttaminen, onnellisuus ja sosiaalinen pääoma. Tärkein hyvinvoinnin mittari on henkilökohtainen kokemus omasta terveydestä ja hyvinvoinnista.
Toimintakyvyllä tarkoitetaan ihmisen fyysisiä, psyykkisiä ja sosiaalisia edellytyksiä selviytyä hänelle itselleen merkityksellisistä ja välttämättömistä jokapäiväisen elämän toiminnoista – siinä ympäristössä jossa hän elää. Se on myös tasapainotila kykyjen, elin- ja toimintaympäristön sekä omien tavoitteiden välillä.
Hyvinvoinnin ja toimintakyvyn tukeminen lisää elämänlaatua, vähentää kaatumisriskiä ja vahvistaa kykyä selviytyä päivittäisistä askareista. Tärkeää on tukea ihmisen omia voimavaroja ja toimintakykyä perustarpeista huolehtimisen rinnalla. (ETENE 2008). Riippumatta iästä ja toimintakyvystä ihmisellä täytyy olla mahdollisuus elää hyvää ja omanlaistaan elämää omassa ympäristössään.