Kokonaisvaltaisen kohtaamisen toimintamalli
Kokonaisvaltaisen kohtaamisen toimintamalli on moniammatillinen tapa toteuttaa sosiaali- ja terveyspalveluita. Asiakas kohdataan kokonaisuutena ja ammattilaiset toimivat yhteisellä toimintakulttuurilla digitaalisesti ja kasvokkain yli siilorajojen.
Toimintamallin kehittämiseen on vaikuttanut sosiaali- ja terveydenhuollon rakenteellinen ja kulttuurinen muutos, jossa korostuu palvelujen integraatio, digitalisaatio ja ihmislähtöisyys.
Hyvinvointialueiden käynnistyminen on tuonut tarpeen uudistaa toimintatapoja niin, että palvelut rakentuvat ihmisen tarpeiden, ei hallinnollisten rakenteiden ympärille.
Lainsäädännöllisesti painopiste on siirtynyt ennaltaehkäisyyn, osallisuuteen ja yhdenvertaiseen palvelujen saatavuuteen.
Taloudellisesti toimintaympäristö on niukkenevien resurssien ja kasvavien palvelutarpeiden puristuksessa, mikä korostaa moniammatillisen yhteistyön ja varhaisen tuen merkitystä.
Kulttuurisesti palvelujärjestelmässä liikutaan kohti yhteiskehittämistä ja työntekijälähtöistä innovaatiota, jossa digitaaliset ratkaisut tukevat, mutta eivät korvaa, inhimillistä kohtaamista.
Kehittämistyön lähtökohtana oli havainto, että sosiaali- ja terveyspalvelut olivat pirstaleisia ja asiakkaan kokonaisuus hajosi eri palvelujen ja ammattiryhmien väliin.
Palveluiden saavutettavuus vaihteli alueittain, ja asiakkaan oli vaikea tietää, mihin ottaa yhteyttä.
Ammattilaisilla ei ollut riittävästi yhteisiä rakenteita tai digitaalisia välineitä reaaliaikaiseen yhteistyöhön, mikä johti viiveisiin, päällekkäiseen työhön ja ns. häiriökysyntään.
Työntekijöiden aikaa kului oikean palvelun etsimiseen ja asiakkaiden toistuvaan ohjaamiseen eri tahoille.
Kokonaisvaltaisen kohtaamisen toimintamalli kehitettiin ratkaisemaan tätä rakenteellista ja kulttuurista haastetta: miten kohdata ihminen kokonaisuutena, hyödyntää moniammatillista osaamista sujuvasti ja varmistaa oikea-aikainen apu yhdellä yhteydenotolla.
Mallin kehittäminen on alkanut Tulevaisuuden sote-keskus -ohjelmassa, jolloin lähdettiin kehittämään Keski-Suomeen digitaalista sosiaali- ja terveyskeskuspalvelun. Jatkokehittämistä ovat ohjanneet hyvinvointialueen strategia sekä kansallinen tavoitteeseen vahvistaa asiakaslähtöisiä ja digitaalisesti saavutettavia sote-palveluita.
Kehittäjäjoukon muodostivat Digitaalisen sotekeskuksen kaikki eri ammattiryhmien edustajat, jotka toivat mukanaan laaja-alaista osaamista sosiaali- ja terveydenhuollon eri sektoreilta. Mukana oli sairaanhoitajia, sosiaaliohjaajia, lääkäreitä, mielenterveys- ja päihdetyön ammattilaisia, fysioterapeutteja, palveluohjaajia sekä esihenkilöitä ja kehittämisasiantuntijoita.
Työn kehittämistä vietiin eteenpäin ruohonjuuritasolta käsin, alusta alkaen yhteisen vision ja kokeilukulttuurin pohjalta. Työntekijöitä rohkaistiin tuomaan omat ideansa näkyviksi ja kokeilemaan niitä käytännössä. Tämä vahvisti sitoutumista ja loi kokemuksen yhteisestä omistajuudesta.
Yhteistyötä tuettiin säännöllisellä vuoropuhelulla ja yhteisillä digialustoilla, joissa ideoita ja käytäntöjä voitiin jakaa nopeasti. Keskeistä oli avoin vuoropuhelu ja matala hierarkia – jokaisen näkökulmaa arvostettiin tasavertaisesti.
Motivaatiota ylläpidettiin jakamalla onnistumisia ja konkretisoimalla muutoksen vaikutuksia asiakkaisiin ja omaan työhön. Kun työntekijät näkivät, että uusi toimintatapa helpottaa arkea ja parantaa asiakkaan saamaa palvelua, sitoutuminen vahvistui luonnostaan.
Tavoitteena on muuttaa sosiaali- ja terveyspalveluiden toimintakulttuuria niin, että ihminen kohdataan kokonaisuutena ja palvelut rakentuvat hänen tarpeidensa ympärille, ei organisaatiorajojen mukaan. Käytännössä ammattiryhmien yhteistyö vahvistuu ja tieto kulkee sujuvasti yhteisillä alustoilla. Näin asiakkaan asia etenee oikea-aikaisesti ilman turhia viiveitä ja päällekkäistä työtä. Samalla työntekijöiden osaaminen, työn sujuvuus ja työhyvinvointi paranevat. Laajemmassa mittakaavassa muutos tukee hyvinvointialueiden integraatiotavoitteita, yhdenvertaisia palveluja ja resurssien vaikuttavaa käyttöä.
Toimintamallin kohderyhmänä ovat kaikki sosiaali- ja terveyspalveluiden asiakkaat, joilla on monimuotoisia tai risteäviä tuen tarpeita – esimerkiksi samanaikaisia sosiaalisia, psyykkisiä ja fyysisiä haasteita. Erityisen hyödylliseksi malli on osoittautunut asiakkaille, jotka ovat aiemmin jääneet palveluiden väliin tai joiden tilanteet ovat edellyttäneet useiden eri ammattilaisten yhteistyötä. Palvelua käyttävät kaikenikäiset, lapsiperheistä ikääntyneisiin.
Asiakasymmärrystä on kerrytetty laajasti asiakaspalautteen, yhteydenottojen analyysin ja työntekijöiden havaintojen perusteella. Asiakaspalautteet ovat korostaneet hyvän kohtaamisen, kuulluksi tulemisen ja palvelun sujuvuuden merkitystä. Myös digipalveluiden saavutettavuus ja matala kynnys asiointiin ovat nousseet keskeisiksi arvoiksi.
Asiakkaita on osallistettu yhteiskehittämiseen muun muassa palautekyselyiden kautta. Lisäksi kehittämistyössä on hyödynnetty kokemusasiantuntijoiden osaamista. Näin asiakkaat ovat voineet vaikuttaa palvelun käytettävyyteen, asiointipolun sujuvuuteen ja viestinnän selkeyteen. Asiakasnäkökulma on ollut jatkuvasti läsnä mallin kehittämisessä ja arvioinnissa, mikä on vahvistanut palvelun ihmislähtöisyyttä ja käytännön toimivuutta.