Myönteisten asiakasvaikutusten havainnointi lyhyellä (6 kk) aikavälillä on vaikeaa. Tutkimuksen mittariaineiston (Aikuisväestön hyvinvointimittarit "ennen - jälkeen") määrä ei mahdollista tilastollista analyysiä. Koetut positiiviset muutokset olivat yleisempiä, mutta arvoiltaan pienempiä kuin koetut negatiiviset muutokset. Tämä viittaa siihen, että koettu positiivinen muutos toteutui koettua negatiivista hitaammin. Hyvinvointimittarissa kysyttiin myös kokemuksesta sosiaali- ja terveyspalveluiden merkityksestä vastaajalle. Merkitys koettiin yleensä selkeän positiiviseksi, mutta kokemus ei korreloinut näissä vastauksissa elämäntilanteen tai sen muutoksen suhteen. Tulosta voi lukea esimerkiksi niin, että sosiaali- ja terveyspalveluiden rooli asiakkaan koetun hyvinvoinnin kokonaisuudessa on väistämättä rajallinen. 

Yhdentoista syvällisen asiakashaastattelun perusteella voimavaralähtöisen asiakastyön asiakasvaikutuksista syntyi vaihteleva kuva. Analyysini mukaan nykyinen asiakas-työntekijäsuhde näyttäytyi kuvauksissa yleensä toimivana ja pitkälti voimavaralähtöisyyden työorientaation ideaalit sisällyttävänä. Asteelta merkittävästi vaihtelevia positiivisia asiakasvaikutuksia havaittiin näissä kaikissa tapauksissa. Toisaalta muutama haastateltava suhtautui epäilevästi siihen, että sosiaalityöllä tai sosiaalisella kuntoutuksella onnistuttaisiin lisäämään asiakkaan sosiaalista toimintakykyä siten, että tuen tai avun tarve vähenisi. 

Haastatteluaineiston laadullisen analyysin perusteella keskeinen tutkimushavainto oli, että asiakkaat kuvaavat oman aktiivisuutensa ja toimijuutensa vuorovaikutustilanteissa sosiaali- tai terveysalan ammattilaisen kanssa vaihtelevan suhteessa siihen, miten he kokevat vuorovaikutus- ja luottamussuhteen ammattilaisen kanssa toimivan. Mikäli asiakkaat kokivat tulevansa kohdatuksi puutteellisesti, esimerkiksi kokevat palvelun byrokraattisena, poisohjaavana tai ”hipaisevana” (vs. Kuorikoski 2025), he kuvasivat osallistuvansa dialogiin niukasti tai huonoimmassa tapauksessa vetäytyvänsä palveluista kokonaan. Mikäli vuorovaikutus puolestaan koettiin toimivaksi ja luottamus syntyneeksi, asiakkaat kuvasivat osallistuvansa dialogiin aktiivisemmin sekä rohkaistumaan yrittämään myös itse. Tästä analyysistä tutkimusartikkeli on käsikirjoitusvaiheessa.

Toinen keskeinen havainto oli, että asiakasprosessin ensimmäisen yhteydenoton tyylillä ja siinä käytetyllä välineellä on merkitystä erityisen tuen tarpeessa olevan asiakkaan palveluun kiinnittymisessä. Haastatellut erityisen tuen tarpeessa olevat asiakkaat kuvasivat usein, että ne kirje- ja puhelinyhteydenotot, joissa painottuu raskas byrokraattiseksi koettu informaatio, heikentävät heidän halukkuuttaan kiinnittyä palveluun. Ensimmäiseltä yhteydenotolta toivottiin tiivistä ja ymmärrettävää informaatiota sekä tunnustelevaa tyyliä, joka antaa asiakkaalle tilaa ja aikaa muodostaa mielipiteensä. Tutkimusartikkeli on käsikirjoitusvaiheessa ja tarjotaan julkaisijalle tammikuussa 2026. 

Kokemukset työvälineiden käyttöönotosta ovat pääosin positiivisia ja niiden hyödyntämiseen hankkeen päättymisen jälkeen suhtauduttiin pääosin positiivisesti. Useat ammattilaiset kokivat hyvinvointimittarin sopivan työskentelyyn uuden asiakkaan kanssa ja jäsentävän asiakkaan oman kokemuksen perusteella sitä, mihin työtä tulisi kohdentaa. Ecomapin käytön taas koettiin aidosti tuottavan uusia oivalluksia asiakkaan kanssa tehtävässä työssä. Huomioitavaa oli toisaalta se, että Ecomap toisaalta tuotti sekä positiivisia että negatiivisia yllätyksiä, joita ammattilainen ei aina osannut ennakoida. Voimavaralähtöisyyden työorientaation näkökulmasta tätä voidaan pitää positiivisena havaintona. Se kertoo siitä, että haastavissakin asiakastilanteissa välineillä voidaan löytää uutta toivoa. Menetelmällisen työn kohdentamisen näkökulmasta taas havainto on haasteellinen. Ennalta ei voida tietää, vaan ammattilaiselta ja järjestelmältä vaaditaan herkkyyttä, rohkeutta ja kokeilunhalua ja ei-tietämisen hyväksymistä.