Kummiperhetoiminta alaikäisenä ilman huoltajaa Suomeen tulleille nuorille
Kummiperhetoiminta alaikäisenä ilman huoltajaa Suomeen tulleille nuorille
Kummiperhetoiminnassa alaikäisenä yksintullut nuori saa rinnalleen kummin, joka tukee arjessa, kielen oppimisessa ja yhteiskuntaan kiinnittymisessä. Turvallinen ja pitkäkestoinen suhde vahvistaa nuoren sosiaalisia verkostoja ja tukee kotoutumista.
Toimintamallin nimi
Kummiperhetoiminnassa alaikäisenä yksintullut nuori saa rinnalleen kummin, joka tukee arjessa, kielen oppimisessa ja yhteiskuntaan kiinnittymisessä. Turvallinen ja pitkäkestoinen suhde vahvistaa nuoren sosiaalisia verkostoja ja tukee kotoutumista.
Kummiperhetoiminta on vapaaehtoisuuteen perustuva toimintamalli, jossa suomalaiset perheet, pariskunnat ja yksittäiset aikuiset toimivat kummeina alaikäisinä yksin Suomeen tulleille pakolaistaustaisille nuorille. Toiminnan keskiössä on nuoren ja aikuisen välinen luottamuksellinen suhde, joka tukee nuoren kotoutumista, hyvinvointia ja yhteiskuntaan kiinnittymistä.
Toiminta tarjoaa nuorille mahdollisuuden tutustua suomalaiseen arkeen, oppia kieltä ja saada tukea elämän siirtymävaiheissa. Samalla kummit saavat uuden näkökulman suomalaisesta yhteiskunnasta nuoren kautta, heidän maailmankuvansa avartuu ja ymmärrys eri kulttuureista lisääntyy. Kummiperhetoiminta edistää kaksisuuntaista kotoutumista ja vahvistaa väestösuhteita.
Toiminta lisää sekä nuorten että kummien mahdollisuuksia osallistua, liittyä yhteisöihin ja kokea merkityksellisyyden kokemuksia. Kummiperhetoiminta voidaan nähdä myös yhteiskunnallisen vaikuttamisen keinona ja väylänä nostaa nuorten turvapaikanhakijoiden ääntä kuuluviin yhteiskunnallisella tasolla.
Kummiperhetoiminta on tuloksellinen kotoutumista edistävä toimintamalli, joka yhdistää suomea puhuvan turvallisen aikuisen kummiksi yksintulleelle nuorelle. Kummisuhteet vahvistavat nuorten hyvinvointia sekä tarjoavat tärkeitä sosiaalisia verkostoja. Kummit auttavat nuorta arjen haasteissa ja tukevat kielen oppimista.
Alaikäisinä yksin Suomeen tulleilla nuorilla ei ole tukiverkostoja. He ovat erityisen tuen tarpeessa, sillä heidän syrjäytymisriskinsä on moninkertainen verrattuna kantaväestöön. Alaikäisinä yksintulleet nuoret tarvitsevat oikea-aikaista ja rinnalla kulkevaa tukea kielen oppimiseen, kotoutumiseen ja yhteiskuntaan kiinnittymiseen. Tukea tarvitaan erityisesti aikuistumisen ja itsenäistymisen kynnyksellä sekä uusissa elämäntilanteissa, kuten opintojen ja työelämän alkaessa.
Toimintaan osallistuvat nuoret tulevat eri elämäntilanteista. Alaikäiset, jotka asuvat perheryhmäkodeissa, ohjautuvat mukaan ohjaajien tai sosiaalityöntekijöiden kautta. He ovat usein vastikään saapuneet Suomeen, ja heidän tukiverkostonsa ovat vielä hyvin rajalliset. Suomen kielen oppiminen vaatii paljon tukea, ja ystävyyssuhteet muodostuvat usein oman kieliryhmän sisällä. Moni nuori kaipaa perhettä ja toivoo löytävänsä suomalaisen perheen rinnalleen.
Aikuistuneet nuoret, jotka ovat muuttaneet omilleen, voivat kokea yksinäisyyttä ja epävarmuutta. Kun aikuistumisen tuki päättyy 23 vuoden iässä, turvallisten aikuisten läsnäolo vähenee merkittävästi. Nuoret ohjautuvat toimintaan usein aikuistumisen tuen ohjaajien tai sosiaalityöntekijöiden kautta. Muutto perheryhmäkodista omaan kotiin voi olla haastava elämänmuutos, jossa kummiperhe voi tarjota tärkeää tukea ja jatkuvuutta.
Asuinkunnan vaihtuessa nuoret eivät aina osaa hakeutua palvelujen piiriin uudella paikkakunnalla, mikä voi johtaa siihen, etteivät he saa heille kuuluvaa sosiaalityön tukea. Aikuistuminen ei vähennä perheen kaipuuta – turvallisten aikuisten tuki on edelleen tärkeää monissa valinnoissa ja elämäntilanteissa.
Maahanmuuttopoliittiset linjaukset ja lainsäädännön muutokset vaikuttavat suoraan yksintulleiden nuorten asemaan. Esimerkiksi oleskelulupakäytäntöjen kiristyminen, kotoutumispalveluiden uudelleenorganisointi tai sosiaaliturvan ehtojen muutokset voivat lisätä epävarmuutta ja heikentää nuorten osallisuuden kokemusta. Tulevaisuudessa on tärkeää varmistaa, että nuoret saavat riittävää tukea myös hallinnollisten muutosten keskellä, jotta kotoutuminen ja yhteiskuntaan kiinnittyminen eivät vaarannu.
Taloudelliset haasteet, kuten nuorisotyöttömyys, asumisen kallistuminen ja julkisten palveluiden resurssipaineet, vaikuttavat erityisesti haavoittuvassa asemassa oleviin nuoriin. Rakenteellinen rasismi ja kulttuurinen syrjintä voivat edelleen vaikeuttaa nuorten pääsyä työmarkkinoille ja asumiseen. Tulevaisuudessa tarvitaan entistä vahvempia yhteisöllisiä tukimuotoja, kuten kummiperhetoimintaa, jotka tarjoavat nuorille turvallisia ihmissuhteita, kulttuurista ymmärrystä ja konkreettista apua elämän siirtymävaiheissa.
Kummiperhetoiminnan ensisijaisena kohderyhmänä ovat alaikäisinä ilman huoltajaa Suomeen saapuneet turvapaikanhakija- ja pakolaistaustaiset nuoret. He ovat erityisen haavoittuvassa asemassa, sillä he elävät Suomessa ilman perhettä tai muuta läheistä tukiverkostoa. Nuorten arkea kuormittavat usein huoli kotimaahan jääneistä läheisistä, lähtömaan epävakaa tilanne sekä vastuu perheen taloudellisesta tukemisesta. Kotoutumisen tueksi nuoret tarvitsevat turvallisia ja pitkäkestoisia ihmissuhteita, osallisuuden kokemuksia sekä mahdollisuuksia oppia suomen kieltä ja arjen taitoja.
Nuorilla on vahva halu oppia suomalaisesta yhteiskunnasta ja kulttuurista, osallistua yhteisöihin ja kokea uusia asioita turvallisessa seurassa. Moni nuori kaipaa perheen kaltaista lämpöä ja tukea, jota viranomaispalvelut eivät pysty pitkäkestoisesti tarjoamaan. Kummiperhetoiminta vastaa tähän tarpeeseen tarjoamalla nuorelle rinnalle luotettavan aikuisen, joka tukee häntä arjessa ja elämän siirtymävaiheissa.
Toiminnan kohderyhmään kuuluvat myös vapaaehtoiset kummit ja kummiperheet, jotka haluavat osallistua nuorten tukemiseen ja oppia eri kulttuureista. Heille toiminta tarjoaa mahdollisuuden yhteiskunnalliseen vaikuttamiseen, merkityksellisyyden kokemuksiin ja kaksisuuntaiseen kotoutumiseen. Lisäksi kohderyhmään kuuluvat ammattilaiset, kuten ryhmäkotien ohjaajat, sosiaalityöntekijät ja aikuistumisen tuen työntekijät, joiden työssä kummiperhetoiminta toimii tärkeänä täydentävänä tukimuotona. Sidosryhmät, kuten kunnat, hyvinvointialueet ja järjestöt, ovat keskeisiä toiminnan juurruttamisessa ja kehittämisessä.
Asiakasymmärrystä on kerrytetty pitkäjänteisesti vuosien 2016–2025 aikana. Jokainen toimintaan ohjautuva nuori on haastateltu yksilöllisesti, ja hänen toiveensa ja tarpeensa on kartoitettu ennen kummisuhteen aloittamista. Palautetta on kerätty myös nuorten kanssa työskenteleviltä ammattilaisilta sekä vapaaehtoisilta kummeilta. Nuoret ovat osallistuneet toiminnan kehittämiseen muun muassa antamalla palautetta ja osallistumalla yhteiskehittämistilaisuuksiin. Nuoret ovat osallistuneet toiminnan kehittämiseen myös tuottamalla sisältöä, kuten pienlehden, joka kertoo heidän kokemuksistaan ja näkökulmistaan. Palautteet ja havainnot hyödynnetään toiminnan suunnittelussa ja kehittämisessä. Nuorten yksilölliset haasteet ja tarpeet ovat tulleet esiin myös säännöllisen yhteydenpidon kautta. Kummiperheiltä saatu palaute on tarjonnut arvokasta tietoa nuorten arjesta ja kummisuhteiden toimivuudesta.
Kohderyhmän nuorilla on merkittäviä voimavaroja ja vahvuuksia, jotka tukevat heidän kotoutumistaan ja elämänhallintaansa. He osoittavat kykyä sopeutua uusiin tilanteisiin, oppia nopeasti ja rakentaa uusia ihmissuhteita. Monilla on vahva halu edetä elämässä, opiskella, työllistyä ja tulla osaksi suomalaista yhteiskuntaa. Nuoret etsivät paikkaansa maailmassa ja pyrkivät rakentamaan tulevaisuutta, jossa he voivat elää turvallisesti, osallistua ja vaikuttaa. Kummiperhetoiminta tukee näitä pyrkimyksiä tarjoamalla nuorille konkreettista tukea, yhteisöllisyyttä ja mahdollisuuden kasvaa aktiivisiksi ja osallisiksi yhteiskunnan jäseniksi.
Asiakasymmärrys on ollut keskeinen osa toiminnan kehittämistä, ja nuorten, vapaaehtoisten sekä ammattilaisten ääni on pyritty tuomaan esiin kaikissa toiminnan vaiheissa.
Kummiperhetoiminnan juurruttaminen ja vakiinnuttaminen edellyttää suunnitelmallista kehittämistyötä, riittäviä resursseja sekä tiivistä yhteistyötä eri toimijoiden välillä. Käyttöönoton onnistuminen perustuu selkeään prosessiin, jossa toimintamallin perusperiaatteet, vastuut ja tukirakenteet määritellään ja jalkautetaan osaksi arjen työtä.
Toiminnan vakiinnuttaminen vaatii riittävää henkilöstöresurssia, erityisesti koordinaattoria tai hanketiimiä, joka vastaa toiminnan organisoinnista, vapaaehtoisten ja nuorten rekrytoinnista ja tukemisesta sekä yhteistyöstä ammattilaisten ja sidosryhmien kanssa. Erityisesti tarvitaan osaamista vapaaehtoistoiminnan ohjaamisesta, kulttuurisensitiivisestä työotteesta sekä nuorten kotoutumisen tukemisesta. Taloudelliset resurssit kohdistuvat muun muassa henkilöstökuluihin, koulutuksiin, materiaalien tuottamiseen ja nuorille ja kummeille suunnattuihin tapahtumiin ja yhteiskehittämistilaisuuksiin.
Toimintamallin juurruttaminen etenee vaiheittain. Ensimmäisessä vaiheessa laaditaan paikallinen toimintasuunnitelma, kartoitetaan yhteistyökumppanit ja määritellään kohderyhmä. Seuraavassa vaiheessa käynnistetään kummien rekrytointi ja perehdytys sekä nuorten ohjaus toimintaan yhteistyössä ryhmäkotien, sosiaalipalveluiden ja muiden tukitahojen kanssa. Kolmannessa vaiheessa varmistetaan toiminnan jatkuvuus ja laatu säännöllisellä tuella, palautteen keruulla ja yhteiskehittämisellä.
Sidosryhmä- ja verkostotyö on keskeinen osa toimintamallin juurruttamista. Toimintaa kehitetään ja levitetään yhteistyössä hyvinvointialueiden, kuntien, järjestöjen, oppilaitosten ja muiden kotoutumisen parissa toimivien tahojen kanssa. Verkostoyhteistyö mahdollistaa kokemusten ja hyvien käytäntöjen jakamisen, resurssien yhdistämisen sekä toimintamallin integroimisen osaksi alueellisia kotoutumisrakenteita.
Viestintä tukee toimintamallin tunnettuutta, vaikuttavuutta ja laajentamista. Viestintää toteutetaan monikanavaisesti, kohderyhmälähtöisesti ja suunnitelmallisesti. Viestinnän avulla tavoitetaan potentiaalisia kummeja, nuoria ja yhteistyökumppaneita sekä lisätään yleistä ymmärrystä kummiperhetoiminnan merkityksestä. Viestintä toimii myös vaikuttamisen välineenä, jolla nostetaan esiin nuorten ääntä ja tuodaan näkyväksi kotoutumisen arkea.
Vakiintunut kummiperhetoiminta toimii osana alueellista kotoutumistyötä ja vahvistaa yhteisölähtöisiä tukimuotoja nuorten rinnalla. Toimintamallin jatkuva kehittäminen perustuu palautteeseen, havaintoihin ja yhteistyöhön, ja sen tavoitteena on pysyvä muutos nuorten kotoutumisen tukemisessa ja yhteiskunnallisessa osallisuudessa.
Kummiperhetoiminnan käyttöönoton myötä yksin alaikäisenä Suomeen tulleiden nuorten osallisuus, hyvinvointi ja kotoutumisen edellytykset ovat vahvistuneet merkittävästi. Nuoret ovat saaneet rinnalleen turvallisia ja luotettavia aikuisia, jotka tukevat heitä arjen haasteissa, kielen oppimisessa ja elämän siirtymävaiheissa, kuten opintojen aloittamisessa, työelämään siirtymisessä ja itsenäistymisessä. Palautekyselyjen mukaan nuorten yksinäisyys ja syrjinnän kokemukset ovat vähentyneet, ja heidän sosiaaliset verkostonsa ovat laajentuneet.
Kummisuhteet ovat osoittautuneet nuorille merkityksellisiksi ja läheisiksi. Nuoret oppivat kummien kanssa monipuolisesti elämäntaitoja, ja heidän luottamuksensa suomalaiseen yhteiskuntaan on vahvistunut. Toiminta on tukenut nuorten kasvua aktiivisiksi kansalaisiksi ja lisännyt heidän tietämystään yhteiskunnan tarjoamista mahdollisuuksista. Myös kummia odottaville nuorille on tarjottu mielekästä tekemistä ja tukea odotusajalle, mikä on lievittänyt yksinäisyyttä jo ennen kummisuhteen alkamista.
Vapaaehtoiset kummit kokevat toiminnan merkitykselliseksi ja yhteiskunnallisesti vaikuttavaksi. Heillä on vahva halu tutustua nuoriin ja toimia heidän tukenaan. Kummien maailmankuva on avartunut, ja he ovat oppineet nuorten kautta heidän lähtömaistaan, kokemuksistaan ja arjestaan Suomessa. Kummit ovat jakaneet kokemuksiaan myös työyhteisöissä ja lähipiirissä, mikä on lisännyt ymmärrystä ja vähentänyt ennakkoluuloja maahanmuuttajanuoria kohtaan.
Toiminta on tuottanut myös odottamattomia ja myönteisiä vaikutuksia. Kummiperheiden tuttavat ja sukulaiset ovat kertoneet oppineensa uutta nuoren kautta, ja nuorten ääni on tullut esiin laajemmin yhteiskunnallisessa keskustelussa. Toiminta on osoittautunut väyläksi yhteiskunnalliseen vaikuttamiseen, ja sen näkyvyys on lisääntynyt viestinnän ja verkostotyön kautta.
Lisäksi ammattilaisten huoli nuorten pärjäämisestä on vähentynyt, kun nuorten tukena on ollut muitakin aikuisia kuin viranomaisia. Tämä on keventänyt työn kuormitusta ja vahvistanut moniammatillista yhteistyötä. Toimintamallin tuloksellisuus ja vaikuttavuus ovat lisänneet kiinnostusta sen laajentamiseen ja juurruttamiseen uusille alueille.
Kansikuva
