Varsinais-Suomen hyvinvointialue järjestää perusterveydenhuollon, erikoissairaanhoidon ja sosiaalihuollon palvelut sekä pelastustoimen palvelut noin 495 000 asukkaalle. Alueella työskentelee noin 24 000 ammattilaista, ja sen erityispiirteitä ovat kaksikielisyys, yliopistollisuus ja moninainen kuntarakenne, jossa on 27 kuntaa.
Hyvinvointialueemme olemassaolon tarkoitus eli missio on kiteytetty virkkeeseen Turvaamme, parannamme, pelastamme – hyvinvointia yhdessä, joka päivä.
Hyvinvointialueen visiona on tulevina vuosina olla ystävällisin ja vaikuttavin, ammattilaisten arvostama yliopistollinen hyvinvointialue. Turvaamme yhdessä kumppaniemme kanssa terveyttä ja hyvinvointia kaikille varsinaissuomalaisille, kaksikielisesti.
Pilotissa kehitettiin avoterveydenhuollon LMEP-hoitajille yhtenäinen toimintamalli. Toimintaympäristö on monimuotoinen ja kehittyy jatkuvasti. Seuraavat tekijät vaikuttavat sekä nykyiseen toimintaan että tulevaisuuden kehittämistarpeisiin::
- Poliittiset tekijät: Aluehallinnon ja valtion linjaukset terveyspalveluista, resurssien kohdentamisesta sekä päätökset työnjaosta ja etäpalveluiden kehittämisestä ohjaavat toimintamallien toteutusta.
- Yhteiskunnalliset tekijät: Väestön ikääntyminen, kasvavat hoitotarpeet ja kansalaisten odotukset palveluiden saatavuudesta ja laadusta luovat paineita kehittää uusia toimintatapoja.
- Lainsäädännölliset tekijät: Säädökset, kuten lääkkeenmääräämisoikeus, tietosuoja ja potilasturvallisuus, määrittävät hoitajien tehtäviä ja vaatimuksia osaamiselle.
- Taloudelliset tekijät: Budjetit ja rahoitusmallit vaikuttavat resurssien määrään, henkilöstön saatavuuteen ja kehittämishankkeiden toteutukseen.
- Kulttuuriset ja sosiaaliset tekijät: Organisaatiokulttuuri, ammattilaisten sitoutuminen uusiin toimintamalleihin, moniammatillisen yhteistyön vahvistaminen ja kaksikielisen palvelun tarpeet muokkaavat toimintaympäristöä.
- Ympäristötekijät: Kestävä resurssien käyttö sekä fyysisten ja digitaalisten työympäristöjen järjestäminen tukevat toimintamallin toteutumista ja mahdollistavat LMEP-hoitajien osaamisen laajan hyödyntämisen.
Kehitystyö on tarpeen, koska avoterveydenhuollon LMEP-hoitajien tehtävänkuvat ja toimintatavat vaihtelivat eri yksiköissä, mikä vaikutti hoidon jatkuvuuteen, tehtävien selkeyteen ja osaamisen tarkoituksenmukaiseen hyödyntämiseen. Muutosta tarvitaan, jotta asiakkaat saisivat tasalaatuisia, vaikuttavia ja helposti saavutettavia palveluita riippumatta toimipisteestä. Ammattilaisten näkökulmasta yhtenäinen toimintamalli selkeyttää rooleja ja vastuita, mahdollistaa osaamisen täysipainoisen käytön ja vahvistaa työssä jaksamista. Organisaatiolle kehitystyö luo edellytykset laadun ja vaikuttavuuden järjestelmälliselle seurannalle sekä resurssien tehokkaalle kohdentamiselle. Yhteiskunnallisella tasolla muutos vastaa väestön ikääntymisen ja kasvavien hoitotarpeiden tuomiin haasteisiin, parantaa hoitoon pääsyä ja tukee kustannustehokkaiden sekä vaikuttavien palveluiden tuotantoa. Kokonaisuutena kehitystyö vahvistaa asiakkaiden hoidon laatua, ammattilaisten toimintakykyä ja organisaation valmiuksia vastata tulevaisuuden palvelutarpeisiin.
Pilotin keskeisenä kohderyhmänä olivat avoterveydenhuollon LMEP-hoitajat, joiden toimintaa ja rooleja yhtenäistettiin hyvinvointialueen sisällä. Kohderyhmään kuuluivat myös potilaat, joiden palvelukokemukseen ja hoidon yhdenvertaisuuteen toimintamallilla pyritään vaikuttamaan, sekä hyvinvointialueilla työskentelevät kollegat ja esihenkilöt, joiden näkemykset olivat keskeisiä nykytilan ymmärtämisessä ja kehittämistarpeiden tunnistamisessa.
Pilotin suunnitteluvaiheessa asiakkaita ei voitu osallistaa suoraan tiukan aikataulun (reilu kolme kuukautta) vuoksi. Asiakasymmärrystä kerättiin siksi ensisijaisesti henkilöstön kautta. Hyvinvointialueiden ammattilaisille toteutettiin kysely, jossa kartoitettiin heidän tietoaan LMEP-hoitajien rooleista, palvelutarpeista sekä roolien selkeyttämisen hyödyistä. Kyselyn avulla saatiin laaja ja vertailukelpoinen kuva nykytilasta sekä niistä kipupisteistä, jotka vaikuttavat palvelun sujuvuuteen, saatavuuteen ja potilaskokemukseen.
Saatua tietoa täydennettiin keskusteluilla LMEP-hoitajien ja esihenkilöiden kanssa. Näissä syvennettiin ymmärrystä tehtävistä, osaamistarpeista ja arjen työnjaosta. Yhdessä nämä tiedonkeruumenetelmät loivat selkeän pohjan toimintamallin kehittämiselle.
Pilotissa luodun yhtenäisen toimintamallin keskeinen tavoite oli parantaa potilaiden yhdenvertaisuutta ja palvelun saatavuutta koko alueella. Tavoitteena oli varmistaa, että potilaat saavat samanlaista palvelua riippumatta siitä, missä päin hyvinvointialuetta he asioivat. Yhtenäiset ohjeet ja selkeä työnjako luovat tasalaatuista palvelua, tukevat potilasturvallisuutta ja vahvistavat sujuvaa hoitopolkua.
Tätä tavoitetta kuvaa johdon linjaus, jota hyödynnettiin pilotissa ohjaavana periaatteena:
“Jotta pystymme saavuttamaan todellista terveyshyötyä ja parantamaan asiakkaiden arkea, tarvitsemme selkeää moniammatillista yhteistyötä ja yhteistä ymmärrystä siitä, kuka tekee mitäkin ja milloin. On tärkeää määritellä kunkin ammattilaisen rooli ja vastuut sekä varmistaa, että hoitopolku etenee yhdenmukaisesti ja sujuvasti riippumatta siitä, missä päin hyvinvointialuetta asiakas asioi.” - Omatiimiposti - Suvi Vainiomäki