Suomen, kuten monien muidenkin länsimaiden, väestö ikääntyy vauhdilla. Tämä on johtanut kasvavaan huoleen liittyen lisääntyneisiin vaatimuksiin terveydenhuoltoa kohtaan sekä siihen liittyviin nouseviin kustannuksiin. Koronapandemian jälkeinen hoitovelka, kiristynyt hoitotakuu ja terveydenhuoltoalaa vaivaava työvoimapula korostavat moniammatillisen toimintamallien ilmeistä tarvetta nykyisissä ja tulevissa sote-kentän haasteissa ja niiden edellyttämissä muutoksissa.
Iäkkäät sairastavat paljon ja tämä voi johtaa monilääkitykseen eli polyfarmasiaan. Lääkehoidon tulisi olla rationaalista sekä yksilölliset tarpeet ja elämäntilanteet huomioon ottavaa. Rationaalisen lääkehoidon yksi kulmakivistä on potilaan ajantasainen lääkitystieto hoitajien ja lääkäreiden päätöksenteon tukena. Lääkehoidon asiantuntijoina farmasistien ajantasaistamien lääkityslistojen on todettu olevan tarkempia muihin terveydenhuollon ammattilaisiin verrattuna, joten farmasisten erityisosaamisella olisi mahdollista tukea muita terveydenhuollon ammattilaisia potilaan lääkehoidossa ja lääkityksen ajantasaistamisessa. Sosiaali- ja terveysministeriön Asiakas- ja potilasturvallisuusstrategian toimeenpanosuunnitelmassa (2022) todetaankin, että palveluntuottajan tulee varmistaa, että kaikille palvelumuodoille ja -yksiköille on tarjolla kliinisen farmasian tukea mm. lääkehoidon moniammatilliseen suunnitteluun, toteuttamiseen ja arviointiin lääkehoidon turvallisuuden varmistamiseksi.
Suomessa osastofarmasia ja kliinisen farmasian palvelut ovat vakiintuneet useimmissa sairaanhoitopiireissä osaksi toimintaa erikoissairaanhoidossa. Osastofarmasian tilannetta ja vaikuttavuutta on Suomessa tutkittu nimenomaan erikoissairaanhoitopainotteisesti. Vastaavasti farmaseuttisten palveluiden toteuttamisesta perusterveydenhuollossa sekä osana lääkärin tai sairaanhoitajan vastaanottoa on Suomessa toteutettu ja tutkittu varsin vähän, vaikka perusterveydenhuolto toimii portin tavoin erikoissairaanhoidon puolelle ja sen läpi kulkee suuret potilasmassat.