Mielenterveys- ja päihdepalveluiden työntekijä päivystyksessä, Länsi-Uudenmaan hva (RRP, P4, I1)
Mielenterveys- ja päihdepalveluiden työntekijä päivystyksessä, Länsi-Uudenmaan hva (RRP, P4, I1)
Potilaat ohjataan heidän suostumuksellaan jo päivystyskäynnin yhteydessä perusterveydenhuollon mtp-palveluiden työntekijän tapaamiseen, jotta voidaan tehdä hoidontarpeen arvio myös näiden taustasyiden osalta, jotta hoitopolku on saumattomampi.
Toimintamallin nimi
Potilaat ohjataan heidän suostumuksellaan jo päivystyskäynnin yhteydessä perusterveydenhuollon mtp-palveluiden työntekijän tapaamiseen, jotta voidaan tehdä hoidontarpeen arvio myös näiden taustasyiden osalta, jotta hoitopolku on saumattomampi.
Kuva
Mielenterveys- ja päihdepalveluiden työntekijä jalkautuu osana työvuoroistaan yhteispäivystykseen. Päivystyksen työntekijät voivat potilaan suostumuksella ohjata päivystyksessä asioivan tai päivystysosastolla hoidossa olevan potilaan tapaamaan työntekijää käynnin aikana. Työntekijä kartoittaa potilaan tilanteen ja potilaalle voidaan tehdä yhteistyössä hoitosuunnitelma, joka huomioi perusterveydenhuollon hoitovalikoiman. Potilas voidaan esimerkiksi ohjata suoraan asianmukaisiin päihdehuollon erityispalveluihin kuten vieroitukseen, laitoskuntoutukseen tai korvaushoidon tarpeen arvioon ilman että hänen tarvitsee erikseen itse hakeutua palveluihin kotiutuessaan. Mielenterveys- ja päihdepalveluiden työntekijä on myös päivystyksen työntekijöiden konsultoitavissa vuorojensa aikana ja tarvittaessa voidaan järjestää koulutusta perusterveydenhuollon palveluihin tai potilaiden kohtaamiseen liittyen. Ohjemateriaaleja luodaan ja päivitetään havaitun tarpeen mukaisiksi sekä varmistetaan että käytössä on ajantasainen tieto palveluista.
Päivystyksessä asioi paljon potilaita, joilla käyntisyyn taustalla on päihde- tai mielenterveysongelma. Päivystyskäynnit jäävät helposti irrallisiksi potilaan muusta jatkohoidosta perusterveydenhuollossa, sillä päivystyksen työntekijöille ei välttämättä ole riittävän laajoja tietoja perusterveydenhuollon palveluista tai niihin ohjaamisesta, eikä työntekijän aikataulu välttämättä mahdollista esimerkiksi päihdeongelman tarkempaa arviointia sen huomioimiseksi potilaan hoitosuunnitelmassa. Sairaalapäivystyksen ja perusterveydenhuollon palveluita tuottavat alueella eri organisaatiot, mikä lisää riskiä palvelu- ja hoitoketjujen katkoksiin. Hoitamattomiin päihde- ja mielenterveysongelmiin liittyy kohonnut riski uusille terveysongelmille jatkossa jos taustasyihin ei puututa riittävällä laajuudella silloin kun potilas asioi terveyenhuollon palveluissa.
Kohderyhmä ovat potilaat, jotka asioivat yhteispäivystyksessä mielenterveys ja/tai päihdeongelmista seuranneiden syiden vuoksi - erityisesti potilaat, jotka päivystykseen hakeutuessaan ovat perusterveydenhuollon palveluiden ulkopuolella.
Ennen hanketta tunnistettiin, että päivystyksessä asioi runsaasti sellaisia potilaita, joiden kokonaistilanteeseen ei merkittävästi pystytä vaikuttamaan päivystyksessä käytössä olevilla keinoilla vaan vaadittaisiin akuutin ongelman hoidon lisäksi esimerkiksi hoitokontakti perusterveydenhuollon palveluihin päihdeongelman osalta, jotta voitaisiin vaikuttaa päivystyskäynteihin johtaviin taustasyihin ja vähentää niitä jatkossa. Kyseisen potilasryhmän kyky hakeutua omatoimisesti palveluihin on usein heikentynyt.
Ennen hanketta kartoitettiin myös ensihoidon kokemuksia siitä, minkä tyyppisiä potilaita kuljetetaan päivystykseen. Ensihoidon näkökulmasta erityisesti mielenterveysongelmien yhteydessä oli tunnistettu, että potilas hyötyisi pitkäaikaisesta kontaktista enemmän kuin käynnistä päivystyksessä, mutta usein käytettävissä ei ollut muuta vaihtoehtoa kuin kuljettaa potilas arvioitavaksi päivystykseen. Hankkeen aikana käytettävissä olevalla resurssilla ei ollut mahdollisuutta laajentaa työntekijän konsultaatiomahdollisuutta ensihoidon työntekijöiden pariin ennen potilaan kuljettamista, jotta olisi voitu arvioida olisiko osa näistä potilasta voitu ohjata suoraan perusterveydenhuollon palveluihin ilman mahdollisesti vähähyötyistä käyntiä päivystyksessä ennen tätä. Päivystyksessä asioivien potilaiden osalta tällaista potilasryhmää ei tullut selkeästi esiin ja toimintamallin käyttöönotto olisi todennäköisesti vaatinut myös lääkärikonsultaation mahdollisuuden työntekijälle.
Toimintamalli jää käyttöön hankkeen päättyessä. Hankkeen aikana todettiin että minimiresurssi toimintamallin ylläpitämiseen on 0.2-0.4 htv, jotta toimintamalli tulisi tutuksi päivystysympäristössä ja siihen osattaisiin tunnistaa ja ohjata palvelusta hyötyviä potilaita. Juurtuminen vaati aktiivista otetta ja itsestään tiedottamista hanketyöntekijältä kun työ uudessa yksikössä alkaa. Suuremmalla työaikaresurssilla voitaisiin saavuttaa suurempi hyöty ja tavoitettavuus ajallisesti, mutta toisaalta osa-aikainenkin resurssi tukee päivystystyöntekijöiden osaamisen karttumista potilaiden palveluihin ohjaamisessa. Hyvinvointialueen muut konsultaatio- ja yhteydenottoväylät ovat käytettävissä muina ajankohtina ja niiden tuntemuksen lisääminen hanketta juurrutettaessa on tärkeää, jotta potilaita osataan ohjata palveluihin myös silloin kun hanketyöntekijä ei ole työvuorossa. Hanketyöntekijällä tulee olla kattavat perustiedot oman organisaationsa palveluista, niihin ohjautumisesta sekä palveluiden kriteereistä ja vahva osaaminen myös potilaiden kohtaamisesta jotta itsenäinen työ toisessa yksikössä on mahdollista. Koska työntekijän tapaaminen päivystyksen yhteydessä vastaa läheisesti käyntiä mielenterveys- ja päihdepalveluiden ajanvarauksettomalla ajalla muussa kiinteässä toimipisteessä, on toimintamalli tältä osin helppo ottaa sellaisenaan käyttöön missä tahansa toimipisteessä.
Hankkeen aikana havaittiin että päivystyksen työntekijöillä on rajallisesti tietoa päihdeongelmissa sekä erilaisia käsityksiä perusterveydenhuollon hoitovalikoimasta. Lisäksi tuli esiin että vaikka työntekijällä olisi osaamista, ei päivystyksen aikataulu usein mahdollista esimerkiksi päihdeongelman laaja-alaisen arvion ja hoitosuunnitelman tekemistä, sillä tämä edellyttää usein kiireettömyyttä potilaan kohtaamisessa.
Tarve konsultaatioille ja työntekijän tapaamiselle kohdentui lähes täysin päihdeongelmista kärsiviin potilaisiin, ei niinkään niihin potilaisiin jotka asioivat päivystyksessä pelkästään mielenterveyteen liittyvien syiden vuoksi.
Konsultaatioita, tapaamispyyntöjä tai palveluiden esittelykutsuja tuli laajasti eri palveluista: psykiatrian osastolta ja päivystyksestä, lasten päivystyksestä, sisätautiosastoilta, yleispäivystyksestä sekä päivystyksen valvontaosastolta ja palovammakeskuksesta. Tarvetta on havaittu enemmän/laajemminkin kuin mihin hankeaikana on pystytty toimintaa laajentamaan.
Suuri osa tavatuista potilaista oli oletuksen mukaisesti sellaisia, joilla ei ollut edeltäviä päihdehoidon kontakteja ja potilaat olivat saattaneet asioida useita kertoja päivystyksessä tai erikoissairaanhoidossa. Potilaita pystyttiin ohjaamaan tarpeen mukaan avohoitoon, vieroitukseen, kuntoutukseen tai opioidikorvaushoitoon kuten tavoitteena oli.
Hankkeen aikana luotiin selkeä yhteistyörakenne erityisesti akuuttipsykiatrian kanssa. Potilaita tavattiin usein yhteistyössä päivystyksen ja mtp:n työntekijän kanssa ja konsultaatioiden avulla pystyttiin tasapuolisesti arvioimaan hoidontarvetta kaikkien vuoron aikana yhteispäivystykseen hakeutuneiden/päätyneiden potilaiden osalta sekä laatimaan kattavampia suunnitelmia. Psykiatrian antaman palautteen perusteella myös haastavat aiemmin potilaskohtaamiset helpottuivat kun potilaiden hoidontarve voitiin arvioida aiempaa kattavammin ja psykiatrian työntekijöiden työaikaa ja resurssia säästyi merkittävästi.