Kouluakäymättömyyden syyt ovat moninaisia ja usein myös päällekkäisiä. Ne voivat liittyä yksilöön, perheeseen, lapsen sosiaaliseen tilanteeseen tai kouluympäristöön ja näiden väliseen vuorovaikutukseen ja esim. ahdistuneisuus ja masennusoireet tunnistetaan riskitekijöinä koulupoissaoloille. Pitkäkestoisella kouluakäymättömyydellä on todettu yhteys nuorten kokemaan ulkopuolisuuteen, päihteidenkäyttöön sekä syrjäytyneisyyteen ja yksinäisyyteen. Nämä ilmiöt heijastuvat laajasti yhteiskuntaan ja korostavat tarvetta varhaiselle tuelle ja ennaltaehkäiseville toimille.
Koulupoissaoloihin liittyvää toimintaa ohjaavat lainsäädännölliset linjaukset sekä perusopetuksen opetussuunnitelman perusteet. 1.8.2023 voimaan tullut muutos velvoittaa opetuksen järjestäjiä ennaltaehkäisemään perusopetukseen osallistuvien oppilaiden poissaoloja sekä seuraamaan ja niihin puuttumaan suunnitelmallisesti (POL 947/2022, 26§). Muutoksen taustalla on kansallinen koulutus- ja hyvinvointipolitiikka, jonka tavoitteena on vahvistaa lasten ja nuorten hyvinvointia, turvata oppimisen edellytykset ja ehkäistä syrjäytymistä. Samalla linjaukset lisäävät koulutuksen järjestäjien ja muiden toimijoiden vastuuta sekä edellyttävät toimivia rakenteita ja yhteistyötä.
Yhteiskunnalliset ja organisatoriset tekijät näkyvät erityisesti sivistystoimen ja hyvinvointialueiden välisessä työnjaossa. Sivistystoimet ja hyvinvointialueet laativat alueellisen oppilashuoltosuunnitelman, ja kansallisten linjausten mukaisesti kunnat ja koulut tekevät omat suunnitelmansa poissaolojen ennaltaehkäisemiseksi. Varsinais-Suomen hyvinvointialueella alueellinen oppilashuoltosuunnitelma on osa lasten ja nuorten hyvinvointisuunnitelmaa, ja koulu- ja opiskeluhuollon palvelut tuotetaan perhekeskuksen palveluina. Tämä heijastaa laajempaa yhteiskunnallista muutosta kohti monialaista ja integroitua palvelujärjestelmää.
Kehittämiseen vaikuttavat myös taloudelliset tekijät. Varhainen puuttuminen ja ennaltaehkäisy edellyttävät riittäviä resursseja. Lisäksi tarvitaan aikaa ja henkilöstön osaamisen vahvistamista. Vaikka varhainen tuki on pitkällä aikavälillä kustannusvaikuttavaa, arjen työssä taloudelliset reunaehdot ja resurssien riittävyys voivat vaikuttaa siihen, miten ohjeistuksia ja toimintamalleja käytännössä toteutetaan ja juurrutetaan.
Koulupoissaolojen ennaltaehkäiseminen ja niiden varhainen käsittely edellyttävät usein monialaista työskentelyä. Monialaisen yhteistyön haasteet eri toimijoiden välillä sekä roolien epäselvyys tilanteissa, joissa poissaoloja ilmenee, saattavat vaikeuttaa koulupoissaolotilanteiden selvittämistä ja oikea-aikaisen tuen antamista. Ammattilaisilla on käytössään tarvittavat ohjeistukset, mutta niihin liittyvä osaaminen ja käyttöönotto vaihtelee. Tämä liittyy osin koulujen organisaatio- ja toimintakulttuuriin, jossa käytännöt, asenteet ja totutut toimintatavat vaikuttavat siihen, kuinka systemaattisesti poissaoloihin puututaan ja kuinka sujuvaa yhteistyö eri toimijoiden välillä on.
Kouluakäymättömän lapsen, nuoren ja hänen perheensä ympärillä voi toimia ammattilaisia useilta eri sektoreilta, eikä yhteistyö koulupoissaolojen ennaltaehkäisemiseksi ja niihin puuttumiseksi ole aina saumatonta. Kehittämistyöhön vaikuttavat siten myös kulttuuriset ja sosiaaliset tekijät, kuten yhteiset käsitykset vastuista, osallisuudesta ja yhteistyöstä. Toimiva puuttuminen edellyttää yhteistyörakenteiden vahvistamista, toimivien käytäntöjen jalkauttamista, roolien selkeyttämistä sekä yhteistä sitoutumista lapsen ja nuoren tukemiseen. Keskeistä on myös aito dialogisuus ammattilaisten, huoltajien ja oppilaiden välillä.
Koulupoissaolojen kasvaessa lapsen ja nuoren oppiminen ja integroituminen yhteisöön vaarantuu. Tämä lisää syrjäytymisen riskiä ja tarvetta raskaampiin ja kalliimpiin palveluihin. Hyvinvointialueiden aloittaessa, organisaatioiden muuttuessa ja opetuksen järjestäjän velvoitteiden lisääntyessä poissaolojen ennaltaehkäisemiseksi, seuraamiseksi ja puuttumiseksi ovat eri tahoilla työskentelevät ammattilaiset joutuneet pohtimaan ja rakentamaan uusia yhteistyötapoja vanhojen rakenteiden rinnalle.
Asiakkaan (lapsen tai nuoren) tarpeet
- Lapsen tai nuoren aito kohtaaminen ja kuulluksi tuleminen ilman vähättelyä
- Yksilöllisten tarpeiden, elämäntilanteen, vahvuuksien ja ominaisuuksien huomioiminen
- Konkreettiset ja oikea-aikaiset ratkaisut, jotka tukevat hyvinvointia ja osallisuutta
Ammattilaisen tarpeet
- Selkeät ja yhteisesti sovitut toimintamallit, jotka tukevat varhaista tunnistamista ja puuttumista
- Mahdollisuus tavoitteelliseen ja moniammatilliseen yhteistyöhön
- Dialoginen ja systeeminen työskentelyote
- Yhteinen ymmärrys omasta roolista, vastuista ja velvollisuuksista sekä joustavat toimintatavat asiakkaan tarpeiden mukaan
Organisaation tarpeet
- Opetussuunnitelman mukaiseen toimintaan perehdyttäminen ja toiminnan jatkuva ylläpitäminen ja arviointi
- Yhtenäinen ja strukturoitu toimintamalli, joka varmistaa tuen oikea-aikaisuuden ja vaikuttavuuden
- Toimiva vastuunjako ja läpinäkyvät prosessit
- Vanhempien ja huoltajien selkeä ohjaus ja tuki, joka vahvistaa kodin ja palvelujärjestelmän välistä yhteistyötä
- Toimintakulttuurin muutos, johon sitoudutaan kaikilla organisaation tasoilla ja jossa vastuu ei kohdistu yksittäisiin henkilöihin
Yhteiskunnan tarpeet
- Varhainen tuki ja ennaltaehkäisevät toimintatavat, jotka vähentävät raskaampien palvelujen tarvetta
- Yhteistyön rakenteet, toimivat palvelupolut ja sujuva yhteistyö eri toimijoiden välillä
- Tietoon ja tutkimukseen perustuva vaikuttavuuden arviointi päätöksenteon tueksi
Kohderyhmänä on 3.-9.luokkalaiset peruskoulun oppilaat ja heidän perheensä sekä eri ammattilaiset kuntien sivistys- ja opetustoimessa sekä hyvinvointialueen koulu- ja opiskeluhuollossa ja sosiaalitoimessa.
Kehittämistyöhön on osallistunut kokemusasiantuntija osana kehittäjätiimiä tuoden esille asiakaskokemusta prosessin eri vaiheissa. Kehittämistiimi koostui sosiaalihuollon, kouluterveydenhuollon, opetustoimen ja sähköisen perhekeskuksen ammattilaisista.
