Ikääntyneiden omaishoitajien tukipalvelupilotti, Pohjanmaan hyvinvointialue (RRP, P4 I1)

Ikääntyneiden omaishoitajien tukipalvelupilotti, Pohjanmaan hyvinvointialue (RRP, P4 I1)

Omaishoidon tukipalvelupilotissa yhdistetään perinteiset palvelut ja digitaaliset keinot omaishoitajien ja hoidettavien tueksi. Tukipalvelupaketti sisältää sairaanhoidollisen etäpalvelun, etäryhmätoiminnan ja etävertaistukiryhmätoiminnan.

Toimintaympäristö

Omaishoidon tukipalvelujen kehittämiseen vaikuttaa erityisesti omaishoitajien ja hoidettavien elämänlaadun, terveyden ja sosiaalisten kontaktien parantaminen, sillä nämä tekijät ovat keskeisiä omaishoitajien jaksamisen tukemisessa heidän vaativassa tehtävässään. Erityisesti iäkkäät omaishoitajat, jotka hoitavat hoidollisesti vaativia hoidettavia, ovat usein hyvin sidottuja kotiinsa hoidon vaativuuden vuoksi.

Kehitystyön lähtökohtana olevat tarpeet

Kehitettävän ratkaisun ytimessä on digitaalisen teknologian yhdistäminen perinteisiin tukitoimiin. Toimintaympäristössä nähtiin, että omaishoitajien ja hoidettavien arjen tueksi tarvittiin palveluita, jotka olisivat helposti saavutettavissa ja vastaisivat heidän erityistarpeisiinsa. Pilotti pyrki tuomaan uudenlaisia ratkaisuja tähän kokonaisuuteen.

Kohderyhmä ja asiakasymmärrys

Ikääntyneiden omaishoitajia Pohjanmaan hyvinvointialueella on noin 910–950, jotka hoitavat yli 65-vuotiaita henkilöitä. Alueella asuu noin 40 500 yli 65-vuotiasta, joista noin 6 000 on yli 85-vuotiaita. Erityisesti korkeampiin palkkioluokkiin kuuluvat omaishoitajat ovat hyvin sidottuja kotiin, koska hoito on vaativampaa.

Ennen pilottia asiakasymmärrystä kartoitettiin ammattilaisten kehittämispäivän ja workshopin muodossa. Omaishoitajien näkökulmaa saatiin paikallisen omaishoitoyhdistyksen workshop-tapaamisen kautta. Myös sekä ennen pilottia että pilotin jälkeen, osallistujilta kerättiin ajatuksia nykyisistä palveluista ja toiveita tulevaisuuden palveluista ja palvelutarpeesta.

Ratkaisun testaaminen

Osallistujat valittiin määriteltyjen kriteerien perusteella. Hoidettavan tuli olla yli 65-vuotias ja asua Pietarsaaren, Pedersören, Luodon tai Uusikaarlepyyn kunnissa. Hoidettava ja omaishoitaja asuivat samassa taloudessa, ja omaishoitajan tuli olla ansiotyön ulkopuolella ja hallita digitaalisia perustaitoja etäpalveluiden käyttämistä varten. Ensisijaisesti pilottiin valittiin hoidettavat, jotka kuuluivat omaishoidon palkkioluokkiin 2 tai 3, mutta muutama osallistuja kuului palkkioluokkaan 1. Palkkioluokan avulla pystyttiin määrittämään osallistuvien hoidettavien hoidon vaativuus. Omaishoidon palveluohjaajat valitsivat alustavasti asiakkaat ja lähettivät heille infokirjeet, minkä jälkeen mahdolliset osallistujat ottivat itse yhteyttä hanketyöntekijään. 

Pilottiin osallistui 19 omaishoitajaa ja heidän hoidettavansa, yhteensä 38 henkilöä. Ruotsinkielisiä omaishoitajia oli 15 ja suomenkielisiä 4. Omaishoitajien keski-ikä oli 76 vuotta, ja valtaosa omaishoitajista oli toiminut tehtävässään 2–5 vuotta. Kaksi osallistujaa oli ollut omaishoitajana yli 15 vuotta. Osallistujiin kuului 13 naista ja 6 miestä. 

Pilotin etäpalvelut sisälsivät:  

  • lääkäri- ja sairaanhoitajapalvelun etänä, joka oli saatavilla arkisin klo 10–14.
  • etäryhmätoimintaa omaishoitajille ja hoidettaville säännöllisesti
  • etävertaistukiryhmätoimintaa omaishoitajille   

Palveluissa hyödynnettiin digitaalisia työvälineitä, jotka olivat jo käytössä kotihoidossa etähoivassa. Teknologialähettiläs teki kotikäyntejä ja tarjosi teknistä tukea palveluiden käyttöön ja koordinoi sekä etäryhmätoimintaa että etävertaistukitoimintaa. 

Kokeilussa opittua

Sairaanhoitaja tarkisti kaikkien osallistujien lääkityslistat pilotin aikana, ja hoitolinjauksia tehtiin 2 omaishoitajalle ja yli puolella hoidettavista oli pilotin loputtua hoitolinjaukset tehty. Omaishoitajien kognitiota arvioitiin MoCA-testillä (Montreal Cognitive Assessment), joka mittaa lieviä kognitiivisia häiriöitä ja varhaista dementiaa. Omaishoitajien MoCA-tulokset olivat hyviä (keskiarvo 27/30 pistettä). Hoidettavista 11/19 oli muistamattomuutta. 

Päivystyskäyntien määrä tuplaantui pilotin aikana, mutta puolet hoidettavista ei tarvinnut päivystysapua lainkaan. Lisääntyneet käynnit näkyivät tiettyjen hoidettavien kohdalla. Omaishoitajien päivystyskäynneissä nousi esiin infektiot ja loukkaantumiset. Valtaosa käynneistä ovat perusteterveydenhuollon käyntejä. 

Osastojaksojen määrä kasvoi tietyillä osallistujilla pilotin aikana. Osastojaksojen lisääntyminen näkyi muutaman tietyn hoidettavan kohdalla perussairauteen tai infektioon liittyen sekä erikoissairaanhoidossa että perusterveydenhuollossa. Samaan aikaan 11 hoidettavaa ei tarvinnut osastohoitoa koko pilotin aikana. Intervallijaksojen määrä kasvoi pilottijakson aikana, mikä osoittaa hoidettavien kunnon ja voinnin heikkenemisen. Omaishoitajilla osastojaksot olivat perussairauksista ja todetuissa uusista sairauksista johtuvia ja kohdentuivat erikoissairaanhoitoon. 

Omaishoitajien elämänlaatua ja kuormittumista arvioitiin itsetäytettävillä ASCOT-Carer ja COPE-mittarilla. ASCOT-Carer mittaa omaishoitajien elämänlaatua tilanteessa, jossa palvelulla on tarkoitus tukea ja auttaa arkipäiväisissä toimissa selviämistä hoidettavan kanssa. COPE-mittari arvioi omaishoitajan kuormittumista. Mittaukset tehtiin omaishoitajille ennen pilottijakson alkua ja heti pilottijakson loputtua.  

ASCOT-mittari ei osoittanut parannusta omaishoitajien elämänlaadussa pilotin jälkeen, vaikka pilotinaikaisiin palveluihin oltiin yleisesti tyytyväisiä. Hoidettavien voinnin heikkeneminen oletetaan vaikuttaneen mittaustuloksiin. Tämä johtui osittain hoidettavien kasvaneesta avuntarpeesta ja omaishoitajien fyysisen terveyden heikkenemisestä. 

COPE-mittari näytti, että omaishoitajien kokema kuormitus oli lisääntynyt. Mittarin myönteisen vaikutusten pisteet laskivat, mikä osoittaa omaishoitajien tunteen siitä, että he suoriutuvat omaishoitajana huonommin ja että suhde hoidettavaan on heikentynyt. Negatiivisen vaikutuksen pisteet nousivat, osoittaen kasvavaa fyysistä ja henkistä kuormitusta. Omaishoitajat kokivat olevansa entistä sidotumpia hoidettavaan, ja hoidon vaativuuden lisääntyminen heijastui kielteisesti niin heidän käsitykseensä omasta fyysisestä terveydestään kuin sosiaalisiin suhteisiinsa. Sosiaali- ja terveyspalveluiden tuki koettiin paremmaksi, mutta ystäviltä ja tuttavilta saatu tuki oli heikentynyt.

Johtopäätökset 

Pilotti toi esiin digitaalisten palvelujen mahdollisuudet omaishoidon tukena, mutta myös sen, että pelkästään etäpalvelut eivät riitä ratkaisemaan omaishoitajien kuormittumiseen liittyviä haasteita. Vaikka osallistujat olivat tyytyväisiä tarjottuihin palveluihin, niiden vaikutus kokonaiselämänlaatuun jäi rajalliseksi. Pilotin perusteella voidaan suositella digitaalisten ratkaisujen laajempaa hyödyntämistä, mutta niiden rinnalle tarvitaan fyysisiä kohtaamisia ja joustavampia tukipalveluita. Lisäksi on tärkeää panostaa omaishoitajien terveyden ja hyvinvoinnin pitkäjänteiseen tukemiseen. 

Liitteet
Ratkaisun perusidea

Vuonna 2023–2024 toteutettiin pilotti, jossa tarjottiin etäpalveluja omaishoitajille ja hoidettaville. Pilotin tavoitteena oli parantaa omaishoitajien elämänlaatua ja jaksamista. Palveluun kuului etäsairaanhoitajan ja etälääkärin tuki, ja pilotti toteutettiin Uudessakarlepyyssä, Luodossa, Pedersöressä ja Pietarsaaressa. Pilottiin osallistui 19 omaishoitajaa ja yhteensä 38 henkilöä mukaan lukien hoidettavat. Suurin osa hoidettavista kuului palkkioluokkiin 2 ja 3 ja puolet heistä kärsi muistisairaudesta tai muistiongelmista. Sairaanhoitajan ja lääkärin palvelu toteutettiin pilotissa ostopalveluna. Etäsairaanhoitaja oli tavoitettavissa arkisin klo 10–14 ja etälääkäri osallistui kartoituskeskusteluihin pilotin alussa ja lopussa, sekä oli tavoitettavissa sairaanhoitajan konsultaatioihin. Tarvittaessa sairaanhoitaja järjesti yhteyden terveyskeskukseen niin, ettei asiakkaan tarvitsi itse ottaa yhteyttä hoidon tarpeen arviointiin uudestaan. Pilotin aikana osalla osallistujista lisääntyi tarve sairaanhoitopalveluille perussairauksien pahenemisen vuoksi, vaikka yli puolet ei ollut käyttänyt palveluja ennen pilottia tai sen aikana.

Omaishoitajien kokemukset pilotista olivat pääosin myönteisiä. Palvelun saatavuus arvioitiin hyväksi, ja osallistujat kokivat turvallisuuden tunteen lisääntyneen. He arvostivat sitä, että sama yhteyshenkilö hoiti asioita, mikä helpotti yhteydenpitoa. Lisäksi he toivoivat, että jatkossa olisi mahdollista olla yhteydessä samoihin henkilöihin terveyskeskuksessa. Myös tiedonsaanti sairauteen liittyvissä kysymyksissä koettiin hyödylliseksi. Takaisinsoitto, jossa sairaanhoitaja soitti takaisin, jos ei voinut vastata heti, nähtiin toimivana ratkaisuna.

Pilotin tulosten perusteella esitetään malli, jossa omaishoitajille tarjotaan tukea yhden yhteyspisteen kautta. Mallissa pilotin omaisesti palvelu olisi integroitu hyvinvointialueen omaan toimintaan. Mallissa hyvinvointialueen muistineuvoja ja seniorineuvoja tekevät yhteistyötä omaishoitajien ja hoidettavien tukemiseksi. Muistineuvoja toimii yhteyshenkilönä muistisairaiden hoidossa, kun taas seniorineuvoja vastaa omaishoitajien terveystarkastuksista ja tukee heitä muiden sairauksien hoidossa. Jos tarvitaan terveyskeskuksen palveluja, neuvoja järjestää siirtymisen ilman uutta hoidon tarpeen arviointia.

Nykytilanteessa omaishoitajien yhteydet muistineuvojiin ja seniorineuvojiin eivät ole järjestelmällisiä. Muistineuvojat tekevät selvityksiä, seurantakäyntejä ja heillä on myös mahdollisuus konsultoida geriatria. Geriatrit toimivat alueilla, joissa tehdään diagnostiikkaa, mutta resurssit vaihtelevat. Seniorineuvojilla ei ole omaa lääkäriä, mutta he voivat konsultoida tarvittaessa lääkäriä esimerkiksi laboratoriovastausten tai lääkemääräysten osalta. Omaishoitajien terveystarkastukset tehdään joka toinen vuosi seniorineuvojien toimesta, mutta niiden varaaminen on omaishoitajan vastuulla.

Resurssit ovat tällä hetkellä hajanaisia ja riittämättömiä mallin toteuttamiseen. Resurssien uudelleenjärjestäminen vaatisi laajoja toimenpiteitä ja resurssien uudelleenjärjestämistä. Seitsemässä kunnassa ei ole seniorineuvojaa kokoaikaisesti ja osa neuvojista työskentelee myös terveyskeskuksen vastaanotolla. Pilotissa mukana ollut sairaanhoitaja hoiti 19 omaishoitoparia, mutta laskelmien mukaan hän olisi voinut hoitaa jopa 100 paria kuukaudessa. Resurssitarpeen arviointi on haastavaa, koska vertailukelpoista toimintaa ja laskentamalleja ei ole.

Liitteet
Toimivuuden ja käyttöönoton ehdot

Omaishoidon pilotin tulosten perusteella luotiin toimintamalli -"Työterveys" omaishoitajille ja tuki yhden luukun periaatteella, joka ei nykytilanteessa tullut käyttöön hyvinvointialueella. Pilotin datan ja omaishoitajien omien tarpeiden perusteella luotiin infokansio ikääntyneiden omaishoitajien tarpeisiin. Pilotissa omaishoitajat ilmaisivat toivovansa lisätietoa palveluista ja omaishoitajille suunnatuista eduista. Tämän pohjalta luotiin koko hyvinvointialueen kattava infokansio ikääntyneiden omaishoitajille.

Ikääntyneiden omaishoitajat ilmaisivat myös tarpeen saada joustavaa hoitoapua kotiin, ja tähän tarpeeseen on vastattu kiertävän perhehoidon käynnistämisellä Pohjanmaan hyvinvointialueella.

Liitteet
Vinkit toimintamallin soveltajille

Toimintamalli on käyttöönotettavissa, mikäli resurssit ja resurssien kohdennukset ovat kohdillaan. 

Arvioinnin tulokset tiivistettynä

Vaikka pilotti ei johtanut kokonaisuudessaan toimintamallin käyttöönottoon, on pilotin tulokset vahvasti luoneet pohjaa jatkokehittämiselle ja sen tuotoksille. Pilotin pohjalta kerättiin tietoa omaishoitajien koetusta hyvinvoinnista sekä heidän itse ilmaisemastaan palvelutarpeesta ja toiveista tulevaisuuden palveluista.

Pilotin perusteella luotiin:

  • "Työterveys" omaishoitajille ja tuki yhden luukun periaatteella- malli
  • Ikääntyneiden omaishoitajien palveluopas
  • Ikääntyneiden perhehoidon käynnistäminen hyvinvointialueella