Toimintamallin onnistunut soveltaminen edellyttää johdon sitoutumista, työntekijöiden osallistamista ja riittävää aikaa yhteisen toimintakulttuurin rakentamiseen. On tärkeää aloittaa pienesti ja edetä vaiheittain: kokeilujen kautta syntyy luottamusta ja käytännön ymmärrystä siitä, miten moniammatillinen yhteistyö toimii omassa ympäristössä.
Mallia voi soveltaa erilaisissa toimintaympäristöissä – sekä digitaalisissa että lähityön muodoissa – ja kaikilla palvelualueilla, joissa asiakkaiden tarpeet ylittävät ammattirajoja. Keskeistä on luoda yhteiset rakenteet konsultointiin ja tiedonvaihtoon sekä mahdollistaa tasavertainen yhteistyö.
Kehittämistyön onnistumisen taustalla oli Digitaalisen sotekeskuksen vahva oppivan ja verkostomaisen organisaation työkulttuuri. Toiminta perustui luottamukseen, avoimuuteen ja haluun ratkaista asioita yhdessä yli ammattirajojen. Päätöksenteko oli lähellä arkea, ja työntekijöillä oli mahdollisuus vaikuttaa siihen, miten palvelua kehitetään ja toteutetaan.
Kokeilut, yhteinen reflektointi ja arjen oivallusten jakaminen olivat jatkuvaa. Kun ideoita sai testata matalalla kynnyksellä ja oppia niistä yhdessä, syntyi innostusta ja aito tunne yhteisestä omistajuudesta. Organisaatiossa ei odotettu valmiita vastauksia ylhäältä, vaan suunnat ja ratkaisut muotoutuivat dialogissa ja kokemusten kautta.
Näistä tekijöistä rakentui ilmapiiri, jossa ammattilaiset tunsivat olevansa samassa veneessä – yhteinen tavoite oli kirkas, ja sitä kohti kuljettiin yhdessä. Muutos ei tullut ulkoa ohjattuna, vaan kasvoi sisältäpäin ja juurtui osaksi arjen toimintaa.
Vältettäväksi sudenkuopaksi nousee se, että malli nähdään vain uutena rakenteena tai teknisenä ratkaisuna. Todellinen muutos tapahtuu toimintakulttuurissa: siinä, että ammattilaiset oppivat näkemään asiakkaan ja toisensa kokonaisuutena. Kun tähän panostetaan, malli juurtuu ja alkaa tuottaa tuloksia nopeasti. Sudenkuoppana on myös se, että organisaatio pysyy liian hierarkkisena tai kontrolloivana: tällöin luottamus, luovuus ja yhteinen vastuu eivät pääse kehittymään. Malli ei juurru, jos työntekijät eivät koe sitä omakseen tai jos kokeiluille ei ole tilaa.
Onnistunut skaalaaminen edellyttää siis ennen kaikkea kulttuurista siirtymää – yhteistä tahtotilaa, jossa ihmiset, ei rakenteet, ovat muutoksen keskiössä. Kun tämä perusta rakennetaan ensin, mallin rakenteet ja käytännöt voidaan sovittaa joustavasti kunkin alueen omiin olosuhteisiin.