Monitoimijaisen sosiaalityön toimintamalli vankilasta vapautuvan tukena (VAPAA-hanke)
Monitoimijaisen sosiaalityön toimintamalli vankilasta vapautuvan tukena (VAPAA-hanke)
Monitoimijaisen sosiaalityön toimintamalli ohjaa tunnistamaan vankilasta vapautuvan tuen tarpeet, kokoamaan yksilöllisen tukiverkoston sekä vahvistamaan suunnitelmallista, suhdeperustaista ja monikanavaista sosiaalityötä.
Toimintamallin nimi
Monitoimijaisen sosiaalityön toimintamalli ohjaa tunnistamaan vankilasta vapautuvan tuen tarpeet, kokoamaan yksilöllisen tukiverkoston sekä vahvistamaan suunnitelmallista, suhdeperustaista ja monikanavaista sosiaalityötä.
Monitoimijaisen sosiaalityön toimintamalli vankilasta vapautuvan asiakkaan kehitettiin rikollisuudesta irrottautumisen ja yhteiskuntaan kiinnittymisen tueksi sekä tutkimusperustaisen työkulttuurin luomiseksi hyvinvointialuille.
Toimintamalli ohjaa tunnistamaan vankilasta vapautuvan tuen tarpeet riittävän varhaisessa vaiheessa, kokoamaan yksilöllisen tukiverkoston sekä vahvistamaan suunnitelmallista ja suhdeperustaista sosiaalityötä. Lisäksi malli ohjaa hyödyntämään asiakaslähtöisesti digitaalisia palveluja ja monikanavaista asiointia asiakkuuden eri vaiheissa. Oikea-aikaisilla ja asiakaslähtöisillä palveluilla voidaan lisätä vapautuvan vangin koettua hyvinvointia, edistää hänen kokemustaan osallisuudesta ja toimijuudesta sekä mahdollisesti ehkäistä uusintarikollisuutta.
Toimintamallin kuvaus perustuu VAPAA-tutkimushankkeen tutkimustuloksiin, aikaisempaan tutkimukseen sekä hyvinvointialueilla pidettyjen kehittämispajojen keskeisiin havaintoihin. Monitoimijaisen sosiaalityön toimintamallin kehittämisen keskeisenä teoreettisen lähtökohtana on ollut desistanssiparadigma ja erityisesti desistanssin eri vaiheita koskeva jäsennys.
Monitoimijainen sosiaalityö vankilasta vapautuvan tukena digitalisoituvassa yhteiskunnassa (VAPAA) -hanke on VTR-rahoitteinen hanke ajalla 1.1.2024-31.12.2025.
Rikostaustaisilla henkilöillä on paljon erilaisia tuen ja palvelun tarpeita. Rikostaustaiset henkilöt ovat yhteiskunnassamme myös eräs huono-osaisimmista ja syrjäytyneimmistä ihmisryhmistä (Saari, 2015) ja heillä on selvästi muuta väestöä enemmän erityisesti mielenterveyden häiriöitä, päihderiippuvuutta, oppimisvaikeuksia ja muita elämänhallinnan ongelmia (esim. Joukamaa ym., 2010; Kainulainen & Saari, 2021; Tuominen 2018). Merkittävä osa vapautuvista vangeista vapautuu asunnottomaksi ja esimerkiksi vuonna 2024 Rikosseuraamuslaitoksen vapautuneista valvonta-asiakkaista 27 % oli vailla vakituista asuntoa (Rikosseuraamuslaitoksen tilastoja 2024, 45). Vangeilla, joilla ei ole pysyvää asuntoa, koettu terveys on myös selvästi alentunut (Kauhanen, 2021, 68).
Vaikka rikostaustaisten henkilöiden palvelutarpeet ovat todettuja, he jäävät usein palveluiden ulkopuolelle. Järveläisen ym., (2021) tutkimuksen mukaan suurella osalla vapautuvista vangeista ei ole asiakassuhdetta aikuissosiaalityöhön. Palveluista putoamiseen ovat vaikuttaneet erilaiset rakenteelliset muutokset, kuten vuonna 2017 perustoimeentulotuen siirtyminen kunnilta Kelan toimeenpantavaksi (Blomberg & Kroll; 2020; Järveläinen ym., 2021; Kivipelto ym., 2021). Myös rikostaustaisten oma aikaisempiin kokemuksiin perustuva kielteinen suhtautuminen sosiaalityöhön (Salovaara, 2021; Valokivi, 2004) on voinut vaikuttaa palveluista putoamiseen. Aikuissosiaalityöllä on nykyisellään haasteita vastata vapautuvien vankien palvelutarpeeseen, mikä on luonut haasteita myös vuoden 2023 alussa toimintansa aloittaneille hyvinvointialueille.
Monet julkiset palvelut ovat viime vuosina digitalisoituneet ja COVID-19-pandemia vauhditti tätä kehitystä. Myös sosiaalityön palveluiden tuottamisen muodot muuttuivat pandemian aikana ja kasvokkain tapahtuvien tapaamisten rinnalle tuli etätapaamisia (Kivipelto & Iivonen, 2023). Sosiaalityön digitaalisten palveluiden käyttö on yleisesti lisääntynyt ja sosiaalityöntekijät hyödyntävät yhä enemmän erilaisia etäkommunikoinnin muotoja asiakastyössä (kts. myös Byrne & Kirwan, 2019). Digitalisaatioon liittyy kuitenkin omat haasteensa. Nordesjö ym. (2021) ovat tuoneet esiin, että digitalisaatio muuttaa asiakkaan ja sosiaalityöntekijän välisen suhteen rakentumista. Esimerkiksi kasvokkainen vuorovaikutus asiakkaan ja sosiaalityöntekijän välillä voi vähentyä, ja digitaalinen vuorovaikutus voi tuoda mukanaan yksityisyyteen liittyviä haasteita (Nordesjö ym., 2021). Pascoen (2021) mukaan asiakkaan ja sosiaalityöntekijän etätapaamiset voivat vaikeuttaa asiakkaan kehonkielen, ilmeiden ja reaktioiden lukemista, mikä puolestaan voi vaarantaa sujuvaa kommunikointia sekä vaikeuttaa asiakkaan elämäntilanteen kokonaisvaltaista ymmärtämistä. Niinpä useat tutkimukset ovat osoittaneet, että digitaalinen vuorovaikutus ei korvaa kasvokkain tapahtuvia ja henkilökohtaisia kohtaamisia (Hansen ym., 2016; Järveläinen & Rantanen, 2021; Pink ym., 2022).
Vankiloiden digitalisoituminen voi kuitenkin luoda uudenlaisia mahdollisuuksia vapautuvan vangin kanssa tehtävään sosiaalityöhön. Joissakin Suomen vankiloissa on 2020-luvulla otettu käyttöön vankiselleihin sijoitettavat henkilökohtaiset tietokoneet (ensimmäisenä Hämeenlinnan vankila vuonna 2021), joiden kautta vangilla on mahdollisuus asioida digitaalisesti tietyissä palveluissa. Tämä luo hyvät edellytykset myös vapautuvien vankien kanssa tehtävään digitaalista kommunikaatiota hyödyntävään sosiaalityöhön, joskin kokemukset tästä ovat vielä vähäisiä. Haasteita liittyy paitsi palvelujen käyttöä koskeviin rajoituksiin (tietokoneilla on mahdollista asioida vain sallituilla internetsivuilla, etätapaamiset ovat luvanvaraisia ja sähköiseen tunnistautumiseen tarvittavat tunnukset ovat henkilökunnan hallinnassa), kuin myös rikostaustaisten asiakkaiden puutteellisiin digitaitoihin ja kielteisiin asenteisiin digitaalista asiointia kohtaan (Järveläinen & Rantanen, 2021; Rantanen ym., 2022; kts. myös Helsper, 2021). Nämä osaamattomuuden sekä saavutettavuuden haasteet tuovat esiin digitaalisen eriarvioisuuden kysymykset (kts. esim. Helsper, 2021; van Deursen & van Dijk, 2014).
Mallin kehittäjät:
Katja Surakka, Pohjois-Savon hyvinvointialue
Sara Ramstadius, Vantaan ja Keravan hyvinvointialue
Teemu Rantanen, Laurea-ammattikorkeakoulu
Mari Suonio, Itä-Suomen yliopisto
Toimintamallin kohderyhmänä ovat vankilasta vapautuvat henkilöt, joilla on aikuissosiaalityön ja muiden tukipalvelujen tarvetta. Kehittämisen pohjalla olevassa tutkimuksessa on haastateltu rikos- ja päihdetaustaisia kokemusasiantuntijoita. Lisäksi kokemusasiantuntijoita on osallistunut työpajoissa tapahtuvaan kehittämiseen.
Toimintamallin jäsennys perustuu sosiaalihuoltolaissa (1301/2014) määriteltyyn asiakastyön prosessiin. Toimintamalli on siirrettävissä ja sovellettavissa eri hyvinvointialueiden sosiaalityöhön. Toimintamallin siirtämisessä ja soveltamisessa tulee huomioida hyvinvointialueilla ja organisaatioissa jo olemassa olevat hyvät käytännöt sekä alueelliset erityistarpeet.
Toimintamallia ei ole vielä käytännössä arvioitu. Kehitetty toimintamalli perustuu VAPAA-hankkeen tutkimustuloksiin, aikaisempaan tutkimukseen sekä hyvinvointialueilla pidettyjen kehittämispajojen keskeisiin havaintoihin.
Kansikuva
