Ei yhtään elämää hukattavaksi! Kainuun HVA (ELOSSA - Nuorten huumekuolemien ehkäisy)

Luotu 08.01.2026
Ei yhtään elämää hukattavaksi! Kainuun HVA (ELOSSA - Nuorten huumekuolemien ehkäisy)
Ei yhtään elämää hukattavaksi! Kainuun HVA (ELOSSA - Nuorten huumekuolemien ehkäisy)

Alustava idea

Ensivaiheen tavoitteena Kainuun hyvinvointialueella on  käynnistää hanke nuorten huumekuolemien ehkäisemiseksi kohdentaen työskentely ennaltaehkäisevään toimintaan, ammattilaisten osaamiseen sekä viestintään.

Kohderyhmä

Ammattilaiset
Lapset ja varhaisnuoret
Nuoret
Nuoret aikuiset
Omaiset
Perheet

Linkit - Liitteet
Ei yhtään elämää hukattavaksi! Kainuun hyvinvointialueen nettisivut

Toimintamallin kuvaus

Ratkaistava ongelma tai haaste

Lähtötilanne

Hankkeen lähtötilanteessa Kainuun alueella oli tunnistettu nuorten päihteiden käyttöön liittyviä kasvavia riskejä sekä palvelujärjestelmän kehittämistarpeita. Vaikka huumeiden käyttöä ja huumekuolemia koskevat määrälliset luvut ovat alueella suhteellisen pieniä, kehityssuunnan nähtiin olevan huolestuttava ja ennaltaehkäisevien toimien tarve selvä.

Erityinen huoli kohdistuu siihen, että nuorten päihdeilmiöön ei kyetä vastaamaan riittävän varhain eikä riittävän yhtenäisesti. Nuorten päihdehoito- ja palvelupolut olivat osin epäselviä, eikä palvelujärjestelmä tarjonnut riittävästi matalan kynnyksen tai nuorisoerityisiä ratkaisuja.

Lisäksi alueella oli tunnistettu puutteita varhaisessa puuttumisessa, nuorten tavoittamisessa sekä palveluiden yhteensovittamisessa. Erityisesti nuorten päihteiden käyttöön liittyvien riskitekijöiden tunnistaminen ja niihin reagoiminen eivät olleet riittävän systemaattisia.

Hankkeen aikana kerätty kyselyaineisto vahvisti tätä lähtötilannetta. Ammattilaiset kuvasivat epävarmuutta hoitopolkujen suhteen, puutteita toimintamalleissa sekä haasteita ohjata nuoria oikea-aikaisesti palveluihin. Nuoret puolestaan toivat esiin kokemuksia palveluiden vaikeasta saavutettavuudesta, hitaudesta sekä siitä, etteivät palvelut aina tunnu heille turvallisilta tai helposti lähestyttäviltä.

Kokonaisuutena lähtötilannetta leimasi:

  • palvelujärjestelmän pirstaleisuus
  • nuorisoerityisten päihdepalvelujen puutteet
  • varhaisen tuen ja ennaltaehkäisyn riittämättömyys
  • tietoisuuden ja asenteiden kehittämistarve

 

Strategiset liittymäkohdat

Hanke linkittyy useaan valtakunnalliseen ja alueelliseen strategiseen kokonaisuuteen.

Keskeisin strateginen viitekehys on sosiaali- ja terveysministeriön käynnistämä nuorten huumekuolemien ehkäisyohjelma, jonka tavoitteena on vähentää huumeisiin liittyviä kuolemia sekä vahvistaa ehkäisevää päihdetyötä koko maassa.

Lisäksi hanke tukee laajemmin:

  • kansallisia mielenterveys- ja päihdestrategioita
  • hyvinvointialueiden lakisääteistä tehtävää edistää asukkaiden hyvinvointia ja terveyttä
  • ehkäisevän päihdetyön toimintaohjelmaa

Alueellisella tasolla hanke kytkeytyy Kainuun hyvinvointialueen kehittämistyöhön, jossa keskeisiä tavoitteita ovat palveluiden yhdenvertaisuus, varhainen tuki sekä moniammatillinen yhteistyö.

Hankkeen painopisteet: ennaltaehkäisy, osaamisen vahvistaminen ja viestintä vastaavat suoraan näihin strategisiin tavoitteisiin. Erityisesti viestinnän ja asenteisiin vaikuttamisen rooli tukee valtakunnallista tavoitetta vähentää stigmaa ja lisätä tietoisuutta päihteisiin liittyvistä riskeistä ja palveluista.

Samalla hanke nivoutuu laajempaan palvelujärjestelmän kehittämiseen, jossa tavoitteena on rakentaa selkeämpiä hoitopolkuja, parantaa palveluiden saavutettavuutta sekä vahvistaa eri toimijoiden välistä yhteistyötä.

Yhteenvetona

Lähtötilanne osoitti, että nuorten päihteisiin liittyvät haasteet Kainuussa eivät perustu ainoastaan yksilöllisiin tekijöihin, vaan ovat vahvasti sidoksissa palvelujärjestelmän toimivuuteen, rakenteisiin ja asenteisiin.

Hanke sijoittuu strategisesti keskeiseen kohtaan, jossa yhdistyvät:

  • kansalliset tavoitteet huumekuolemien ehkäisyssä
  • alueelliset kehittämistarpeet
  • nuorten hyvinvoinnin vahvistaminen

Tämä tekee hankkeesta merkittävän osan sekä paikallista että valtakunnallista kehittämistyötä.

Kehittämistarve eri näkökulmista

Kehitystyön lähtökohtana olevat tarpeet

Hankkeen kehittämistarpeet nousivat esiin sekä toimintaympäristön analyysistä että kerätystä kyselyaineistosta. Tarpeet ovat moniulotteisia ja kohdistuvat samanaikaisesti asiakkaisiin, ammattilaisiin, organisaatioihin ja laajempaan yhteiskunnalliseen tasoon. Kehittämistyön tavoitteena on ollut vaikuttaa näihin kaikkiin tasoihin samanaikaisesti.

Asiakasnäkökulma (nuoret ja läheiset)

Nuorten näkökulmasta keskeinen tarve liittyy avun saavutettavuuteen, turvallisuuteen ja kohtaamisen laatuun. Kyselyiden perusteella nuoret kokevat, että avun hakeminen on usein vaikeaa, vaikka tarve olisi olemassa. Esteiksi nousevat erityisesti häpeä, pelko leimautumisesta sekä epäluottamus siihen, että apua saa oikea-aikaisesti tai että heitä ymmärretään.

Nuoret tarvitsevat:

  • matalan kynnyksen palveluja, joihin voi hakeutua nopeasti ja ilman muodollisuuksia
  • mahdollisuutta asioida nimettömästi ja luottamuksellisesti
  • kokemuksen siitä, että heidät kohdataan ilman tuomitsemista
  • pysyvää ja luotettavaa aikuista rinnalle
  • tukea myös silloin, kun tilanne on akuutti tai nuori ei vielä ole valmis sitoutumaan hoitoon

Lisäksi nuoret korostavat vertaistuen ja kokemusasiantuntijoiden merkitystä sekä tarvetta ymmärtää omaa tilannettaan kokonaisvaltaisesti. Keskeinen kehittämistarve on muuttaa palvelujen toimintatapaa siten, että ne ovat aidosti nuorten näkökulmasta lähestyttäviä ja tukevat avun hakemista jo varhaisessa vaiheessa.

Ammattilaisnäkökulma

Ammattilaisten näkökulmasta keskeinen tarve liittyy osaamiseen, selkeisiin toimintamalleihin ja työn rakenteisiin. Kyselyjen perusteella työntekijät kohtaavat epävarmuutta erityisesti tilanteissa, joissa nuoren hoitopolku ei ole selkeä tai palveluihin ohjaaminen ei onnistu sujuvasti.

Ammattilaiset tarvitsevat:

  • selkeät ja yhtenäiset toimintamallit nuorten päihdetilanteiden kohtaamiseen
  • ajantasaiset tiedot hoitopoluista ja palveluista
  • koulutusta päihdeilmiöstä, kohtaamisesta ja motivoinnista
  • työkaluja haastaviin vuorovaikutustilanteisiin
  • tukea moniammatillisen yhteistyön toteuttamiseen

Lisäksi ammattilaiset kuvasivat kuormitusta tilanteissa, joissa nuori ei pääse palveluihin oikea-aikaisesti tai joissa vastuut eri toimijoiden välillä ovat epäselviä. Kehittämistarve kohdistuu siihen, että ammattilaisten työstä tehdään sujuvampaa, ennakoitavampaa ja vaikuttavampaa vahvistamalla osaamista ja yhtenäistämällä käytäntöjä.

Organisaatiotaso

Organisaatiotasolla keskeinen kehittämistarve liittyy palvelujärjestelmän rakenteisiin ja toimivuuteen. Hankkeen lähtötilanteessa tunnistettiin, että nuorten päihdepalvelut ovat osin hajanaisia ja hoitopolut epäselviä.

Keskeiset tarpeet ovat:

  • yhtenäisten hoitopolkujen ja toimintamallien rakentaminen
  • palveluiden yhteensovittaminen ja koordinointi
  • matalan kynnyksen palveluiden vahvistaminen
  • nopeampi pääsy palveluihin
  • tiedonkulun ja yhteistyön parantaminen eri yksiköiden välillä

Organisaation näkökulmasta muutostarve kohdistuu siihen, että palvelut muodostavat selkeän ja toimivan kokonaisuuden, jossa nuori ei jää yksin eikä huku järjestelmään.

Yhteiskunnallinen näkökulma

Yhteiskunnallisella tasolla kehittämistarve liittyy laajempiin päihdeilmiöihin, hyvinvointierojen kasvuun sekä palvelujen yhdenvertaisuuteen. Huumekuolemien ehkäisy on valtakunnallinen tavoite, ja nuorten päihteiden käyttö nähdään keskeisenä kansanterveyden ja sosiaalisen hyvinvoinnin kysymyksenä.

Keskeisiä tarpeita ovat:

  • ennaltaehkäisevän työn vahvistaminen
  • stigmaa vähentävä ja avoin keskustelukulttuuri
  • palvelujen yhdenvertaisen saatavuuden turvaaminen
  • nuorten hyvinvointia tukevien rakenteiden vahvistaminen
  • eri sektoreiden (sote, koulutus, järjestöt) yhteistyön tiivistäminen

Nuorten kyselyt osoittavat, että stigma ja pelko ovat merkittäviä esteitä avun hakemiselle. Näihin vaikuttaminen edellyttää pitkäjänteistä työtä sekä viestinnän että rakenteiden tasolla.

Yhteenveto

Kehittämistyön lähtökohtana on tarve tuottaa muutos samanaikaisesti usealla tasolla.

  • Nuorille: helpompi ja turvallisempi pääsy avun piiriin
  • Ammattilaisille: selkeämmät toimintamallit ja vahvempi osaaminen
  • Organisaatiolle: toimivammat palvelurakenteet
  • Yhteiskunnalle: vaikuttavampi ja ennaltaehkäisevä päihdetyö

Kokonaisuutena kehittämistyöllä pyritään vastaamaan siihen, että nuorten päihteisiin liittyviin haasteisiin voidaan puuttua aiemmin, vaikuttavammin ja inhimillisemmin.

Tavoitellut muutokset ja vaikutukset

Hankkeen tavoitteena on ollut tuottaa muutosta palvelujärjestelmän toimivuuteen siten, että nuoret saavat apua aiemmin, helpommin ja vaikuttavammin. Muutosta on tavoiteltu samanaikaisesti asiakastasolla, ammattilaisten työssä, organisaation rakenteissa sekä laajemmassa yhteiskunnallisessa toimintatavassa.

Keskeisenä pitkäntätäimen tavoitteena on siirtyminen reaktiivisesta, ongelmiin myöhemmin puuttuvasta toimintatavasta kohti ennaltaehkäisevää, varhaiseen tukeen perustuvaa toimintamallia. Tämä tarkoittaa sitä, että nuorten päihteisiin liittyvät riskit tunnistetaan aiemmin, ja tukea on saatavilla ennen tilanteen kriisiytymistä.

Muutos nuorten näkökulmasta

Nuorten osalta tavoiteltu muutos liittyy ennen kaikkea avun saavutettavuuteen ja kokemukseen palveluista. Tavoitteena on, että nuori:

  • löytää helposti tarvitsemansa avun
  • uskaltaa hakea apua ajoissa
  • kokee tulevansa kohdatuksi turvallisesti ja ilman tuomitsemista
  • saa tukea, joka vastaa hänen elämäntilannettaan

Tavoiteltu muutos näkyy käytännössä siinä, että avun hakemisen kynnys madaltuu ja nuorten luottamus palveluihin vahvistuu. Samalla pyritään siihen, että nuoret eivät jää yksin tilanteissaan, vaan saavat tukea riittävän varhaisessa vaiheessa.

Muutos ammattilaisten työssä

Ammattilaisten näkökulmasta muutoksen tavoitteena on vahvistaa osaamista ja selkeyttää toimintaa. Tavoitteena on, että ammattilaisilla on:

  • paremmat valmiudet tunnistaa nuorten päihteiden käyttöön liittyvät riskit
  • selkeät toimintamallit nuorten kohtaamiseen ja ohjaamiseen
  • ajantasainen tieto palveluista ja hoitopoluista
  • vahvempi kyky toimia yhteistyössä muiden toimijoiden kanssa

Tavoiteltu muutos tarkoittaa sitä, että työ on sujuvampaa, ennakoitavampaa ja vaikuttavampaa. Ammattilaiset pystyvät toimimaan varmemmin ja tarjoamaan nuorille oikea-aikaista tukea.

Muutos organisaation tasolla

Organisaatiotasolla tavoitteena on kehittää palvelujärjestelmää siten, että se muodostaa selkeän ja toimivan kokonaisuuden. Keskeisiä muutoksia ovat:

  • yhtenäisten hoitopolkujen ja toimintamallien rakentaminen. Tämä työ jatkuu hankkeen 2-vaiheessa.
  • palveluiden yhteensovittaminen ja koordinointi
  • matalan kynnyksen palveluiden lisääminen
  • palveluihin pääsyn nopeuttaminen

Tavoiteltu muutos näkyy siinä, että nuori ei jää palvelujärjestelmässä väliinputoajaksi, vaan saa tarvitsemansa tuen sujuvasti ja oikea-aikaisesti.

Muutos yhteiskunnallisella tasolla

Yhteiskunnallisella tasolla tavoitteena on vahvistaa ennaltaehkäisevää päihdetyötä sekä vaikuttaa asenteisiin ja stigmaan. Tavoitteena on:

  • lisätä tietoisuutta huumeiden käytön riskeistä ja avun mahdollisuuksista
  • vähentää päihteisiin liittyvää stigmaa
  • vahvistaa nuorten hyvinvointia tukevia rakenteita
  • edistää eri toimijoiden välistä yhteistyötä

Tavoiteltu muutos tarkoittaa sitä, että päihteisiin liittyvistä ilmiöistä voidaan keskustella avoimemmin ja avun hakeminen tulee hyväksyttävämmäksi.

Kokonaisvaikutus

Hankkeella tavoitellaan kokonaisvaltaista muutosta, jossa:

  • nuoret hakevat apua aiemmin ja saavat sitä helpommin
  • ammattilaiset toimivat varmemmin ja yhtenäisemmin
  • palvelujärjestelmä tukee nuorta johdonmukaisesti
  • yhteiskunnallinen keskustelu on avoimempaa ja stigma vähäisempää

Keskeisenä pitkän aikavälin tavoitteena on vähentää nuorten huumeiden käytöstä aiheutuvia haittoja ja ehkäistä huumekuolemia.

Tavoitteiden saavuttaminen

Hankkeessa tavoiteltu muutos edellyttää samanaikaista kehittämistyötä osaamisen, palvelurakenteiden, yhteistyön ja viestinnän tasolla. Toteutus on rakentunut vaiheittaisesti siten, että ensimmäisessä vaiheessa (1–8/2026) on koostettu tilannekuva, vahvistettu osaamista ja käynnistetty kehittämistyö, jonka pohjalta edetään toiseen vaiheeseen.

Vaihe I: valmistelu, tilannekuva ja osaamisen vahvistaminen

Hankkeen ensimmäisessä vaiheessa keskeistä on ollut nykytilan kartoittaminen ja yhteisen ymmärryksen rakentaminen. Tätä on toteutettu seuraavin toimenpitein:

  • toteutettu kyselyt nuorille ja ammattilaisille
  • kerätty kokemustietoa jalkautumalla nuorten toimintaympäristöihin
  • kartoitettu palvelujärjestelmän keskeiset haasteet ja kehittämistarpeet
  • tehty suunnitelma ja järjestetty koulutuksia ammattilaisille nuorisoerityisestä päihdetyöstä
  • käynnistetty moniammatillinen yhteistyö ja yhteiskehittäminen

Osaamisen vahvistamisessa on hyödynnetty koulutuksia, joissa on käsitelty päihdeilmiön tunnistamista, nuorten kohtaamista sekä palveluihin ohjaamista. Samalla on lisätty yhteistä ymmärrystä eri toimijoiden rooleista.

Viestintä ja vaikuttaminen

Viestintä on ollut keskeinen keino hankkeen tavoitteiden saavuttamisessa. Viestintää on toteutettu:

  • kohdennetusti nuorille, ammattilaisille ja sidosryhmille
  • monikanavaisesti (sosiaalinen media, kampanjat, jalkautuminen)
  • yhteistyössä järjestöjen ja verkostojen kanssa

Viestinnällä on pyritty lisäämään tietoisuutta, madaltamaan avun hakemisen kynnystä sekä vaikuttamaan asenteisiin ja stigmaan.

Moniammatillinen yhteistyö ja yhteiskehittäminen

Toteutuksessa keskeisenä keinona on ollut eri toimijoiden yhteistyö. Hankkeessa on hyödynnetty:

  • yhteistyöverkostoja (sote, oppilaitokset, järjestöt)
  • yhteiskehittämisen työskentelytapoja
  • kokemusasiantuntijoiden ja kolmannen sektorin osaamista

Tavoitteena on ollut rakentaa yhteistä toimintatapaa ja lisätä palveluiden yhteensovittamista. Yhteiskehittäminen on käynnistynyt hankkeen aikana, mutta sen toteutus on toistaiseksi ollut rajallista. Tapaamisia on järjestetty yksi, ja toinen suunniteltu tilaisuus ei toteutunut. (Tilanne 4.5.2026)  Yhteiskehittämisen rakenteita ja jatkuvuutta vahvistetaan hankkeen seuraavassa vaiheessa osana hoito- ja palveluketjujen kehittämistä.

 

Vaihe II: hoito- ja palveluketjujen kehittäminen

Hankkeen toinen vaihe käynnistyy elokuussa 2026. Tässä vaiheessa keskeinen toimenpide on hoito- ja palveluketjujen kuvaaminen, selkeyttäminen ja kehittäminen.

Vaiheessa II:

  • kuvataan nuorten päihdepalvelujen nykyiset hoitopolut
  • tunnistetaan katkokset ja kehittämiskohteet
  • rakennetaan yhtenäinen ja toimiva toimintamalli
  • luodaan selkeät ohjeistukset ammattilaisille
  • vahvistetaan palveluiden yhteensovittamista ja vastuujakoa

Tavoitteena on varmistaa, että nuori ohjautuu oikea-aikaisesti oikeaan palveluun eikä jää palvelujärjestelmän väliin.

Käytetyt keskeiset kehittämiskeinot

Hankkeessa hyödynnetään seuraavia kehittämisen keinoja:

  • tiedonkeruu ja analyysi (kyselyt, havainnot, kokemustieto)
  • koulutukset ja osaamisen vahvistaminen
  • viestintä ja vaikuttaminen
  • yhteiskehittäminen ja osallistaminen
  • moniammatillinen yhteistyö
  • palveluprosessien kuvaaminen ja kehittäminen

Yhteenveto

Toteutussuunnitelma rakentuu vaiheittaisesta etenemisestä, jossa ensimmäisessä vaiheessa luodaan ymmärrys ja perusta kehittämiselle, ja toisessa vaiheessa siirrytään rakenteelliseen kehittämiseen. Näin varmistetaan, että hoito- ja palveluketjujen uudistaminen perustuu todellisiin tarpeisiin ja että tavoiteltu muutos voidaan saavuttaa systemaattisesti ja vaikuttavasti.

 

Seuranta ja arviointi

Hankkeen tavoitteiden saavuttamista seurataan koko kehittämisprosessin ajan yhdistämällä määrällistä ja laadullista arviointitietoa. Arvioinnin keskiössä ovat erityisesti nuorten kokemukset, ammattilaisten osaamisen kehittyminen sekä palvelujärjestelmän toimivuus. Keskeisiä arviointikysymyksiä ovat: onko nuorten avun hakemisen kynnys madaltunut, ovatko ammattilaisten valmiudet vahvistuneet ja onko palveluihin ohjautuminen sujuvoitunut. Muutosta tarkastellaan muun muassa nuorten kokemuksissa (turvallisuus, tuomitsemattomuus, saavutettavuus), ammattilaisten itsearvioidussa osaamisessa ja yhteistyön toimivuudessa sekä organisaation tasolla hoitopolkujen selkeytymisessä ja palvelujen saavutettavuudessa.

Seurantaa toteutetaan kyselyjen, palautteiden, itsearvioinnin ja yhteiskehittämisen kautta kerätyn kokemustiedon avulla. Lisäksi hyödynnetään viestinnän tavoittavuustietoja sekä osallistujamääriä koulutuksista ja tilaisuuksista. Arviointi on jatkuva prosessi, jossa kerätty tieto ohjaa toiminnan kehittämistä. Keskeistä on tarkastella paitsi toiminnan laajuutta myös sen vaikuttavuutta, erityisesti sitä, miten hyvin kehittämistoimenpiteet ovat muuttaneet nuorten kokemuksia, ammattilaisten toimintaa ja palvelujärjestelmän toimivuutta tavoiteltuun suuntaan.

Ratkaisun keskeinen sisältö

Hankkeessa kehitetään toimintamalli, jossa nuorten päihteisiin liittyviin huoliin vastataan varhaisessa vaiheessa yhdistämällä matalan kynnyksen palvelut, ammattilaisten osaamisen vahvistaminen ja moniammatillinen yhteistyö. Toimintamallin ytimessä on nuoren näkökulmasta helposti saavutettava, luottamuksellinen ja tuomitsematon tuki, joka mahdollistaa avun hakemisen jo ennen tilanteen kriisiytymistä.

Ratkaisussa keskeistä on palvelujen yhteensovittaminen siten, että nuorelle muodostuu selkeä hoito- ja palveluketju sekä sujuva ohjautuminen oikea-aikaiseen tukeen. Samalla vahvistetaan ammattilaisten valmiuksia tunnistaa ja kohdata päihteiden käyttöön liittyviä riskejä sekä lisätään yhteistyötä eri toimijoiden välillä. Viestintä toimii läpileikkaavana keinona lisätä tietoisuutta, tavoittaa nuoria ja vähentää stigmaa.

Toimintamalli rakentuu vaiheittain: ensimmäisessä vaiheessa kootaan tilannekuva ja vahvistetaan osaamista, ja toisessa vaiheessa kuvataan ja kehitetään hoito- ja palveluketjut. Tavoitteena on pysyvä, yhtenäinen ja nuorilähtöinen toimintatapa, joka ehkäisee päihteiden käytöstä aiheutuvia haittoja ja tukee nuorten hyvinvointia.

Kainuun hyvinvointialueella väestömäärä oli vuoden 2024 lopussa noin 69 600 asukasta. Alueella lapsia ja nuoria (0–29-vuotiaat) on noin 19 000, mikä muodostaa merkittävän mutta suhteellisesti pienenevän väestöosuuden. 

Kainuu on alueena harvaan asuttu, ja pitkät etäisyydet sekä palvelujen keskittyminen vaikuttavat merkittävästi sosiaali- ja terveyspalvelujen saavutettavuuteen. Tämä korostaa tarvetta toimiville palveluketjuille, yhteistyölle ja matalan kynnyksen palveluille, erityisesti nuorten kohdalla.

Yhteiskunnallinen ja sosiaalinen toimintaympäristö

Valtakunnallisesti huumeiden käyttö ja siihen liittyvät haitat ovat lisääntyneet. Vuoden 2023 tilastojen mukaan huumausainekuolemien määrä on ollut historian korkeimmalla tasolla, ja ilmiö koskettaa erityisesti nuoria ja nuoria aikuisia. Kainuussa huumekuolemien vuosittainen määrä on kokonaisuudessaan pieni, mutta kehityssuunta ja riski kasvuun on tunnistettu. Erityisesti nuorten aikuisten ryhmässä ilmiö on korostunut, mikä viittaa päihdeilmiön muutokseen ja monimutkaistumiseen. Nuorten päihteiden käyttö kytkeytyy usein laajempiin hyvinvointiin liittyviin haasteisiin, kuten mielenterveyden ongelmiin, koulupudokkuuteen sekä elämänhallinnan vaikeuksiin. Kainuussa mielenterveyden ja käyttäytymisen häiriöiden vuoksi työkyvyttömyyseläkettä saavien osuus on muuta maata korkeampi, mikä kuvastaa alueellisia hyvinvointihaasteita. 

Palvelujärjestelmä ja rakenteet

Kainuussa nuorten päihdepalvelut ovat kehittyneet osin hajanaisesti, ja palvelurakenteissa on tunnistettu merkittäviä puutteita. Erityisesti nuorisoerityiset päihdepalvelut sekä selkeät hoitopolut ovat osin puutteellisia tai epäyhtenäisiä. 

Palvelujärjestelmässä korostuvat seuraavat haasteet:

  • palveluketjujen pirstaleisuus
  • hoidon saatavuuden viiveet
  • nuorten tavoittamisen vaikeus
  • matalan kynnyksen palveluiden vähäisyys

Lisäksi valtakunnalliset uudistukset, kuten hyvinvointialueiden toiminnan vakiintuminen, vaikuttavat edelleen palveluiden rakenteisiin ja työnjakoon. Tämä luo samanaikaisesti mahdollisuuksia kehittämiselle, mutta myös epävarmuutta toimintamalleihin.

Poliittiset ja lainsäädännölliset tekijät

Sosiaali- ja terveyspolitiikassa korostuu ennaltaehkäisevän työn vahvistaminen sekä palvelujen yhdenvertaisuus. STM:n käynnistämät ohjelmat, kuten nuorten huumekuolemien ehkäisyyn tähtäävä kokonaisuus, ohjaavat kehittämistyötä myös alueellisesti. Lainsäädännön näkökulmasta keskeisiä tekijöitä ovat itsemääräämisoikeus, lastensuojelun velvoitteet sekä päihde- ja mielenterveyspalvelujen järjestäminen. Nuorten kohdalla nämä voivat synnyttää haasteita erityisesti tilanteissa, joissa nuori ei ole motivoitunut hoitoon tai palveluihin sitoutumiseen. Lisäksi päihteisiin liittyvä sääntely ja rikosoikeudelliset näkökulmat voivat vaikuttaa nuorten halukkuuteen hakea apua, mikä tuli esiin myös hankkeen kyselyaineistossa.

Taloudelliset tekijät

Kainuun hyvinvointialueella kustannuspaineet ja resurssien rajallisuus vaikuttavat merkittävästi palveluiden järjestämiseen. Taloustilanne heijastuu erityisesti:

  • palvelujen saatavuuteen ja resurssointiin
  • henkilöstön riittävyyteen
  • mahdollisuuksiin kehittää uusia palveluja

Ammattilaisten ja nuorten näkemykset tukevat havaintoa siitä, että palveluihin pääsy voi viivästyä, ja että matalan kynnyksen palvelujen riittävyys on keskeinen kehittämiskohde.

Kulttuuriset ja asenteelliset tekijät

Hankkeessa toteutettujen kyselyiden perusteella päihteisiin liittyvät asenteet ja stigma ovat merkittäviä avun hakemiseen vaikuttavia tekijöitä. Nuoret kokevat häpeää ja pelkoa leimautumisesta, mikä voi estää hakeutumista palveluihin. Myös ammattilaisten keskuudessa asenteet voivat vaikuttaa kohtaamiseen ja puheeksi ottamiseen. Päihteiden käyttö saatetaan nähdä edelleen erillisenä ilmiönä eikä osana laajempaa hyvinvointia, mikä voi heikentää varhaista puuttumista.

Ympäristö ja toimintaympäristön erityispiirteet

Kainuun alueelliset erityispiirteet, kuten pitkät välimatkat, vähäinen väestöpohja ja palvelujen keskittyminen, vaikuttavat suoraan palvelujen saavutettavuuteen. Digitaalisten palvelujen merkitys korostuu tällaisessa toimintaympäristössä.Lisäksi huumeiden saatavuuden muuttuminen, erityisesti internetin kautta tapahtuva hankinta, on lisännyt ilmiön ennakoimattomuutta ja riskejä myös alueilla, joissa huumeiden käyttö on aiemmin ollut vähäisempää.

Yhteenveto

Kainuun toimintaympäristöä leimaa samanaikaisesti pienet väestömäärät, kasvavat hyvinvointihaasteet sekä palvelujärjestelmän kehittämistarve. Nuorten päihteisiin liittyvät ilmiöt kytkeytyvät laajasti sosiaalisiin, taloudellisiin ja rakenteellisiin tekijöihin.

Kokonaisuutena toimintaympäristö korostaa:

  • ennaltaehkäisevän työn merkitystä
  • matalan kynnyksen palvelujen tarvetta
  • moniammatillisen yhteistyön kehittämistä
  • nuorten tarpeista lähtevää palveluiden kehittämistä
Asiakkaiden osallistuminen

Hankkeen ensisijaisena kohderyhmänä olivat kainuulaiset 13–25-vuotiaat nuoret, joilla on riski päihteiden käyttöön, jotka käyttävät huumeita joko satunnaisesti tai ongelmallisesti, sekä heidän läheisensä. Toissijaisena kohderyhmänä olivat nuoria työssään kohtaavat ammattilaiset eri sektoreilta, kuten sosiaali- ja terveydenhuollosta, oppilaitoksista, nuorisotyöstä ja järjestökentältä. 

Kohderyhmän erityispiirteenä Kainuussa on pieni mutta haavoittuva joukko, jonka tavoittaminen edellyttää aktiivista jalkautumista, verkostoyhteistyötä ja matalan kynnyksen lähestymistapaa. Nuoret toimivat hajautuneessa toimintaympäristössä, jossa palveluihin pääsy ei ole aina vaivatonta, ja jossa päihteiden käyttöön liittyy usein moninaisia elämänhallinnan haasteita.

Asiakasymmärryksen kertyminen

Hankkeen aikana asiakasymmärrystä on kerrytetty systemaattisesti useista lähteistä. Keskeisenä menetelmänä ovat olleet nuorille suunnatut anonyymit kyselyt, joissa on kartoitettu nuorten näkemyksiä avun hakemisesta, palveluista ja tuen tarpeista. Näiden kautta on saatu suoraa kokemustietoa siitä, millaiset tekijät tukevat tai estävät avun hakemista.

Kyselyiden perusteella on muodostunut selkeä kuva siitä, että nuoret tarvitsevat ennen kaikkea helposti saavutettavia, luottamuksellisia ja tuomitsemattomia palveluja. Avun hakemista vaikeuttavat erityisesti häpeä, pelko leimautumisesta sekä epäluottamus palvelujärjestelmää kohtaan. Samanaikaisesti nuoret toivovat pysyviä ja luotettavia aikuiskontakteja sekä tukea, joka huomioi heidän elämäntilanteensa kokonaisvaltaisesti.

Asiakasymmärrystä on syvennetty myös ammattilaiskyselyillä, joiden kautta on saatu tietoa nuorten kanssa työskentelevien kokemuksista, haasteista ja kehittämistarpeista. Tämä on mahdollistanut nuorten kokemusten tarkastelun suhteessa palvelujärjestelmän toimivuuteen.

Lisäksi asiakasymmärrystä on kertynyt yhteiskehittämisen ja nuorten kohtaamisten kautta. Kohtaamiset nuorten kanssa heidän omissa toimintaympäristöissään (Spartak ry, Kajaanin Ohjaamo, Päiväkeskus Mäntsäri, Virtuaaliklubitalo Virkku ja hyvinvointialueen nuorisovaltuusto) ovat tuottaneet arvokasta hiljaista tietoa nuorten arjesta, asenteista ja palvelujen koetusta merkityksestä.

Asiakkaiden osallistaminen

Nuoria on osallistettu hankkeen aikana useilla tavoilla. Keskeisin osallistamisen muoto on ollut kyselyt, joiden kautta nuoret ovat voineet tuoda näkemyksiään esiin anonyymisti ja matalalla kynnyksellä. Tämä on mahdollistanut avoimemman tiedon saamisen myös herkistä aiheista.

Lisäksi nuoria on osallistettu kehittämistyöhön välillisesti jalkautumisen, keskustelujen ja kohtaamisten kautta. Nuorten näkemyksiä on hyödynnetty viestinnän suunnittelussa, sisältöjen kohdentamisessa sekä kehittämistyön painopisteiden määrittelyssä.

Hankkeessa on hyödynnetty myös kokemusasiantuntijuutta ja kolmannen sektorin toimijoita, joiden kautta nuorten ääni ja kokemukset ovat tulleet osaksi kehittämistyötä. Tämä on lisännyt ymmärrystä siitä, miten palvelut näyttäytyvät nuorten näkökulmasta ja miten niitä tulisi kehittää.

Yhteenveto

Hankkeen aikana muodostunut asiakasymmärrys korostaa, että nuorten päihdeilmiöön vastaaminen edellyttää palveluja, jotka ovat helposti saavutettavia, luottamuksellisia ja nuorten näkökulmasta merkityksellisiä. Nuorten osallistaminen on ollut keskeinen osa kehittämistyötä, ja heidän kokemuksensa ovat ohjanneet toiminnan suuntaa kohti matalamman kynnyksen, ymmärtävämpää ja vaikuttavampaa palvelujärjestelmää.

Kokeilun tulokset ja välittömät vaikutukset

Hankkeen kehittämistyö on vielä kesken, eikä kaikkien tavoiteltujen muutosten toteutumista voida tässä vaiheessa arvioida lopullisesti. Hankkeen ensimmäisessä vaiheessa on kuitenkin saavutettu keskeinen tulos: yhteinen ja aiempaa selkeämpi tilannekuva nuorten päihteisiin liittyvistä ilmiöistä sekä palvelujärjestelmän kehittämistarpeista.

Kerätty kyselyaineisto ja yhteiskehittäminen ovat vahvistaneet ymmärrystä siitä, että nuorten avun hakemisen kynnykseen vaikuttavat erityisesti stigma, palveluiden saavutettavuus sekä kohtaamisen laatu. Samanaikaisesti ammattilaisten näkökulmasta on tunnistettu keskeiset rakenteelliset haasteet, kuten hoitopolkujen epäselvyys ja toimintamallien puutteet. Tämä tieto toimii perustana seuraavan vaiheen kehittämistyölle.

Hankkeen aikana on myös käynnistynyt moniammatillinen yhteistyö sekä osaamisen vahvistaminen, ja viestinnällä on pystytty lisäämään tietoisuutta hankkeen teemoista. Nämä voidaan nähdä varhaisina edellytyksinä tavoitellulle muutokselle.

Odottamattomana mutta myönteisenä havaintona voidaan nostaa esiin se, että nuorten vastausten kautta on saatu esiin vahva tarve luottamukselliselle ja pitkäjänteiselle tuelle, mikä korostaa inhimillisen kohtaamisen merkitystä palveluiden kehittämisessä. Toisaalta yhteiskehittämisen käynnistyminen on ollut odotettua hitaampaa, mikä siirtää osan kehittämistyöstä hankkeen seuraavaan vaiheeseen.

Kokonaisuutena voidaan todeta, että hanke on siirtynyt valmisteluvaiheesta kohti rakenteellista kehittämistä. Varsinaisten vaikutusten odotetaan konkretisoituvan hankkeen toisessa vaiheessa, jossa hoito- ja palveluketjujen kehittäminen etenee.

Toimivuuden ja käyttöönoton edellytykset

Toimintamallin käyttöönotto toteutetaan vaiheittain siten, että ensin kuvataan ja selkeytetään hoito- ja palveluketjut sekä vastuut, jonka jälkeen varmistetaan henkilöstön osaaminen koulutusten ja perehdytyksen avulla. Tämän jälkeen toimintamalli otetaan käyttöön arjen työssä eri palveluissa ja sitä kehitetään jatkuvan seurannan, palautteen ja yhteistyön kautta. Juurruttaminen edellyttää riittäviä aika- ja henkilöstöresursseja, osaamisen vahvistamista sekä johdon sitoutumista. Tavoitteena on, että toimintamalli vakiintuu osaksi organisaation pysyviä rakenteita ja muodostuu yhtenäiseksi, nuorilähtöiseksi tavaksi toimia koko hyvinvointialueella.

Taustatiedot

Maantieteellinen alue
Kainuun hyvinvointialue
Kehittäjäorganisaatiot
Kainuun hyvinvointialue
Toimintaympäristö
Kainuun hyvinvointialue
Rahoittaja
Sosiaali- ja terveysministeriö (STM)