Kouluyhteisön kouluttaminen nepsy-nuorten tukemiseen, Pohjanmaan hyvinvointialue (RRP, P4, I1)
Kouluyhteisön kouluttaminen nepsy-nuorten tukemiseen, Pohjanmaan hyvinvointialue (RRP, P4, I1)
Toisen asteen opettajille suunnattu luento, joka lisää osaamista ja ymmärrystä neuropsykiatristen haasteiden tunnistamisesta ja oppilaiden tukemisesta.
Toimintamallin nimi
Toisen asteen opettajille suunnattu luento, joka lisää osaamista ja ymmärrystä neuropsykiatristen haasteiden tunnistamisesta ja oppilaiden tukemisesta.
Kuva
Toimintamallin kautta koulutetaan toisen asteen opetushenkilökuntaa nepsy-nuorten ymmärtämiseen ja oikeaan kohtaamiseen. Luento aj työpaja pohjautuu Mielenterveystalon Kouluyhteisö-nettisivuun.
Monilla toisen asteen opettajilla ei välttämättä ole vielä riittävästi tietoa tai valmiuksia kohdata neuropsykiatrisia haasteita kokevia oppilaita. Opettajat hyötyisivät lisätiedosta siitä, miten näiden oppilaiden käyttäytyminen ja oppimistyylit voivat poiketa totutusta, ja millaisin keinoin heitä voidaan tukea opetuksessa, vuorovaikutuksessa ja koulun arjessa. Syvällisempi ymmärrys näistä erityispiirteistä voi ehkäistä väärinymmärryksiä, vahvistaa yhteistyötä oppilaan, kodin ja koulun välillä sekä edistää oppimisen edellytyksiä.
Tavoitteena on rakentaa oppimisympäristö, jossa jokainen oppilas – myös neuropsykiatrisia haasteita kokeva – voi tuntea itsensä hyväksytyksi, kokea osallisuutta ja saavuttaa onnistumisen kokemuksia. Tämä lähestymistapa tukee opettajien ammatillista kasvua ja vahvistaa heidän valmiuksiaan kohdata ja tukea monimuotoista oppilasjoukkoa.
Kohderyhmänä ovat toisen asteen oppilaitoksissa työskentelevät ammattilaiset, erityisesti aineenopettajat. Tämä on ammattiryhmä, jotka työssään kohtaavat päivittäin nepsy-nuoria, eikä heillä välttämättä ole riittävästi osaamista näiden nuorten kohtaamiseen. Asiakaskyselyssä johon vastasi nepsy-nuoret ja huoltajat, nousi esiin opetushenkilökunnan tärkeä rooli nepsy-nuorten tukemisessa ja kohtaamisessa.
Tavoitteena on, että opettajat jotka osallituvat luennolle motivoituisivat käyttämään Mielenterveystalon sivuja ja ohjeistaisivat myös uusia työntekijöitä käyttämään sivuja. Tällä tavalla toimintatavasta voi tulla vakiintunut tapa toimia. Kuinka suuri vaikutus yhden tunnin luennolla on opettajien asenteisiin ja motivaatioon kyseistä työkalua kohtaan on vaikea mitata.
Opettajat keskustelivat ja kyselivät mielellään luentojen aikana ja lopussa, mikä osoitti mielenkiintoa aihetta kohtaan. Keskusteluissa nousi useampaan otteeseen, että joku osa luennosta oli vierasta ja että he oppivat uutta, esimerkiksi miten tulkita nepsy-nuoren käyttäytymistä ja miten he opettajina voivat tukea nuorta tilanteessa.