Kouluakäymättömyyden syyt ovat moninaisia ja usein myös päällekkäisiä. Ne voivat liittyä yksilöön, perheeseen, lapsen sosiaaliseen tilanteeseen tai kouluympäristöön ja näiden väliseen vuorovaikutukseen ja esim. ahdistuneisuus ja masennusoireet tunnistetaan riskitekijöinä koulupoissaoloille. Pitkäkestoisella kouluakäymättömyydellä on todettu yhteys nuorten kokemaan ulkopuolisuuteen, päihteidenkäyttöön sekä syrjäytyneisyyteen ja yksinäisyyteen. Nämä ilmiöt heijastuvat laajasti yhteiskuntaan ja korostavat tarvetta varhaiselle tuelle ja ennaltaehkäiseville toimille.

Koulupoissaoloihin liittyvää toimintaa ohjaavat lainsäädännölliset linjaukset sekä perusopetuksen opetussuunnitelman perusteet.  1.8.2023 voimaan tullut muutos velvoittaa opetuksen järjestäjiä ennaltaehkäisemään perusopetukseen osallistuvien oppilaiden poissaoloja sekä seuraamaan ja niihin puuttumaan suunnitelmallisesti (POL 947/2022, 26§). Muutoksen taustalla on kansallinen koulutus- ja hyvinvointipolitiikka, jonka tavoitteena on vahvistaa lasten ja nuorten hyvinvointia, turvata oppimisen edellytykset ja ehkäistä syrjäytymistä. Samalla linjaukset lisäävät koulutuksen järjestäjien ja muiden toimijoiden vastuuta sekä edellyttävät toimivia rakenteita ja yhteistyötä.

Yhteiskunnalliset ja organisatoriset tekijät näkyvät erityisesti sivistystoimen ja hyvinvointialueiden välisessä työnjaossa. Sivistystoimet ja hyvinvointialueet laativat alueellisen oppilashuoltosuunnitelman, ja kansallisten linjausten mukaisesti kunnat ja koulut tekevät omat suunnitelmansa poissaolojen ennaltaehkäisemiseksi. Varsinais-Suomen hyvinvointialueella alueellinen oppilashuoltosuunnitelma on osa lasten ja nuorten hyvinvointisuunnitelmaa, ja koulu- ja opiskeluhuollon palvelut tuotetaan perhekeskuksen palveluina. Tämä heijastaa laajempaa yhteiskunnallista muutosta kohti monialaista ja integroitua palvelujärjestelmää.

Kehittämiseen vaikuttavat myös taloudelliset tekijät. Varhainen puuttuminen ja ennaltaehkäisy edellyttävät riittäviä resursseja. Lisäksi tarvitaan aikaa ja henkilöstön osaamisen vahvistamista. Vaikka varhainen tuki on pitkällä aikavälillä kustannusvaikuttavaa, arjen työssä taloudelliset reunaehdot ja resurssien riittävyys voivat vaikuttaa siihen, miten ohjeistuksia ja toimintamalleja käytännössä toteutetaan ja juurrutetaan.

Koulupoissaolojen ennaltaehkäiseminen ja niiden varhainen käsittely edellyttävät usein monialaista työskentelyä. Monialaisen yhteistyön haasteet eri toimijoiden välillä sekä roolien epäselvyys tilanteissa, joissa poissaoloja ilmenee, saattavat vaikeuttaa koulupoissaolotilanteiden selvittämistä ja oikea-aikaisen tuen antamista. Ammattilaisilla on käytössään tarvittavat ohjeistukset, mutta niihin liittyvä osaaminen ja käyttöönotto vaihtelee. Tämä liittyy osin koulujen organisaatio- ja toimintakulttuuriin, jossa käytännöt, asenteet ja totutut toimintatavat vaikuttavat siihen, kuinka systemaattisesti poissaoloihin puututaan ja kuinka sujuvaa yhteistyö eri toimijoiden välillä on.

Kouluakäymättömän lapsen, nuoren ja hänen perheensä ympärillä voi toimia ammattilaisia useilta eri sektoreilta, eikä yhteistyö koulupoissaolojen ennaltaehkäisemiseksi ja niihin puuttumiseksi ole aina saumatonta. Kehittämistyöhön vaikuttavat siten myös kulttuuriset ja sosiaaliset tekijät, kuten yhteiset käsitykset vastuista, osallisuudesta ja yhteistyöstä. Toimiva puuttuminen edellyttää yhteistyörakenteiden vahvistamista, toimivien käytäntöjen jalkauttamista, roolien selkeyttämistä sekä yhteistä sitoutumista lapsen ja nuoren tukemiseen. Keskeistä on myös aito dialogisuus ammattilaisten, huoltajien ja oppilaiden välillä.