Virtaa omaan eloon -mallit elintapaohjauksen tukena
Virtaa omaan eloon -mallit elintapaohjauksen tukena
Virtaa omaan eloon -mallit on tarkoitettu matalan kynnyksen elintapoja tukevaan toimintaan ryhmissä, yksilöohjauksessa ja avoimissa tilaisuuksissa. Materiaalit soveltuvat monipuolisesti eri kohderyhmille ja niiden käyttöä on helppo soveltaa.
Suomessa omaishoitajien hyvinvointi on merkittävä yhteiskunnallinen kysymys, koska hoivasta 80 % on omaisten vastuulla. Pääasiallisia auttajia on arviolta 350 000, joista noin 51 000:lla on omaishoitosopimus hyvinvointialueen kanssa. Väestön ikääntyminen, hoivapaikkojen vähentyminen ja etäomaishoidon lisääntyminen kasvattavat omaishoitajien määrää ja kuormitusta. Omaishoidon tilanteet ovat moninaisia ja tuen tarve vaihtelee: työikäiset voivat huolehtia erityistä tukea tarvitsevasta lapsesta ja ikääntyneestä vanhemmasta, kun taas ikääntyneet hoitavat usein puolisoaan. Sekä sopimuksen tehneet että sopimuksettomat omaishoitajat tarvitsevat tukea tehtäväänsä.
Hyvinvointialueiden ja kuntien palvelurakenteet ovat murroksessa ja rajalliset resurssit edellyttävät kustannustehokkaita ja helposti käyttöönotettavia ratkaisuja. Strateginen painopiste siirtyy korjaavasta työstä ennaltaehkäisevään tukeen. Matalan kynnyksen toiminta täydentää julkisia palveluja ja tukee hyvinvointia jo varhaisessa vaiheessa.
Omaishoitajuus koetaan usein velvollisuutena, mikä voi johtaa omien tarpeiden sivuuttamiseen ja liialliseen kuormittumiseen. Lisääntyneet arjen vastuut ja velvollisuudet heikentävät omaishoitajan omien tarpeiden huomioimista sekä vähentävät terveyttä edistävää käyttäytymistä verrattaessa heihin, jotka eivät toimi omaishoitajana. Omaishoitajuus lisää riskiä mm. sosiaaliselle eristyneisyydelle sekä fyysisen ja psyykkisen terveyden heikentymiseen. Tutkimuksia omaishoitajien heikentyneestä hyvinvoinnista on runsaasti. Voi lukea kootusti esim.: Pope ym. 2017; Parantainen 2018; Kunvik 2022; Juntunen 2023; Aalto ym. 2023; Muistibarometri 2024; Omaishoitajakysely 2024.
Omaishoitajien terveyttä ja hyvinvointia tukevat mm. terveelliset elintavat, ulkoiset ja sisäiset voimavarat, stressinhallinta, sosiaalinen osallistuminen ja tukiresurssit (Fonareva & Oken 2014; Litzelman ym. 2017; Sabo & Chin 2021; Waligora ym. 2019). Voimavarojen ollessa vähissä ei välttämättä ole jaksamista hakea tietoa, tukea, apua ja palveluja (Peel & Harding 2014). Oman tuen tarpeiden tunnistaminen on myös koettu haastavaksi (Boots ym. 2015). Elintapamuutokset voivat parantaa jaksamista, mutta muutosajatukset usein jäävät suunnitelmien asteelle, jos niihin ei saa tukea. Pienilläkin elintapamuutoksilla voi olla iso merkitys jaksamiseen ja hyvinvointiin. Hyödyllisintä olisi, jos muutoksia tehdään jo varhaisessa vaiheessa, jotta ne tukisivat omaishoitajan hyvinvointia ja jaksamista tehtävässään. Kun omaishoitajuus päättyy, tuo tämä elämänmuutos jälleen otollisen hetken omaa hyvinvointia tukevien muutosten tekemiseen.
Digitalisaatio ja etäpalvelut tarjoavat uusia mahdollisuuksia, mutta edellyttävät digiosaamista ja toimivia malleja. Maantieteelliset etäisyydet ja hoidettavan hoidon järjestyminen voivat vaikeuttaa osallistumista lähitoimintaan, vaikka kotoa lähteminen ja vertaisten tapaaminen ovat monille tärkeitä hengähdyshetkiä ja antavat omaa aikaa. Näihin haasteisiin vastaaminen edellyttää joustavia, saavutettavia ja osallistavia toimintamalleja, jotka tukevat omaishoitajien hyvinvointia arjen keskellä.
Oulun seudun omaishoitajat ry:n OmaElo-hanke sai rahoituksen STEAlta vuosille 2024-2026. Hankkeen aloittaessa toimintansa koottiin ohjausryhmä, johon kuului yhteistyökumppaneita, elintapaohjauksen ammattilaisia sekä kokemustoimija. Ohjausryhmä tuki hankkeen etenemistä ja oli aktiivisesti mukana kehittämässä hankkeen toimintaa. Heidän kanssaan suunniteltiin tulevia pilotteja, kartoitettiin tarpeita ja toiveita, keksittiin tapoja tavoittaa kohderyhmää ja ideoitiin uusia tapoja toimia tai tehdä korjausliikkeitä. Kokemustoimija oli mukana hankkeessa myös vapaaehtoisena liikunta- ja kulttuurikaverina omaishoitajille, joka oli ihan uutta toimintaa.
Hankkeen alkaessa kysyttiin kohderyhmältä toiveita ja odotuksia hankkeelle ja niitä otettiin huomioon, kun suunniteltiin toimintoja. Pilottina toimineet ryhmät toimivat aktiivisesti yhteisen kehittämisen puolesta. Jokaisen ryhmän alkukartoituksen yhteydessä kysyttiin toiveita ja odotuksia toiminnalle. He saivat myös toivoa ryhmässä käsiteltäviä teemoja. Ryhmän aikana osallistujat antoivat palautetta ja lopuksi vielä kerättiin kirjallinen ja suullinen palaute, joiden pohjalta toimintaa muokattiin.
Yhteistyökumppaneiden kanssa räätälöitiin kullekin paikkakunnalle ja alueen tarpeisiin sopivaa toimintaa. Tämä mahdollistui yhteisen suunnittelun, tarpeiden kartoittamisen ja kohderyhmälle osoitettujen kyselyiden avulla. Näistä syntyikin monenlaista sovellettua toimintaa, esim. erityislasten vanhemmille suunnattu ryhmä, joka kokoontui erityislasten uintivuoron aikana heidän toivomillaan aikatauluilla ja teemoilla.
Yhteisen tavoitteen hyväksi toimiminen oli luontevaa ja kaikki kehittämiseen osallistuneet kokivat toiminnan ja aiheet niin tärkeiksi, että halusivat olla mukana ja heillä oli halu myös aktiivisesti vaikuttaa. Innostaminen ja osallisuuden tukeminen oli hanketyöntekijöiden tehtävä ja siinä onnistuttiin hyvin.
- Kokemustoimijan suusta: ”On ollut mukava huomata, että minunkin mielipiteelläni on merkitystä ja huomaan, että oikeasti olette kehittäneet toimintaa ehdotuksieni mukaisesti.”
- Ryhmäläisen suusta: ”Hyvää on ollut se, kun kaikki aiheet on lähtöisin osallistujien tarpeista.”
- Yhteistyökumppaneiden suusta: ”Yhteistyö on tuonut minulle uusia mahdollisuuksia hyödyntää (materiaaleja) omassa työssä, kohderyhmiä vaihdellen.” ”Tärkeintä on, että toiminta on asiakkaiden tarpeisiin vastaavaa ja etsitään yhdessä keinot sen toteuttamiseksi.”
Yhteiskehittämisen konkreettiset vaikutukset
Yhteiskehittämisen myötä toimintamalliin tehtiin useita konkreettisia muutoksia ja parannuksia. Tässä muutamia esimerkkejä:
- Ryhmien teemat ja sisältö valittiin osallistujien esiin nostamien tarpeiden perusteella (esim. stressinhallinta lisättiin, päihdeteema poistettiin).
- Ryhmärakennetta muokattiin: tapaamisten määrää, kestoa ja ajankohtaa säädettiin kohderyhmäkyselyjen ja osallistujilta saadun palautteen mukaan.
- Toteutustapoja laajennettiin: etäryhmät ja erityislasten vanhemmille suunnattu ryhmä syntyivät suoraan osallistujien toiveista.
- Ryhmissä toivottiin enemmän aikaa keskustelulle ja toiminnallisuutta. Niitä lisättiin.
- Alkuperäistä ryhmätoiminnan nimeä muokattiin houkuttelevammaksi.
- Materiaalipakettiin lisättiin uusia harjoituksia ja vinkkilistoja, joita osallistujat toivoivat, sekä muokattiin kotitehtäviä palautteen perustella.
- Arviointilomaketta muokattiin palautteen perusteella (esim. poistettiin taustatiedot iästä ja sukupuolesta, jotta anonyymius säilyy).
- Yhteistyökumppanin kanssa ryhmää ohjatessa tuli toiselta ohjaajalta toive, että dioihin olisi tekstit ohjaajan tueksi. Ne lisättiin.
- Vahvistaa omaishoitajien osallisuutta ja voimavaroja.
- Lisätä tietoa sekä tukea omaishoitajaa tekemään terveyttä ja hyvinvointia edistäviä elintapamuutoksia.
Seuranta ja arviointi on ollut hankkeen toiminnan aikana suunnitelmallista:
- Kerättiin seurantatietoa osallistuja- ja toimintakertojen lukumääristä
- Ryhmätoimintaan osallistuville kirjallinen alkukartoitus sekä muutosta mittaava loppuarviointi ja palautekysely.
- Suullisen palautteen kerääminen koko ryhmäprosessin ajan.
- Hyvinvointituokioista kerättiin kirjallinen palaute ja arviointi.
- Työntekijöiden itsearviointi 2x/vuosi, tiimipalaverit esihenkilön kanssa 1x/kk, ohjausryhmässä 2x/vuosi, yhdistyksen hallituksen kanssa 2x/vuosi.
- Palautteiden ja tulosten perusteella toiminnan sisältöjä ja tapoja on muokattu vastaamaan paremmin kohderyhmän tarpeita ja toiveita.
Tavoitteena on, että omaishoitajille suunnattuun toimintaan osallistumisen myötä:
- osallisuus vahvistuu 80%: lla
- voimavarat vahvistuvat 60%: lla
- 80% omaishoitajista tekee terveyttä ja hyvinvointia tukevia elintapamuutoksia
- tieto lisääntyy 80%:lla
Mittarit:
- Osallisuusindikaattori THL (ryhmiin osallistuneille) ennen ja jälkeen ryhmän. Verrattiin muutosta.
Yksittäiset muutosta kuvaavat kysymykset:
- ”Onko osallisuus vahvistunut (toimintaan osallistumisen myötä)?”
- ”Ovatko voimavarat vahvistuneet (toimintaan osallistumisen myötä)?”
- ”Oletko tehnyt elintapamuutoksia saamasi tuen myötä?”
- ”Oletko saanut uutta tietoa?”
Avoimella kysymyksellä saadaan laadullista tietoa:
- ”Jos olet tehnyt elintapamuutoksia, niin kerro millaisia:”
Viivästetyssä kyselyssä kysymykset:
- ”Onko mahdolliset ryhmän aikana tehdyt elintapamuutokset pysyneet?”
- ”Oletko ryhmän päättymisen jälkeen tehnyt uusia elintapamuutoksia?”
- ”Jos olet tehnyt elintapamuutoksia, kerro tässä millaisia”
Lisäksi ryhmässä on kysytty:
- Mikä on ollut sinulle hyödyllisintä ryhmässä?
- Miten kehittäisit tarjoamaamme ryhmämuotoista tukea ja ryhmän sisältöjä?
- Osallistujat mukana suunnittelussa ja teemojen valinnassa.
- Pilotoidaan toimintaa eri tilanteessa oleville omaishoitajille.
- Tehdään muutoksia palautteiden perusteella.
- Käytetään hankkeessa määriteltyjä arviointimenetelmiä.
- Kerätty seuranta- ja arviointitieto ohjaa tekemisen suuntaa.
- Monipuoliset toteutuksen tavat.
- Suunnitelma levitykseen ja juurrutukseen.
- Vahvistetaan levitystä ja juurrutusta uuden nettisivuston tekemisellä, jotta kaikki halukkaat pääsevät hyödyntämään materiaaleja.
Kohderyhmänä ovat omaishoitajat ja läheisestään huolehtivat henkilöt, joilla on riski oman hyvinvoinnin laiminlyöntiin kuormittavan elämäntilanteen vuoksi. He tarvitsevat tukea osallisuuden ja voimavarojen vahvistamiseen sekä elintapamuutosten tekemiseen jaksaakseen paremmin omaishoitajana. Osallistuminen ei edellyttänyt virallista omaishoitosopimusta hyvinvointialueen kanssa.
Mukana oli sekä työikäisiä että ikääntyneitä läheisestään huolehtivia: osa hoiti puolisoa, vanhempaa, erityistä tukea tarvitsevaa lasta tai useampaa läheistä. Yllättävän tavallista on, että sama henkilö huolehtii useammasta läheisestä, mikä lisää kuormitusta. Omaishoitajuuteen liittyy usein uupumusta, unettomuutta, mielen hyvinvoinnin haasteita, yksinäisyyttä, taloudellista niukkuutta ja terveyshuolia. Arjessa oma hyvinvointi ja elintapa-asiat jäävät helposti taka-alalle.
Kohderyhmää osallistettiin jo toiminnan suunnitteluvaiheessa ja lisää pilotointien aikana. Asiakasymmärrystä vahvistettiin alkukartoituksella ja toiveilla, loppuarvioinneilla, keskusteluilla ja palautteilla. Osallistujat saivat vaikuttaa toteutustapaan, ryhmämallien rakenteisiin, teemoihin ja sisältöihin. Muutoksia tehtiin palautteiden ja havaintojen perusteella. He toivoivat konkreettisia vinkkejä, vertaistukea ja mahdollisuutta keskittyä omaan hyvinvointiin. Pienet, arkeen sopivat muutokset koettiin merkityksellisiksi, ja ryhmän kannustava ilmapiiri sekä jaetut materiaalit saivat kiitosta. Pilotoinneissa nousi esiin, että varhainen tuki auttaa jaksamaan omaishoitajuuden eri vaiheissa. Jos omaishoitotilanne oli haastava ja eikä voimia ollut elintapamuutoksiin, ryhmä silti lisäsi voimavaroja, vahvisti osallisuutta ja mahdollisti vertaistuen ja oman ajan. Myöhemmin tilanteen helpottaessa oli mahdollista keskittyä elintapoihin.