Yksinäisyyden puheeksiotto, Etelä-Karjalan HVA (RRP, P4, I1)
Yksinäisyyden puheeksiotto, Etelä-Karjalan HVA (RRP, P4, I1)
Toimintamallin ideana on vahvistaa yksinäisyyden puheeksiottoa arjen kohtaamisissa ja palveluissa, jotta yksinäisyys tunnistetaan varhain ja asiakas ohjataan oikea-aikaiseen tukeen. Malli normalisoi keskustelua ja parantaa asiakaskokemusta.
Hyvinvointialueen strategiset HYTE-kärkiohjelmat – Sopuisa, Sutjakka ja Ikäystävällinen – vahvistavat ennaltaehkäiseviä toimia ja varhaista tukea. Yksinäisyyden kokemuksen lisääntyminen on merkittävä hyvinvoinnin haaste Etelä-Karjalassa, ja se koskettaa eri ikäryhmiä eri tavoin. Yksinäisyys on merkittävä kansanterveysongelma, joka lisää riskiä mielenterveyden häiriöihin, toimintakyvyn heikkenemiseen ja syrjäytymiseen. Yksinäisyyden ehkäisyn toimenpiteillä voidaan vähentää pitkän aikavälin kustannuksia ja vahvistaa sosiaalista kestävyyttä.
Väestön ikääntyminen, toimintakyvyn heikkeneminen, pitkäaikaissairaudet ja sosiaalisten verkostojen kaventuminen lisäävät yksinäisyyden riskiä ja palvelutarvetta. Yksinäisyys itsessään heikentää toimintakykyä ja elämänlaatua sekä lisää sairastavuutta, mikä korostaa tarvetta uudenlaisille ratkaisuilla, yhteisöllisyyden vahvistamiselle ja ennaltaehkäiseville toimille.
Suomalaisessa kulttuurissa elää vahva ajatus “pärjäämisestä yksin”, mikä voi vaikeuttaa avun pyytämistä ja tuen vastaanottamista. Tämä asenne lisää riskiä erityisesti elämäntilanteiden muuttuessa tai toimintakyvyn heikentyessä. Maaseudun pitkät etäisyydet ja rajalliset liikkumismahdollisuudet korostavat riskiä etenkin ikääntyneillä ja liikkumisesteisillä.
Yksinäisyyden puheeksiotto liittyy Hyvinvointialueen strategisiin hyte kärkiohjelmiin (Sopuisa, Sutjakka, Ikäystävällinen). Tavoiteena on normalisoida yksinäisyydestä puhuminen ja vähentää siihen liittyvää stigmaa, jotta avun hakeminen ja tuen tarjoaminen koetaan luontevaksi. Ehkäisy vaatii sekä kulttuurista muutosta että konkreettisia toimia, jotka vahvistavat yhteisöllisyyttä ja luovat matalan kynnyksen mahdollisuuksia osallistua ja saada tukea.
Yksinäisyys koskettaa kaikkia ikäryhmiä ja sillä on vaikutuksia laaja-alaisesti hyvinvointiin, terveyteen, osallisuuteen ja turvallisuuden kokemukseen.
Yksinäisyyden kehitys eri ikäryhmissä
Ikääntyneet (65+): Terve Suomi tutkimuksen mukaan vuonna 2024 yksinäisyyttä koki 11,1 % yli 65-vuotiaista. Miesten osuus on kasvanut merkittävästi, 6,3 prosentista 11,7 prosenttiin, mikä tarkoittaa lähes kaksinkertaistumista. Naisten osuus on pysynyt lähes ennallaan (11,0 % → 10,6 %), mikä viittaa siihen, että muutos kohdistuu erityisesti miehiin.
Nuoret: Kouluterveyskyselyn mukaan yksinäisyys on yleisempää tytöillä kuin pojilla. Peruskoulun 8.–9. luokan tytöistä 19 % koki yksinäisyyttä vuonna 2025, kun pojista vastaava osuus oli 7 %. Ammatillisissa oppilaitoksissa ero on vielä suurempi: naisista 17 % koki yksinäisyyttä, miehistä vain 3 %. Tämä kertoo sukupuolten välisestä merkittävästä erosta nuorten kokemuksissa.
Työikäiset: Terve Suomi tutkimuksen mukaan yksinäisyyden kokemus on lisääntynyt viime vuosina. Vuonna 2024 yksinäisyyttä koki 16,6 % työikäisistä, kun vuonna 2022 osuus oli 10,7 %. Miesten osuus kasvoi 11 prosentista 17,3 prosenttiin ja naisten 10,4 prosentista 15,8 prosenttiin. Nousu on huomattava molemmissa ryhmissä, mikä voi heijastaa laajempia yhteiskunnallisia muutoksia.
Yksinäisyyden puheeksiotto vahvistuu osaksi arjen kohtaamisia ja palveluprosesseja, jolloin yksinäisyys tunnistetaan varhain ja siihen voidaan tarjota oikea-aikaista tukea. Muutos normalisoi yksinäisyydestä puhumisen, vähentää stigmaa ja purkaa ajatusta, että yksin pitää pärjätä. Tämä parantaa hyvinvointia, ehkäisee yksinäisyyden aiheuttamia terveyshaittoja ja vähentää myöhempää raskaiden palvelujen tarvetta sekä varmistaa, että asiakkaiden tarpeet tulevat paremmin kuulluksi ja asiakaskokemus paranee.
Toimintamalli kohdistuu kaikkiin ikäryhmiin: lapsiin ja nuoriin, työikäisiin sekä ikääntyneisiin, joilla on riski kokea yksinäisyyttä tai sen vaikutuksia hyvinvointiin ja terveyteen. Asiakasymmärrystä on kerätty ammattilaisten ja järjestöjen edustajien kautta työpajoissa, joissa tunnistettiin yksinäisyyden juurisyitä, ilmenemismuotoja ja vaikutuksia eri ikäryhmissä. Työpajoihin osallistui 109 henkilöä eri toimialoilta, kunnista, seurakunnista ja järjestöistä, mikä toi laajan näkökulman asiakkaiden arkeen ja tarpeisiin.
Asiakkaiden osallistaminen tapahtuu seuraavassa vaiheessa pilotoinnin yhteydessä: mallia testataan käytännössä asiakkaiden kanssa, ja heidän kokemuksistaan kerätään palautetta ja kehittämisehdotuksia. Näin varmistetaan, että malli vastaa todellisiin tarpeisiin ja tukee osallisuutta.