Etädiagnostiikan hyödyntäminen videovastaanotolla, Pirkanmaan HVA (RRP, P4, I1)
Etädiagnostiikan hyödyntäminen videovastaanotolla, Pirkanmaan HVA (RRP, P4, I1)
Sairaanhoitajan avaama videoyhteys ja etädiagnostiikkalaitteilla toteutettu tutkiminen tukevat etänä olevan lääkärin arviointia ja päätöksentekoa.
Toimintamallin nimi
Sairaanhoitajan avaama videoyhteys ja etädiagnostiikkalaitteilla toteutettu tutkiminen tukevat etänä olevan lääkärin arviointia ja päätöksentekoa.
Ratkaisun ytimenä on malli, jossa lääkärin vastaanottoja ja konsultaatioita voidaan toteuttaa etänä videoyhteyden ja etädiagnostiikkalaitteiden avulla tilanteissa, joissa potilaan tutkiminen ei edellytä lääkärin fyysistä läsnäoloa. Toimintamalli mahdollistaa sen, että sairaanhoitaja pohjustaa käynnin ja lääkäri osallistuu vastaanottoon videoyhteyden kautta ohjaten sairaanhoitajan tutkimista etädiagnostiikkalaitteilla ja arvioiden potilaan tilannetta reaaliaikaisesti.
Malli on suunnattu yksiköihin, joissa lääkärin saavutettavuus on rajallinen, kuten kotihoitoon, kotisairaalaan ja lähiasiointipisteisiin ja joissa maantieteelliset välimatkat ja ammattilaisresurssien niukkuus haastavat palvelujen saatavuutta. Ratkaisu vähentää tarvetta fyysisille käynneille, nopeuttaa hoidon saamista ja vapauttaa lääkärien työaikaa niihin tilanteisiin, jotka aidosti vaativat fyysisen tutkimisen.
Keskeistä mallissa on ammattilaisten yhteinen suunnittelu ja työpajatyöskentely, jossa määritellään laitteiden käyttökohteet, perehdytetään henkilöstö laitteiden käyttöön ja luodaan selkeät toimintatavat. Esihenkilöiden tuki ja jatkuva vuoropuhelu ammattilaisten kesken varmistavat, että etädiagnostiikkalaitteista tulee luonteva osa arjen työtä.
Lääkärien vastuualueet ovat maantieteellisesti laajat ja välimatkat potilaskohteisiin voivat olla pitkiä, varsinkin harvaan asutulla alueella. Liikkumiseen potilaalta toiselle lääkärillä menee runsaasti aikaa, eivätkä kaikki potilaskäynnit vaadi kuitenkaan lääkärin fyysistä käyntiä vaan ne voitaisiin toteuttaa videovastaanottona, etädiagnostiikkalaitteet apuna.
Kohderyhmänä toimintamallissa ovat kotisairaalan, kotihoidon ja lähiasiointipisteiden asiakkaat/potilaat, joiden lääkärin vastaanotot tai konsultaatiot eivät vaadi lääkärin fyysistä läsnäoloa tai tutkiminen voidaan toteuttaa etädiagnostiikan avulla niin, että lääkäri on etäyhteydellä mukana vastaanotolla.
Lähiasiointipisteillä lääkäri voi olla vain osan viikosta saatavilla tai vain muutamia kertoja kuukaudessa. Lähimmälle sote-asemalle on yleensä kymmeniä kilometrejä matkaa. Videovastaanotoilla ja etädiagnostiikkalaitteilla voidaan tutkia osa potilaista niin, että lääkäri on videoyhteydellä vastaanotolla mukana. Näin potilaan ei tarvitse matkustaa kymmenien kilometrien päähän ja hoito voidaan koordinoida oikea aikaisesti.
Etädiagnostiikkalaitteita käyttöönotettaessa:
Etädiagnostiikkalaitteiden käyttöönotto edellyttää systemaattista suunnittelua ja ammattilaisten osallistamista. Ensivaiheessa arvioidaan, mitkä laitteet palvelevat yksikön toiminnan tarpeita ja potilasprofiilia. Tämän rinnalla varmistetaan, että henkilöstö saa riittävän perehdytyksen sekä videovastaanottojen toteuttamiseen että laitteiden käytön teknisiin ja toiminnallisiin periaatteisiin.
Esihenkilöillä on keskeinen rooli muutoksen johtamisessa: heidän tulee tukea henkilöstöä omaksumaan uudenlaisia toimintatapoja, antaa selkeät tavoitteet laitteiden käytölle ja huolehtia siitä, että ohjeet ovat helposti saatavilla. Käyttöönoton tekniseksi pohjaksi tarkastetaan myös tietokoneiden, mobiililaitteiden ja verkkoyhteyksien toimivuus.
Laitteiden käyttökohteet määritellään yhteisessä työpajatyöskentelyssä, jossa hahmotellaan konkreettiset tilanteet, potilasryhmät ja ensimmäiset vastaanottotapaukset. Työpajat tukevat ammattilaisten sitoutumista ja yhtenäisen toimintamallin rakentamista.
Etädiagnostiikkalaitteet käytössä:
Käytön vakiinnuttaminen edellyttää säännöllistä vuoropuhelua ammattilaisten kesken. Case-keskustelut tarjoavat mahdollisuuden jakaa kokemuksia laitteiden hyödyistä, tunnistaa uusia käyttökohteita sekä ratkaista teknisiä tai toiminnallisia haasteita. Tämä tukee myös ammattilaisten vertaistukea ja jatkuvaa osaamisen kehittymistä.
Laitteiden käyttöön kuuluvat aina asianmukaiset puhdistus- ja kuljetuskäytännöt sekä selkeät vastuut niiden ylläpidosta. Videovastaanotot ja etädiagnostiikkalaitteet tulee sisällyttää osaksi jokaisen uuden työntekijän perehdytystä, jotta toimintamallin jatkuvuus varmistuu.
Etädiagnostiikan hyödyntäminen muuttaa yksiköiden tapaa järjestää käyntejä ja konsultaatioita. Perinteisten puhelin- ja lähikäyntimallien sijaan sairaanhoitaja toteuttaa entistä enemmän tutkimuksia laitteiden avulla, ja lääkäri osallistuu vastaanottoon etäyhteyden kautta ohjaten tutkimista ja arvioiden potilaan tilannetta. Videovastaanotto tekee myös potilaasta aktiivisen osallistujan tilanteissa, jotka aiemmin hoidettiin puhelimitse.
Kahden toteutetun kokeilujakson perusteella etädiagnostiikkalaitteille on tunnistettu useita konkreettisia käyttökohteita. Kotihoidon, kotisairaalan ja lähiasiointipisteiden vastaanotoilla on havaittu, että merkittävä osa lääkärin konsultaatioista ja osa varsinaisista vastaanotoista voidaan toteuttaa videovastaanottoina, kun niitä täydennetään etädiagnostiikkalaitteiden tuottamalla tutkimuksella. Ratkaisu on mahdollistanut lääkärin osallistumisen etäyhteydellä ilman tarvetta fyysiseen käyntiin, mikä on sujuvoittanut palvelua ja lyhentänyt hoitoon pääsyn viivettä.
Kokeiluissa on noussut esiin myös laitteisiin kohdistuvia käytännön vaatimuksia. Ammattilaiset korostavat erityisesti laitteen koon, keveyden ja helppokäyttöisyyden merkitystä, sillä laitteita käytetään usein asiakkaiden kotioloissa ja vaihtelevissa tilaratkaisuissa. Johdolliset, tilaa vievät tai vaikeasti liikuteltavat laitteet voivat heikentää sujuvaa työskentelyä ja hidastaa vastaanoton kulkua. Tämän vuoksi laitteiden käytettävyyteen ja ergonomiaan liittyvät ratkaisut ovat keskeisiä, kun etädiagnostiikkalaitteita valitaan ja otetaan käyttöön erilaisissa toimintaympäristöissä.